Pienoismallit.net

Char B.1 bis + Renault FT.17

Mutainen tie.

Renault Char B1
Renault Char B1 oli ranskalaisten 1930-luvulla kehittämä raskas panssarivaunu, jota käyttivät toisessa maailmansodassa sekä ranskalaiset että saksalaiset saatuaan niitä sotasaaliiksi.Sodan alussa vaunu oli panssaroinniltaan ja aseistukseltaan saksalaisten vaunujen veroinen, ellei parempikin. Esimerkiksi 16. toukokuuta 1940 Eure väijytti ja tuhosi 13 saksalaista vaunua, ml. malleja Panzerkampfwagen III ja Panzerkampfwagen IV, Stonnessa ja vetäytyi saatuaan 140 osumaa, jotka eivät läpäisseet vaunun panssarointia. Vaunun suurin heikkous oli sen tornin suunnittelu, jossa vaununjohtaja toimi samalla myös ampujana. Tämä ratkaisu teetti niin paljon tehtäviä yhdelle henkilölle, ettei vaunun kaikkia tehoja saatu hyödyllisesti käytettyä. Vaunua valmistivat Renault 182 kappaletta, AMX 47 kappaletta, FCM 72 kappaletta, FAMH 70 kappaletta ja Schneider 32 kappaletta. Vaunu oli erittäin kallis ja tuli maksamaan 1,5 miljoonaa frangia kappale. Toisin kuin muut ranskalaiset vaunut, Char B1 oli varustettu radiolla.Sotasaaliiksi saamistaan vaunuista saksalaiset muunsivat 60 kappaletta liekinheitinvaunuiksi vaihtamalla 75mm haupitsin tilalle liekinheittimen .Lisäksi 18 vaunua muunnettiin 105mm tykillä varustetuiksi tyki,stövaunuiksi/rynnäkkötykeiksi. Vaunujen mallimerkinnäksi tuli auf Geschützwagen B-2(f). Paino: 31,5 t, Pituus: 6,37 m, Leveys: 2,46 m, Korkeus: 2,79 m, Panssarointi: 60 mm maksimi / 14 mm minimi, Moottorin teho: 272 hevosvoimaa, Huippunopeus: 28 km/h tiellä, 21 km/h maastossa, Toimintamatka: 200 km, Miehistö: 4, Aseistus: 1 × 75 mm ABS SA 35 haupitsi, 1 × 47 mm SA 34 tykki, 2 × 7,5 mm Reibel konekivääri.
Renault FT-17 (Automitrailleuse à chenilles Renault FT modèle 1917) oli ranskalaisen Renault'n valmistama vuonna 1917 palveluskäyttöön otettu panssarivaunumalli. Vaunuja rakennettiin yhteensä yli 3 000, eräiden arvioiden mukaan jopa 4 000 kappaletta.
Ensimmäiset 150 konekiväärillä varustettua vaunua tilattiin 22. helmikuuta 1917. Tilausta seurasi 3 350 muun tilaus myöhemmin. Vaunun viralliset kokeet alkoivat 9. huhtikuuta 1917. Heinäkuussa 1917 kokeiltiin FT-17:ää tornista ampuvalla tykillä. Kokeiden tuloksena 650 vaunua päätettiin varustaa tykeillä. Kaikkiaan päätettiin tilata 7 820 vaunua, joista Renault toimittaisi 3 940 muiden valmistuksen jakautuessa muille valmistajille.
15. heinäkuuta 1919 Suomeen perustettiin hyökkäysvaunurykmentti Santahaminan varuskuntaan. Renaultia käytettiin myös itärajamme toisella puolella. Suomi lainasi muutaman vaunun bolsevikkeja vastaan taistelleelle kenraali Judenitšin komentamalle Luoteis-Venäjän armeijalle, mutta myös bolsevikit ihastuivat vaunuun niin että alkoivat tuottaa siitä lähes suoraa kopiota. Ensimmäinen "neuvosto-Renaulteista" ristittiin "Vapaustaistelijatoveri Leniniksi”
Renault oli 1930-luvulla vanhentunut, mutta varojen puute esti suomalaisia korvaamasta sitä uudemmilla vaunuilla. Renaulteja ei koskaan käytetty Suomessa taisteluissa. Talvisodan sytyttyä vaunut kaivettiin Karjalankannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi. Suurin osa menetettiin viholliselle, ja viimeiset neljä vaunua poistettiin vahvuudesta vuonna 1942. Pituus 5,0 m , Leveys 1,71 m, Korkeus 2,13 m, Taistelupaino 6,6 t, Nopeus tiellä 7,7 km/h, Toimintasäde 35 km, 37 mm tykki, 230 laukausta tai konekivääri, 4800 patruunaa, Panssarointi 6-16 mm (Renault-torni), 6-22 mm (Berliet-torni), Moottori 4-sylinterinen, 4480-kuutioinen 35 hv bensiini. Miehistö 2 (komentaja, ajaja).
Myös Suomen armeija hankki vaunuja käyttöönsä 1920-luvulla. Suomeen hankituista vaunuista perustettiin Hyökkäysvaunurykmentti. Toiseen maailmansotaan mennessä malli oli jo vanhentunut ja viimeiset suomalaiset FT-17 panssarivaunut päätyivät maahan kaivetuiksi asepesäkkeiksi talvisodassa.

Malli kuvaa Ranskaa syksyllä vesisateiden tauottua.
Molemmissa vaunuissa oli "letku"telat. Maalattu spraylla ja isompaan laitoin siirtokuvat.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!