Pienoismallit.net

F-4D Phantom II

Night Owl

Lisäys 16-9-2019:
Lisätty SUU42 skissi mallikuvien jatkoksi. Mitat on 1/72. Kuvan mittoja on hyvä hieman pienentää koska jouduin siirtämään pylonia kauemmas pyöräkuilun luukuista. Ensin piirsin ääriviivat säiliön puolikkaan mukaan ja sitten mittasin halkaisijat viiden millimetrin välein. Soihtuputken halkaisija on 2 mm, vähän pienempikin kyllä käy. Putket on liimattu pyöreään muoviin kaavion mukaisesti (tai ainakin oli tarkoitus). Mitoitin vain yhden siiven. Ainesvahvuudet saa valita itse. Asemointi ilmenee vasemmanpuoleisesta kuvasta. 3D malli pienemmillä mitoilla tulee joskus. Luomusta saa hyödyntää omalla vastuulla. Muita mittakaavoja en tehnyt, nehän saa laskettua korjauskertoimella.

Alkuperäinen teksti:
Se on taasen yksi pitkäaikaisprojekti saatu loppuun. Malli kuvaa Vietnamin sodassa käytettyä 497 TFSin LORAN (Long Range Navigation) laitteistolla varustettua F-4D Phantomia. 497 TFS (Night Owls) oli yötoimintaan erikoistunut osa 8th TFW osastoa. D-alatyyppiä valmistui 825kpl joista 72 oli varustettu LORAN laitteistolla. Ajatus malliin tuli kapteeni Steve Millerin kertomuksesta joka on USAF Phantoms in Combat julkaisussa, kirjoittajana Lou Drendel. Tarinassaan Miller kertoo tulleensa valituksi FAST FAC (FAST Forward Air Control) tehtäviin. Kyseessä on ilmeisesti eräänlainen yöllinen etulinjan tulenjohtaja. Ken tietää tarkan tehtäbäkubauksen voisi valistaa muitakin.

Toisena lähdeteoksena toimi John Laken PHANTOM, Spirit in the Skies-kirja.

Asekuorma perustuu kapteeni Steve Millerin kertomukseen yhdestä pitkälle Pohjois-Vietnamiin ulottuneesta tehtävästä. Kuorman kuvaus on suhuteellisen tarkka mutta ei yksiselitteinen, joten pientä taiteilijan vapautta on mukana. LAU-59 rakettikasetit ovat itseasiassa Hasegawan asesetin LAU3 podeja. Oikeanlaisia en löytänyt varastosta. ALQ-87 häirintäpodi on Hasen tavaroita kuten myös TER ripustimet. SUU-42A soihtukanisteri piti tehdä itse. Onneksi löysin pitkällisen hakemisen jälkeen pituusmitan. Sitten vain piti valita lähinnä sopivan muotoinen lisöpollttoainesäiliö jonka lyhensin mittaansa ja lisätä siihen siivekkeet ja soihtuputket. Vaikka itse sanonkin, niin lopputulos muistuttaa esikuvaansa. Ainakin vähän. Soihtuputket säiliön takaosassa olisi kannattanut katkoa muuten kuin sivuleikkureilla. Pyöreistä putkista tuli päistään littanoita. Ylimääräinrn muovisoiro piti lisätä podin ja pylonin väliin. Mitenköhän SUU-42 onnistuisi 3D tulosteena. Onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä valmistusmenetelmästä muovimallien yhteydessä?

Malli on Hasegawan F-4C/D paketointi joka sinänsä on varsin laadukas. Rakentaminen vaan ei mennyt aivan putkeen. Onnistuin kohdistamaan eturungon osat hieman pieleen ja jouduin paikkailemaan muovinsuikaleilla ja hiomalla. Teetti paljon turhaa työtä ja vaikutti lopulliseen ulknäköön.. Pienet osat osoittautuivat jälleen kerran pulmallisiksi. Eivät vaan tahtoneet pysyä pinseteissä. Tämän seurauksena pari osaa hukkui kentelun aikana ja niille piti etsiä tai tehdä korvaavat tilalle. Tai jättää suosiolla pois. Lisää turhaa työtä. Auttaisikohan työpisteen ja sen ympäristön siivoaminen, löytyisi lattialle pudonneet osat helpommin.

SUU42 podin ja pylonin asennelma ei oikein tahtonut sopia valmiisiiin pylonin reikiin joten sitä piti siirtää hieman ulospäin jotta se ei törmäisi telinekuilun luukkuun. Rakettipodien kanssa kokeilin uudenlaista työjärjestystä. Liimasin podit TER.ripustimeen ennen maalausta.

Kapiinin teippaaminen oli jälleen kerran haastava operaatio. Suorat reunat vielä menivät joten kuten, mutta ne muutaman pienet ikkunat kaarevalla raamituksella. Tuskaista touhua.

Pohjaväri on Humbrolin keskiharmaata paitsi pöllön kohdalla jossa tausta on valkoinen. Asekuormassa käytin eri valmistajien mustia värejä. Muuten pohja on XtraColorin Britti pommarien Night sävyllä. Musta oli niin ohutta, että se vaati useamman kerroksen. Yläpuoli on vetäisty sekin XtraColorin väreillä, normaalit SEA sävyt kahteen kertaan. Ja paikkamaalaukset päälle. Takarungon alaosa on Model Masterin Titanium sävyä.

Siirtokuvat on sarjasta, ylijäämävarastosta ja erilaisilta tarvikearkeilta. Ja mukaan mahtuu myös niitä pieniä yksittäisiä numeroita joiden asemointi on todella hauskaa hommaa. Night Owl-logo on skannattu ja tulostettu kirkkaalle arkille mustesuihkulla. Tuloste on liimattu valkoiselle pohjalle kaikkine vihreine reunuksineen ja näkyville jääneet valkoiset reunukset on yritetty maalata peittoon. Yritin tehdä pehmeän rajauksen töpöttelemällä pensselillä väriä siirtokuvan ja maalatun alueen rajalle. Oli mielestäni helpoin ratkaisu vaikka vaikka skannauksen vihreää sävyä piti säätää lähemmäs Xtran sävyä. Värin säädösta ja koetulostuksesta huolimatta värit eivät täsmää vieläkään. Ero on jopa yllättävän suuri. Näytöllä vihreä reunus on paljon tummempi kuin siirtokuvassa. Ja kuin pisteeksi iin päälle teeseitse siirtokuvan yläreuna jäi repsottamaan. No ompahan vähän väri- ja ulkonäkvaihtelua. Nokkatelineen luukkussa oleva numerosarja 733 ei aivan asentunut hakuttuun kuosiin. Mutta melkein kuitenkin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Minä niin pidän noista 1,5mm korkeista irtonumeroista…

Jäljelle jääneitä paneeliuria on korostettu pääasiassa AKn litkuilla. Litkuja on levitty pumpulipuikolla ja talouspaperilla kuvaamaan myös yleistä töhriintymistä. Samalla kokeilin saako pelkästään litkuja levittämällä mattapintaa aikaiseksi. Ei aivan tasaista jälkeä syntynyt.

Millerin mukaan suurin osa koneen mahan alle ripustetuista tavaroista oli mustia. Valitettavasti tuon yksilöllisempää kuvausta ei ole. Piti taas kerran käyttää mielikuvitusta ja paria valokuvaa joissa esiintyi mustapohjaisia Phantomeita.

Kun merkkien liimaamisen jälkeen katsoin referenssivalokuvia uudemman kerran, niin pyrstön merkinnät tulivat hieman liian alas. Ei paljoa mutta sen verran että sen huomaa. Mallailun kohteena olleesta koneesta en löytänyt valokuva materiaalia joten siinä mielessä kyaeeaaä on useampi valistunut arvaus.

Tämmöinen mustamahainen mörko siitä sitten tuli. Ja eikun uutta mallia työnalle.

Valokuvista tuli aika tummia, mutta toisaalta sopivat teemaan…

E-P

Kommentit

Phantomeita ei voi tehdä liikaa! Ei näitä helposti kyllästy katselemaan.

Kyselit aiemmin tuon SUU-42 säiliön mittojen perään. Innostuin kahlaamaan jokaisen omasta hyllystä löytyvän kirjan ja nettihakuja siihen päälle eikä mitään löytynyt. Mistä siis tiedon löysit? Mainintoja SUU-42:sen käyttämisestä Phantomeissa löytyi mutta edes yhtään kuvaa ei silmiini osunut. AC-130:sen siiven alle ripustettuna kyseisestä säiliöstä tuntuu kuvia kyllä olevan.

FAST FAC oli tosiaan ilmatulenjohtaja. Perinteinen FAC-tehtävä lennettiin pienillä, hitailla koneilla esim Cessna 0-2, mutta jollain alueilla oli ilmeisesti tilanne "kuumempi" jolloin todettiin tarvittavan nopeampia koneita jotka eivät ole niin alttiita maasta tulevalle tulitukselle. Nopeuksien kasvaessa huomattiin myös että tehtävään tarvitaan toinen miehistön jäsen. Aiemmin oli lentäjä hoitanut myös tulenjohdon mutta nyt huomattiin että tarvitaan erillinen tulenjohtaja. FAST FAC tehtäviä lennettiin ainakin aluksi (muistaakseni) kaksipaikkaisilla Grumman TF-9 Cougarilla ja F-100 Super Sabrella. Tämä nyt se mitä noin ulkomuistista tulee ja viisaammat saa lisätä.

Mitä lopputulokseen tulee niin hyvältähän tuo näyttää. En tiedä onko valaistuksesta johtuva mutta ehkä hieman silmiin osuu maalipinnan liiallinen kiiltävyys.

Kiitosta taas harvinaisemmasta koneyksilö/asekuorma valinnasta.
Moi Juha

ja kiitokset FAST FAC selvityksestä.

Kiiltely johtuu kokeilusta (saako pelkillä säistämis litkuilla kiiltävästä pinnasta mattapintaa, ei saa) ja osittain valaistuksesta.

SUU42 mittoihin en minäkään löytänyt suoraa linkkiä. Karkea skissi löytyi joltakin asekuormia kuvaavalta sivustolta, en muista miltä. Pituudeksi annettiin noin 12 jalkaa eli kolmisen metriä. Perässä on kahdeksan 5 tuuman (noin 150mm) soihtuputkea. Muita mittoja ei löytynyt.

Lou Drendelin kirjasesta löytyy väripiirros SUU42ta (s.37) ja valokuva (s.53) Phantomista SUU42 varustuksella. Sama valokuva, mutta värillisenä löytyy John Laken kirjasta sivulta 117. Eli aika paljon piti arvailla.

t: E-P
Mustamahainen Phantom onkin hieman harvinaisempi näky. SUU-42 näyttää hyvältä, voisitko kuvitella julkistavasi mittoja? Olisiko soihtuputkiin voinut käyttää ohutta messinkiputkea? Yleisilmeen kannalta mattalakka voisi kyllä tehdä hyvää, maalipinnassa oleva, mahdollisesti kiiltoasteesta johtuva epätasaisuusvaikutelma laimenisi samalla. Rakentamissani Hasegawan Phantomeissa kuomujen sovitus on jättänyt myös toivomisen varaa, siksi olenkin jättänyt ne yhtä poikkeusta lukuun ottamatta auki- asentoon.
A Lappalainen kirjoitti:
, voisitko kuvitella julkistavasi mittoja? Olisiko soihtuputkiin voinut käyttää ohutta messinkiputkea?
Voisinhan minä jossakin välissä tehdä jonkinlaisen 1/72 skissin tuosta podista kommenttien kera. Säiliön runko ja siivet on miljoonalaatikosta kaivettuja joten pitää mittailla jonkin verran.

Soihtuputket ovat ohutta messinkiputkea. Ensimmäinen versio tuli liian ohuesta tavarasta. Ja toista tehdessä iski mukamas kiirus ja käytin sivuleikkureita askarteluveitsellä nitkuttamisen sijasta. Ja päät painuivat littanaan. Eli turha kiirehtiminen ei kannata.

E-P
Suurkiitos mitoista!
A Lappalainen kirjoitti:
Suurkiitos mitoista!
Eipä mitiä, hyvä jos on hyötyä. Toivottavasti sait tolkkua mitoitustavasta. Noilla mitoilla toteutin ensimmäisen SUU.42 säiliön, mutta kuten totesin osasta taisi tulla hieman paksu koska pylonin paikkaa piti hieman siirtää. Ehkä 1,0 tai 1,5 milliä pienempi maksimihalkaisija sekä hieman pienemmät peräsiivet antaisi paremman lopputuloksen. Kokonaispituus on aika kohdallaan. Tarkka mitta: 12 jalkaa on 50,8mm mutta kun ainoa pituustieto oli noin 12 jalkaa niin katsoin että 50mm on riittävän lähellä.

Mulla on vielä 3D-malli työnalla ja se tulee olemaan alkuperäistä pienemmällä halkaisijalla ja siivillä. Voin esitellä senkin kunhan ehdin saada sen valmiiksi.

E-P