Pienoismallit.net

Curtiss P-40M Warhawk

KH-51

Yhdysvaltalaista Curtiss P-40M hävittäjäkoneita valmistettiin vuosina 1939-44 yhteensä lähes 14 000 kappaletta ja sitä oli liittoutuneiden käytössä useilla rintamilla. Rakkaalla lapsella oli myös monta erilaista kutsumanimeä, Amerikassa konetta kutsuttiin Warhawkiksi, Englannissa varhaisimpia versioita Tomahawkeiksi ja myöhempiä versioita Kittyhawkeiksi. Myös Venäjällä käytettiin näitä Brittien kutsumanimiä vaikka koneet Yhdysvaltalaista alkuperää olivatkin. Koneessa oli Allisonin moottorit, mutta varaosapuutteiden vuoksi Venäläiset asensivat myös Klimov moottoreita neljäänkymmeneen P-40E koneeseen.

Tämä mallintamani Warhawk päätyi Suomalaisille pääosin ehjänä koneen tehtyä pakkolaskun Valkjärven jäälle Karjalan kannaksella 27.12.1943. Koneen ohjaaja Lt. Vitali Andrejevitsh Revin jäi vangiksi. Hän oli eksynyt sakeassa lumipyryssä ja koneen polttoaine loppui. Koneen tarkempi tyyppimerkintä oli P-40M-10-CU, USAAF sarjanumero oli 43-5925. Koneen Venäläinen tunnus oli valkoinen 23 ja se kuului 191. hävittäjärykmenttiin jonka "kotikenttiä" olivat Torma ja Plekhanovo.

Kone kunnostettiin Utin lentokonemekaanikkokoulussa alkukesästä 1944 ja maalattiin Suomalaisväreihin, tosin ei siihen perinteiseen vihreä/musta naamioväriin, vaan kone sai kenttävihreä maalauksen yläpinnoilleen. Ensimmäinen koelento suomalaisväreissä tehtiin 1.7.1944 P-E Soveliuksen toimesta. Koneella ei paljoa lennetty, ainoastaan tutustumis- ja siirtolentoja. Ennätti kone tosin kerran vaurioituakin, 23.8.1944 Mensuvaarassa koneen potkuri ja oikea siiven kärki vaurioitui laskussa. Koneeseen vaihdettiin Curtiss 75 A:n siivenkärki, potkuri ja spinneri. Yksi valokuva tällä varustuksella olevasta koneesta myös on ( musta spinneri valkoisella spiraalikuviolla ).

Lentopäiväkirjaan kertyi tunteja 14 tuntia 35 minuuttia, Venäläisomistuksessa sitä ennen 50 tuntia. KH-51 myytiin romuna Kuusakoski Oy:lle 9000:lla markalla sen jälkeen kun se oli poistettu 2.1.1950 kalustoluettelosta. Olisihan tämän ainokaisenkin voinut jättää jälkipolvien ihmeteltäväksi kun ei sillä tuonkaan enempää valtio rikastunut!

Tämä tekemäni kone kuvaa konetta elokuussa 1944 Mensuvaarassa.

Itse malli oli varsin mukava kasattava, soviteongelmia ei juurikaan ollut ja yksityiskohdatkin suhteellisen tarkat. Monet ratkaisut myös sellaisia joiden soisi muidenkin valmistajien malleissa olevan. Varsinkin mittaristo/tähtäin ja muutkin sisätilojen osat olivat kiinnityspisteiltään hyvin harkittuja ja helppo asentaa oikeaan kohtaan. Samoin rengas/vanneratkaisu miellytti maalauksen kannalta kuin myös laskutelineiden kiinnitysratkaisu ylipäätään. Kone oli hieman poikkeuksellisesti rungon osalta katkaistu ohjaamon takaa, eli varsinainen runko oli neljästä osasta. Sen katkaisuliitoksen sopivuus eniten arvelutti mutta hyvin sekin sopi. Sisätiloja varten oli erikseen hankittuna Eduardin etsit ja oli tietenkin sarjan tarjoamia siirtokuvia paremmat. Lasitukset sopivat muilta osin hyvin, taaimmaisten penkin taakse tulevien kanssa sai hieman "taistella" ja ohentaa reunoiltaan aika reilusti. Sarjan osien lisäksi jarruputket lisäsin ja tietenkin antennilangat.

Sarjan mukana tuli suomitunnukset KH-51 koneeseen, mutta eipä niistä muuta tullut käytettyä kuin rekisteritunnukset. Kansallisuustunnukset olivat aivan väärän väriset, valkoiset pohjat vaalean kellertäviä ja hakaristit tumman ( navy ) sinisiä. En tiedä olivatko ajan kanssa tummuneet, vai onko nipponin pojalla ollut väärät tiedot niitä tehdessä? Siirtokuvat sinänsä olisivat olleet ihan hyvälaatuisia, tarpeeksi ohuita ja kestäviä jotka taipuivat hyvin paneeliuriin. No, käytin omasta jemmasta löytyneet Brewsterin tunnukset jotka olivat samaa kokoa, tosin laadultaan paljon huonommat paksuutensa takia.

Maalaukset, lakkaukset ja säistämiset LifeColorin, Vallejon ja Ammo Migin tuotteilla. Kulumien suhteen jätin suhteellisen maltilliseksi koska lentotuntejakaan ei tässä maalauksessa hirveästi kertynyt, enkä tiedä, laukaistiinko esimerkiksi noita aseita edes kertaakaan.

Kommentit

Ihan onnistuneen oloinen sotalintu. Siistiä ja huolellista jälkeä. Mitä väriä käytit kenttävihreänä? Minusta väri menisi ihan täydestä myös tuoreena OD41 sävynä. Muistelen kuulleeni/lukeneeni että kenttävihreääkin löytyi pitkälti toistakymmentä eri vihreän sävyä. Hyvä tuo on juuri noin.

E-P
Kiitos E-P kommenteista! Käytin vihreän sävynä LifeColorin sävyä UA540. Saattoipa noita vihreän sävyjä muutama olla käytössä ja ehkä vaihteli hieman myös aikakauden ja konetyypin mukaankin? Mitä käytettiin lentokonemekaanikkokoulussa on sitten jo luku sinänsä. Tarkempia dokumentteja ei ole käytettävissä puhumattakaan värikuvista, vihreä se kuitenkin oli ;-).

Spinnerin väristäkin oli kahta tulkintaa, hopean harmaa tai valkoinen. Valitsin valkoisen muutaman mustavalkovalokuvan ja hävittäjälentorykmentti 191:n tunnusvärien mukaan.
Juha Savola 17.10.2019 12:52 Vastaa lainauksella
Siististi rakennettu ja hyvin maalattu!
Kiitos Juha.