Pienoismallit.net

Tykkibarkassi

Kanonbarkass

Fredrik af Chapmanin suunnittelemien alusten pienoismallisarja jatkuu. Keskityn erityisesti Ruotsin saaristolaivaston pienempiin aluksiin, jotka edustivat 1700-luvun puolivälin jälkeen uudempaa strategista ajattelua.

1700-luvun alkupuolen sodat Suuri Pohjan sota (1700-1721) ja hattujen sota (1741-1743) olivat osoittaneet, että Suomen puolustaminen oli mahdotonta ilman rannikkopuolustusjärjestelmää ja siihen liittyvää laivastoa. Avomerilaivaston päätukikohta oli perustettu Karlskronaan Etelä-Ruotsiin lähinnä Tanskan uhan takia. Nyt ensimmäisen kerran oli suuri tarve kiinnittää huomio Suomen saariston ja rannikon puolustukseen – Venäjä uhkasi jopa Tukholmaa! Saaristoon kehitettiin kaleerilaivasto, jonka päätukikohta oli Tukholma. Kuitenkin jo viimeistään Pommerin sodan (1757-1762) aikana todettiin, että kaleeritkin olivat jo vanhentunut alustyyppi, koska ne vaativat valtavan miehistömäärän, niiden tulivoima oli kovin pieni sekä rajoittunut vain yhteen suuntaan ja ne olivat perin kömpelöitä saaristossa. Tämän takia Augustin Ehrensvärd, joka johti Suomenlahden linnoitustöitä ja saaristolaivaston kehittämistä, valitsi avustajakseen monitaitoisen laivansuunnittelijan Fredrik Chapmanin. He yhdessä alkoivat suunnitella uusia saaristoristeilijöitä (Pojama-, Hemmema-, Udema- ja Turuma-tyypit). Niiden tulivoima miehistön suuruuteen nähden oli moninkertainen verrattuna kaleereihin ja ne pystyivät ampumaan kummaltakin laidalta. Kuitenkin saaristoristeilijätkin olivat liian suuria saariston kapeikkoihin. Sen takia niiden lisäksi tarvittiin pienempiä, tulivoimaisia, soudettavia ja ketteriä ”veneitä” - barkasseja, sluuppeja ja jollia. Niitä pystyttiin rakentamaan nopeasti ja halvalla. Jotta saaristolaivaston oli mahdollista toimia Suomenlahdella, täytyi sillä olla tukikohtia. Tämän takia aloitettiin Viaporin (Sveaborg) ja Svartholman linnoitusten rakentaminen. Työt saatiin melkein valmiiksi Kustaan sotaan (1788-1790).

Barkassilla tarkoitetaan alkuaan suurta, tukevaa, avointa, soudettavaa venettä esim. sotalaivoihin kuuluvaa isovenettä. F.H. af Chapman kehitti 1770 barkassin pohjalta alustyypin, jota nimitettiin sen käyttötarkoituksen mukaan tykkibarkassiksi. Chapman suunnitteli sen nimenomaan saaristolaivastolle Suomessa ( Arméns flotta i Finland). Tykkibarkassi oli kannellinen kuunaritakiloitu vene, jossa oli 8 airoparia soutamista varten. Miehistöä aluksella oli normaalisti 25. Mitat olivat: Pituus 44 Ruotsin jalkaa (n.13m), leveys 12:10 (n.3,8m), syväys 3:8 (n.1,1m). Aseistuksena oli 16 kpl kahden naulan nikhakaa laidoilla ja yksi 12 naulan kanuuna, jolla ammuttiin peräänpäin. Kanuuna laskettiin purjehduksen aikana alas, jotta alus kulki vakaammin. Ammuttaessa se vedettiin ”keinulavettia” pitkin ylös ja keinulavetti tuettiin mäkilavetiksi, jolla rekyylivaikutus saatiin pienemmäksi. Peräpeilin luukku avattiin ja peräsintä katkaistiin ammunnan tieltä.
Barkassin mastot voitiin myös kaataa tarvittaessa sekä vetää keulapuu sisään. Aluksella oli myös tulisija, jossa voitiin kuumentaa kanuunan kuulia.

Mallini mittakaava on 1:25 ( pituus 52,3cm ja leveys 15,2cm ) ja se perustuu F.H.af Chapmanin piirrokseen: 8. syyskuuta 1770, Stockholm. Erään lähteen (Daniel G. Harris: F.H. Chapman The first naval architect and his works) mukaan Chapmanin suunnitelman mukaisia tykkibarkasseja olisi tehty Ruotsin ja Suomen telakoilla 10 kappaletta. Kuitenkin esim. Kustaan sodan meritaistelukuvauksissa tykkibarkasseja esiintyy jopa kymmeniä. Todennäköistä ilmeisesti on, että tykkiveneiksi luokiteltiin kaikki isommat laivaveneet ja espingit, joihin oli joku tykkivarustus asennettu. Niiden paikka esim. taistelujärjestyksessä oli taistelulinjan takana (n. puoli kaapelinmittaa), jotta ne pystyivät tarvittaessa siirtelemään taistelulinjan aluksia ja varmistamaan syntyneitä aukkoja. Näitä Chapmanin kahvelikuunaritakilaisia tykkibarkasseja käytettiin varmaankin esim. tiedustelu- ja vartiotehtävissä niiden ketteryyden ja hyvien purjehdusominaisuuksien takia.

Lähdeaineistoa:
- Johnsson, Raoul : Kustaa III ja suuri merisota (Helsinki 2011)
- Johnsson, Raoul : Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut (Helsinki 2016)
- Jägerskiöld, Stig : Ruotsinsalmi Kustaa III:n meritaistelut 1788-1790 (Keuruu 1990)
- Lappalainen, Jussi T. : Kuninkaan viimeinen kortti Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790 (Hämeenlinna 2011)
- Mattila, Tapani : Meri maamme turvana Suomen meripuolustuksen vaiheita Ruotsin vallan aikana (Jyväskylä 1983)
- Artéus, Gunnar (redaktör) : Gustav III:s ryska krig (Västervik 1992)
- Harris, Daniel G. : F.H.Chapman the first naval architect and his work (London 1989)
- Chapman, F.H. : Architectura Navalis Mercatoria (Stockholm 1768)
- Sjöhistoriska Museet (Stockholm) : Modeller, bibliotek och arkiv
- Riksarkivet / Krigsarkivet (Stockholm) : Marinens ritningar
- Digitaltmuseum.se : Ritningar

merkinnät

Kansi ja runko täytyi maalata/tervata ensimmäisen kerran, koska kiinnitettävien osien jälkeen maalaus olisi hankalaa. Ennen sitä piti vielä muotoilla keula ja tehdä siihen liittyvät hinausklyyssi ja keulapuun tukihahlo. Tein ne tammesta ja vahvistin vielä upottamalla pätkät 1mm:n rautalankaa sisälle. Ajattelin ensin värjätä rungon ja hioa ”puille” sekä lakata, mutta päädyin kuitenkin tervan ruskeaan akryyliin (Tamiya XF-64), koska aikaisemmat saaristolaivaston mallit hyllyn päällä ovat näin tehty – ikään kuin sopi paremmin. Ohensin maalia vedellä hieman, jotta puun rakoset jäävät hieman näkyviin, ettei tule liian muovinen pinta. Toinen kerros…
Välikansi alkaa keulasta ja jatkuu peräpeiliin saakka. Se reunustaa kanuunan lavetteja, mastonkaatokuiluja ja aukeaa miehistötilan keskeltä alakannelle, josta myös alkaa tulimuuri. Tein sen 3x6mm listasta naulaten pienillä messinkinauloilla kiinni liiman lisäksi. Naulaus oli ainoa tapa, koska kannessa on melkoinen ketka keulasta perään eikä mitään puristinta pystynyt käyttämään. Seuraavaksi tuli työn alle varsinaisen kannen tukikaaret, jotka samalla toimivat soutajien penkkeinä ja soutajien luukkujen reunatukina (ks. kuvia). Tein ne 5x10mm listasta, koska niiden täytyi olla tarpeeksi leveät penkille ja tukireunukselle sekä tarpeeksi paksut…
Augustin Ehrensvärd ei itse nähnyt kehittämänsä saaristolaivaston nousukautta. Hänen oli heikentyneen terveytensä takia anottava eroa 1771 johtotehtävistä. Ehrensvärd sitten kuoli 1772. Linnoitusten ja saaristolaivaston rakentaminen Suomen suojaksi jäi kesken. Ruotsin salainen valiokunta nimitti hänen seuraajakseen Uudenmaan rykmentin komentajan eversti Fredrik Possen. Kuningas Kustaa III tultuaan ”oikeasti valtaan” 1772 kuitenkin nimitti tähän tärkeään tehtävään Ehrensvärdin toiveen mukaan eversti Henrik af Trollen. Hänestä tuli Ehrensvärdin työn erinomainen jatkaja. Ruotsissa toimiva af Chapman oli tiiviissä yhteistyössä af Trollen kanssa…
Chapman opiskeli laivanrakennusta ja -suunnittelua Englannissa, Hollannissa ja Ranskassa. Hän palasi Ruotsiin 1757 Karlskronan päälaivastotukikohtaan. Vuosina 1758-59 hän teki puutavarantutkimisretken Turusta pitkin Suomen ja Ruotsin rannikkoa Pohjanlahden ympäri. Tällöin Chapman päätyi siihen, että uudet saaristoa varten suunnitellut alukset piti tehdä tammikaarille ja -kölipuulle, mutta muuten mäntypuusta, koska sitä oli runsaasti ja helposti saatavilla. 1760 hänet lähetettiin Ruotsin Pommeriin Stralsundiin kenraali Augustin Ehrensvärdin avuksi suunnittelemaan uusia kaleereita korvaavia saaristoristeilijöitä. Työ jatkui Sveaborgissa…
Rakennepiirros ja purjepiirros tykkibarkassiin löytyy kyllä Sverige Riksarkivetin luettelosta, mutta siellä ei ole kuvia näistä. Rakennepiirroksen kuva löytyi sitten muutaman päivän surffauksella Ruotsin Digital museossa – tosin joutui avaamaan kymmeniä Chapmanin piirroksia, koska nimityksistä ei pystynyt päättelemään mitään. Purjepiirros on edelleen hakusessa Sverige Krigsarkivetistä. Suurena apuna on kuitenkin 1770-luvulla tehty Tukholman merihistoriallisen museon malli, josta otin lukemattomia kuvia. Mallissa ei ole purjeita, mutta takilat kahveleineen ja köysineen on, joten niitten mukaan pystyy kyllä purjeetkin tekemään, jos ei kuvaa…