Pienoismallit.net

English Electric Lightning F.6

XS901, No.11 Sqn, RAF Binbrook 1978

English Electric Lightning on ainoa täysin brittivalmisteinen yliäänitorjuntahävittäjä. EE sulautettiin v. 1960 British Aircraft Corporationiin (BAC).

Lightningin prototyyppi P.1A lensi elokuussa 1954 ja yksi kolmesta joka sään hävittäjäksi muutetusta P.1B-prototyypistä huhtikuussa 1957. Marraskuussa 1958 tyyppi ylitti 2 machin nopeuden. Lightning F.1 lensi lokakuussa 1959 ja toimitukset laivueisiin alkoivat seuraavana kesänä. Koneessa oli Ferranti AI.23-monopulssitutka. Kehitystä jatkettiin ja kaikkiaan koneesta valmistettiin F.1:n lisäksi versiot F.1A, F.2, F.2A, F.3, F.3A, F.6 ja kaksipaikkaiset rinnakkainistuttavat koulukoneet T.4 ja T.5 sekä vientimallit F.53 ja T.55. F.3A-malleja muunnettiin F.6-versioon 16 kpl. Joitakin suunnitelmia tehtiin muistakin versioista (kuten kääntyväsiipinen malli), mutta ne eivät edenneet tuotantoasteelle. Yhteensä eri versioita valmistettiin 337 kpl. Ulkomaisia käyttäjiä olivat Saudi-Arabia ja Kuwait. Lightning oli eri versioina RAF:n käytössä vuoteen 1988 saakka. Näkyvimpinä ulkoisina eroina versioiden välillä kaksipaikkaisuuden lisäksi oli tykkiaseistuksen sijoittelu, siipien muoto, rungon polttoainesäiliön koko ja muoto sekä sivuvakaajan muoto.

Aseistuksena 30 mm Aden tykit, Fireststreak tai Red Top infrapunaohjukset tai 2 tuuman rakettikasetit ja –podit. Lightningilla ei koskaan laukaistu aseita taistelutilanteessa. Yksi oma Harrier sillä toki ammuttiin alas sen uhatessa lentää itsekseen asutulle alueelle, kun ohjaaja pelastautui vikaantuneesta koneesta.

Voimalaitteina olivat Rolls-Royce Avonin versiot 200-302. Koneen kaksi moottoria oli sijoitettu epätyypillisesti päällekkäin porrastetusti, siten että alempi eli ykkösmoottori oli rungossa edempänä kuin ylempi voimalaite. Avonin polttoaineenkulutus oli valtava, joten polttoainesäiliöiden suhteen tuotekehitystä täytyi tehdä versiosta toiseen. Siipisäiliöiden tilavuutta laajennettiin ottamalla laskusiivekkeet polttoainesäiliöiksi ja samalla mahanalussäiliön tilavuus kasvoi. Lisäksi kone varustettiin ulkopuolisilla lisäsäiliöillä, jotka nekin asennettiin totutusta poiketen siipien yläpuolelle. Koneessa on myös ilmatankkauspuomi.
Laskukiitoa hidastamaan voitiin käyttää jarruvarjoa tai vaijeripysäytyskoukkua.

Kylmän sodan aikana Lightning-tukikohtia RAF:lla NATO:n osana oli Länsi-Saksassa Geilenkirchenissä ja Güterslohissa.

Suomea konetyyppi koskettaa siten, että Lauri Pekuri lensi koneella Farnborough'n ilmailunäyttelyn aikana syyskuussa 1966.

Tekniset tiedot (F.6):

Pituus: 6.8 m
Korkeus: 5.97 m
Siipien jänneväli: 10.6 m
Siipipinta-ala: 44.08 m2
Tyhjäpaino: 14092 kg
Max lentoonlähtöpaino: 20752 kg
Voimalaitteet:
2 kpl Rolls-Royce Avon 301R jälkipoltolla
Työntövoima: 55.74 kN/ kpl
Jälkipoltolla: 71.17 kN/ kpl
Suorituskyky:
Max nopeus: Mach 2.0
Toimintamatka: 1370 km
Lakikorkeus: 16000 m
Aseistus:
2 kpl 30 mm Aden tykkiä/ 120 laukausta kummallekin
2 kpl De Havilland Firestreak- tai Hawker Siddeley Red Top-ohjusta

XS901
S/N 95247, valmistumisvuosi 7/1966. Useiden eri yksiköiden kautta tuli 11. laivueeseen 5.9.1977. 12.7.1982 5. laivueeseen, jonka jälkeen palveli vuorotellen näissä kahdessa yksikössä poistoonsa asti 4.5.1988. Siirto Brüggeniin 12.5.1988.

Malli kuvaa XS901:tä sellaisena kuin se oli 11. laivueessa Binbrookin tukikohdassa Lincolnshiressä syksyllä 1978. ”Rivikoneista” XS901 poikkesi yksityiskohdiltaan muutamilta osin. Koneen nokassa kokardin etupuolella on saksalaisen ilmasotakoulun WaSLw 10:n (Waffenschule der Luftwaffe 10) tunnukset. Konekalustona heillä oli tuolloin Lockheed F-104 Starfighterit. Ne liimattiin koneen käytyä vierailulla ko. yksikön tukikohdassa Jeverissä Länsi-Saksassa. Siirtokuvavaihtoehtona on myös oranssit huomioraidat sivuvakaajaan sekä siipien ja korkeusohjainten johtoreunoihin. Nämä olivat XS901:n lisäksi yksilössä XR727 hetken aikaa 1978 Binbrookissa järjestetyn taistelunäytöksen ajan koneiden toimiessa maaliosastona. Tarina kertoo, että tarrat (maalaukset ?) kuoriutuivat pois jo lentoonlähtövaiheessa. Jätin ne pois sikälikin, kun Airfixin siirtokuvat tässä rakennussarjassa ovat TODELLA paksuja. Eivät meinaa taipua millään vähänkään kaarevampiin paikkoihin tai paneeliuriin ilman reilua annosta pehmennintä. Myöskään muissa tuon ajan Lightningeissa tyypillisesti näkyvää ”nimikko-ohjaajan” nimeä ei tälle yksilölle siirtokuvissa ei ole annettu. Kaikenlaisia ohjetekstejä sisältyy siirtokuva-arkille runsaasti. Niinpä ei ole ihme, että rakennusohjeeen numerointi ei pidä jokaisen kohdalla paikkaansa. Osa näistä on mittakaavaan nähden ylikokoisia. Siirtokuvat ovat kolmelle eri koneyksilölle.
Malli rakentui suhteelisen pitkälti suoraan laatikosta. ”Metritavarasta” veistelty: tutkan näytön kumitötterö ohjaamossa, ohjuspylonien muotosuojat, tuulilasin putsaussuuttimet, tykkikameran linssi, IFF-antennit, jarruvarjovaijerit, päätelineiden jarruputket ja –letkut, nokkatelineen takaluukun tangot sekä selkärangan antennipiiskat.

Joissakin kohdin pientä hutilointia on Airfixilta havaittavissa osien sovitusta suunniteltaessa. Päätelineiden vinotuille ei ole sen paremmin telinevarressa kuin laskutelinekuilussa minkäänlaista kiinnityskohtaa. Nokkatelinekuilu/ tutkan koteloyhdistelmälle ei ole kunnollisia kohdistuksia koneen runkoon. Nokkapyöräkoneena ohje käskee lisätä keulaan 20 g lisäpainoa. Koesovitin sarjan pääosat ja tasapainotin rungon päätelineiden kiinnityskohtien tasalta ja päätin lisätä varmuuden vuoksi ylimääräisen 10 g. Muotoilin lyijyhaulit litteiksi ja liimasin niitä Eri-Keeperillä ohjaamoammeen ja imuaukon ympärille. Rakennusohjeen osanumeroinnissakin taisi olla joitakin virheitä valurankoihin nähden.

LÄHTEET:
Danny Coremans & Peter Cordts: Uncovering the English Electric Lightning (DACO publications)
Wilfried Zetsche & Marcus Herbote: AirDOC no.10 British Lightnings “Die EE Lightning der RAF in Deutschland”

Linkkejä:

11. laivue RAF historiaa:
en.wikipedia.org/wiki/No._11_Squadron_RAF
WaSLw 10 tunnus:
upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ed/COA_WaSLw_10.svg

Kommentit

Onhan tuo nyt ihan poskettoman hieno ja siihen vielä kattava taustoitus päälle. Yksityiskohdista näkee että tässä on nähty aika isosti vaivaa. Siirtokuvaongelmat näkyvät tosiaan vähän siinä, että ne näyttävät ikäänkuin kelluvan maalin pinnassa, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

EE Lightning on jo ulkonäkönsäkin puolesta kiinnostava konetyyppi - ja tämä on oiva esitys aiheesta.
Kiitos Tero!

Kaikenlaisia pikkudetaljeja ja lisäyksiä on ihan mukava näpräillä. Enemmän hermoja kiristi tämän mallin kohdalla maalaus. Vaihdoin juuri kesän aikana maalijärjestelmää ja emaleihin tottuneena näiden nykyisten vesiohenteisten maalien kanssa on vielä paljon opettelemista. Aiemmin olen kyllä maalaillut Tamiyan akryyleillä, jotka toimivat oikein hyvin. Nämä Vallejot eivät oikein tunnu kestävän samalla tavalla käsittelyä. Vaikka antaisi maalikerroksen kuivua kunnolla, irtoaa sitä hiukankin mallia käpistellessä. Paikkomaalausta riitti jatkuvasti, kunnes äkkäsin vetää suojalakkaa vähän joka välissä. Pohjatöissä pitäisi varmaan olla näiden kanssa myös huolellisempi kuin emaleiden?? Pohjamaalina käytin valmistajan omaa primeriä.

Ari
AJ 6.2.2019 13:59 Vastaa lainauksella
Moi Ari, Komppaan Teroa. Upea taustoitus upeasti onnistuneesta EE Lightning F.6 sukopienoismallista. Omintakeisen esikuvansa näköinen on - loistavaa mallausta. Uskoisin, että on jonkun viikon malli. Oiva alusta figuineen kruunaa erinomaisen mallin. Brittitutut kertoivat samaa kuin jo kirjoitit, että gasokulutus koneella oli melkoista ja moteista lähti myös melkoiset äänitehosteet..

Huippusukomalli, enuff said. Parhain terveisin, AJ
Kiitos AJ!

Figuurien mallaus on meikäläisellä vielä aloittelijan tasolla, mutta ne antavat hyvän käsityksen varsinaisen kohteen koosta. Seuraavissa malleissani ajattelin kehittää tuota osa-aluetta automallien yhteydessä parissakin eri mittakaavassa. Lentohärpäkkeet alkaa toistaiseksi tympiä…joskin uudesta Airfixin 1:48 Blenheimistä kuoriutuu aikanaan ilmavoimiemme BL-110.

Alkupään Lightning-versioissa mahanalussäiliö oli muuten irrotettava ja mainitsemassani lähdeteoksessa on kuva ko. asussa olevasta yksilöstä huollon jälkeisellä koelennolla. Siinä olisi veikeä mallailukohde.

Ari
Hieno malli hienosta koneesta. Kattava taustoitus kruunaa kokonaisuuden. Erinomainen lisä ryhmikseen.
Kiitos!

Ari
Kauniin mallin olet tehnyt rumasta koneesta. Pienenä yksityiskohtana, renkaiden alapintaa olisi minusta voinut hioa hiukan painon illuusion luomiseksi. Sopisi hyvin tuohon alustaan.
Kiitos Kalle!

Tuo lähes 20000:n kilon painoa korostava yksityiskohta unohtui kokonaan. Se käväisi mielessä jossakin vaiheessa, mutta muistini ei riittänyt tuossa kohden loppudetaljointiin asti.
Kapeat renkaat olivat massiivisen Lightningin yksi heikkous. Ne eivät tahtoneet kestää kovinkaan montaa laskua ennenkuin menivät vaihtoon.

Ari