Pienoismallit.net

Bell P-39 Q-15

Airacobra

P-39 Airacobra oli Yhdysvaltojen "amerikanapu" Neuvostoliiton ilmavoimille. Kone oli hyvin yleinen toisen maailmansodan alussa USA:n ilmavoimissa ja Neuvostoliitossa aivan sodan loppuun saakka. Konetta valmistettiin lähes 10 000 kpl joista Neuvostoliittoon toimitettiin lähes 5000 kpl. Koneesta oli useita eri kehitysversiota ja viimeisin massatuotantosarja niistä oli tämä Q sarja.

Kone oli varsin kyvykäs tehokkaan moottorinsa ansiosta sodan alussa, mutta sodan loppupuolella ei enää pärjännyt parhaille Saksalaishävittäjille. Koneessa oli muutamia teknisiä ongelmia, esimerkiksi koneella oli taipumus joutua lattakierteeseen koneen painopisteen muututtua takapainoiseksi ammusten loputtua. Tätä ongelmaa pyrittiin myöhemmin korjaamaan, samoin kuin useita vahvistuksia koneeseen tehtiin estämään mm. takarungon kiertymistä.

Kone oli konstruktioltaan hieman erikoisempi koska moottori sijaitsi ohjaajan takana, eikä nokassa kuten yleensä. Samoin, että koneessa oli myös nokkapyörä, eikä kannuspyörä kuten yleensä sen ajan hävittäjissä.
Koneessa oli pääaseena varsin tehokas 37mm:n tykki, sekä mallista riippuen 12,7mm:n runkokonekiväärit, että 12,7mm:n tai 7,62mm:n konekiväärit siivissä.

Kone oli varsin yleinen myös Suomen rintamilla ja niitä myös useita ammuttiin alas. Hyrylän Ilmatorjuntamuseossa on entisöitynä yksi kone, tosin se on kolmen eri koneen osista kasattu. Tässä kone vielä ollessaan Keski-Suomen Ilmailumuseossa;

fi.wikipedia.org/wiki/Bell_P-39_Airacobra#/media/File:P-39_Airacobra_2006-06-15.jpg

Tämä n:o 67 kone kuului 68. Kaartin hävittäjälentorykmentin 5. hävittäjädivisioonan koneisiin joka operoi talvella 1944-45 muun muassa Baltian rintamalla, koneessa USA:n suojamaalaus ja tunnus peräsimessä.

Tämä Eduardin dual combo paketointi meni suhteellisen mukavasti kasaan, mutta ei osien sopivuus ihan täydellistäkään ollut, joten vuolemista ja kittiä tarvittiin, muutamia selviä mittavirheitäkin osissa oli. Sarjassa oli etsiosat ja maskit mukana, sekä dekaalit kymmeneen eri konevaihtoehtoon. Kone oli jostain syystä suhteellisen suuritöinen, en tiedä mistä johtui mutta aikaa sen parissa kuitenkin vierähti tovi. Keulan sai totuttuun tapaan tunkea täyteen lyijypalleroita ja niin se nyt juuri ja juuri pysyy kaikilla kolmella pyörällään.

Kommentit

Kieltämättä varsin hyvin tehty.
"Kone oli varsin kyvykäs tehokkaan moottorinsa ansiosta sodan alussa, mutta sodan loppupuolella ei enää pärjännyt parhaille Saksalaishävittäjille."
Ei ehkä olisi alussakaan pärjännyt, koska lento-ominaisuudet olivat ihan eri luokkaa. Nopeus ei ole kaikki kaikessa. Neukkulaiset siis käyttivät sitä siis sellaisissa tehtävissä, joissa se oli hyvä.

"Tämä Eduardin dual combo paketointi meni suhteellisen mukavasti kasaan, mutta ei osien sopivuus ihan täydellistäkään ollut, joten vuolemista ja kittiä tarvittiin, muutamia selviä mittavirheitäkin osissa oli. Sarjassa oli etsiosat ja maskit mukana, sekä dekaalit kymmeneen eri konevaihtoehtoon. Kone oli jostain syystä suhteellisen suuritöinen, en tiedä mistä johtui mutta aikaa sen parissa kuitenkin vierähti tovi."

Voi että. Tämä lienee kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä?

Pienestä viilaamisesta huolimatta?

Ystävällisesti:
MK
Tasapainoisen näköinen Airacobra kaikin puolin. Mikään ei suuremmin pistä silmään. Koneen säistys on maltillista, mikä on mielestäni positiivista nykyään ylisäistettyjen lentokonemallien aikakaudella. Maalaus on onnistunut kaiken kaikkiaan oikein hyvin ja näyttää mielestäni autenttiselta. Valokuvat ovat valitettavasti hieman pehmeitä joten niistä ei pysty kovin tarkasti arvioimaan pienimpiä yksityiskohtia. Itsellänikin on sekä Eduardin ja Hasegawan mallit hyllyssä, ja pidän niistä Hasegawaa parempana. Hasagawan Airacobran siipiprofiili on lähempänä oikeaa verrattuna Edurdin sarjaan, jossa siipi on profiililtaan aivan liian paksu. Kuitenkin hieno malli hienosta koneesta.
Asiallisen näköinen Airacobra. Otahan ensi kuussa mukaan museolle…
Kiitos kommenteista!
Mielestäni erittäin hyvä AC! Etenkin maalaus (ja sen sävyt) miellyttävät silmää!! Ainoa mikä pomppaa silmille, on tuo spinnerin läpi tuleva tykinputki… Oliko ko. putki todella valkoinen??
Kiitos Petri kommenteista! Maalausohjeessa tuo tykinputki oli valkoinen ja kun katselin Guest-Keskinen-Stenman kirjaa Red Stars, niin siellä oli myös valokuvia joissa oli myös valkoiseksi maalattuna tuo piippu ( toki tästä nimenomaisesta koneesta en valokuvaa ole nähnyt ). Villi veikkaus on että ne koneet joissa alkuperäinen amerikkalainen 37mm:n tykki säilytettiin oli myös juuri näin, sen sijaan jos koneeseen oli vaihdettu Venäläinen Berezin 20mm:n tykki niin väri oli normi gunmetal. Aika moneen koneeseen tuo tykki vaihdettiin alkuperäisen ollessa aika vikaherkkä ja moottorinvaihto Allisonista Klimoviin oli myös syynä siihen.

Ehkä hieman nokijäämiä tuohon putkeen ja spinneriin olisi voinut laittaa.
A Hienoa nähdä Airacobra. Tämä malli innoitti miniua lisäämään kuvakansion P-39. Tänään ehdin vain pari kuvaa pyrstöstä. Toinen "26" museokoneen pyrstöstä ja toinen "26" pyrstö ennen restaurointia. Tarkoitukseni ei ole mollata Markku Rinteen mallia, vaan muistuttaa, että yksimootttorisessa potkurikoneessa vääntömomentti otetaan huomioon tavalla tai toisella. Esimerkiksi Bf 109G:n sivuvakain ja peräsin ovat epäsymmetriset. B Toinen asia. Ainakin tulee mieleen Profile Publiations "P-39" ja eräs artikkeli IPMS-USA:n lehdessä. Niiden mukaan pyrstön muodot kehittyivät, malleista P-39D -> P-39Q-malliin asti. Kaikkia muutoksia ei tällainen amatööri kuin minä huomaa. Olen kirjoitellut Facebookin ryhmään "Fans of the P-39" ja suomalaisiin mallailuryhmiin. Ryhmissä on minun P-39 valokuvia ennen ja jälkeen restauroinnin aiheesta museokone "Hopea 26". " Fans of the P-39 and P-63" ryhmään latasin kuvia vähän ennen viime joulua. P-39 koneesta on myös walk-aroundeja, joista voi tiirailla pyrstöä kummaltakin puolelta. C. Kolme kertaa anteexi etukäteen, jos tämä tulkitaan ilonpilaamiseksi ja minut pahanilmanlinnuksi! Minulla 1/48 puoliksi koottu Monogram /Pro Modeler P-39 ja Eduard Weekend P-39. Niissä näyttäisi olevan symmetriset pyrstöt. D. Arvioin pienoismallin myöhemmin.
Veikko, et missään nimessä ole ilonpilaaja tms. …päin vastoin. Mukava oli lukea tarinasi P-39:sta ja siitä että miten hyvin olet perehtynyt kyseiseen koneeseen, mielelläni kuulisin lisääkin. Katselin kyllä lisäämäsi kuvakansion kuvat, toivottavasti päivität sinne lisää. Mukavaa olisi myös nähdä jossain vaiheessa aloittamasi pienoismallit valmiina ja kuulla myös mielipiteesi tästä minun tekemästä. Minulla on nimittäin toinen Eduardin P-39 vielä aloittamatta ;-). Persoonallinen kone kaikin puolin, siksi itsekin siitä kiinnostuin.
Terve Markku!
Nätti Airacobra!
YT
Kalle
Kiitos Markku Rinne, etten ole ilonpilaaja. On normi maanantai. Lupaan YRITTÄÄ vastata haasteeseen näyttää tekemäni pienoismalli aiheesta P-39. Isäni Mauri Timosen serkku Kajaanista Jouko Timonen, syntynyt 1920, on ampunut Tolvajärvellä 29.07-1944 17.55-19.00 Airacobran alas. Stenmanin Ilmavoitot 2 kirja merkitsee sen rykmentin voitoksi. Isä oli reserviläinen tykistössä. Hänen serkku suoritti kadettikoulun sota-aikana. Hän palveli Morane-laivueessa, 28, joka sai G-2 Mersuja. Hänen koneensa tuossa taistelussa oli MT-232. Joukon mukaan Mersu ei ollut erityisen vaikea lentää. Hän kertoi minulle, että aloittelijat tekivät sellaisen virheen, että kaasu avattiin lentoon lähdössä heti auki. Silloin yli tuhannnen hevosvoiman moottori alkoi viedä konetta. Juutilaisesta olen kuullut tarinan, että amerikkalaiset kysyivät hänen mielipidettään Airacobrasta. Juutilainen kertoi tarinan mukaan päivästä, jolloin hän ampui viisi Airacobraa alas. Stenmanin Ilmavoitot 2 kirja ei tunne sellaista tapausta. 30-06-44 hänelle on kirjattu 2 Jak-9, toinen todistettu, toinen rykmentin voitto, sitten 2 P-39, toinen todistettu ja toinen rykmentin voitto. Lisäksi La-5 ja Il-2, kumpikin rykmentinvoittoja. 6 kaapaletta, mikä on aivan tavaton määrä sinänsä!!!
Kun Igor K:n kanssa oli mahdollisuus tavata lentomestari evp. kotonaan, hän näytti erikois-Sguadron Signalin. Sguadron Signal on eräänlainen alan perustietolähde. Tuo numero oli amerikkalainen erikoispainos kansainvälisille nimimiehille, eli ässille, jotka olivat hengissä. Jouko Timonen kertoi kerran, että muissa laivueissa, joissa ei ollut Ilmavoimien parasta kalustoa, kutsuttiin kärkilaivueita kateellisesti "filmitähdiksi".

9.00
Kalle Korkala kirjoitti:
Terve Markku!
Nätti Airacobra!
YT
Kalle
Kiitos Kalle!
Veikko, ei muuta kuin P-39 vain näytille. Juu, kyllä näköjään Jouko Timonen on Airacobran saanut pudotetuksi, vain muutamia päiviä sen jälkeen kun LeLv28 sai Mersut käyttöönsä. Sitä ennen oli Moranellaan kolme viikkoa aiemmin pudottanut Tomahawkin.

Tuo Juutilaisen mainitsema viisi Airacobraa samana päivänä on legendaa, tai sitten vain käännösvirhe. Viisi Airacobraa pudotettiin kuitenkin esim. 14.06.1944, mutta eri lentäjien toimesta. Juutilaisen saldoksi taisi jäädä yhteensä 7 Airacobraa, mutta eri taisteluissa eri päivinä.

Kun tätä mallia aloin rakentaa, niin samalla tutustuin Hävittäjälentolaivueiden pudotustilastoihin, samalla todeten että aika monta Airacobraa pelkästään hävittäjät pudottivat, yhteensä 72 kpl, joista Mersuilla 70, Brewsterilla 1 ja Moranella 1, kaikki vuoden 1944 kesällä. Pudotustilastoista näkyy hirveän hyvin myös se että millä kalustolla naapuri minäkin ajankohtana lenteli.

Kaikki pudotetut koneet jäivät kuitenkin tuossa loppuhässäkässa rajan taakse, niinpä Suomessa ainut museokunnostettu konekin on pitänyt koota kolmesta eri raadosta.
Markku Rinne hyvää viikonloppua ja maaliskuuta. Olen nyt leikannut Eduardin ja Monogramin sivuperäsimen osia saksilla. Monogrami/ProModeler sarja on 1960-luvulta. Sen huomaa kyllä. ProMod:n teräsosia voi kuulemma liekillä pehmittää, vaan taidan jättää metallit väliin ja pysyä muoviosissa. Saa nähdä saako ennen juhannusta mitään kuvattavaa mallia aikaan!
Olen lisännyt valokuvia referenssikansiooni P-39 "26". Filmikamera, ei salamaa, cd kehitetty 27.04. 2015. Tuusulan IT-museo. Ihmettelin, kun henkilökunnalla oli sota-ajan univormut. Suomen liput myös liehumassa. Kysyin, niin puolustusministeri Carl Haglund olitulossa vierailulle. Häivyin ennen ministerin tuloa. Hauska linkki: www.keski-uusimaa.fi…/artikkeli/276523-ilmavoimille-salainen-ase-airacobra-korvaa-hornetin
Petri Jaakkonen kirjoitti:
Mielestäni erittäin hyvä AC! Etenkin maalaus (ja sen sävyt) miellyttävät silmää!! Ainoa mikä pomppaa silmille, on tuo spinnerin läpi tuleva tykinputki… Oliko ko. putki todella valkoinen??
Ei se ole tykin putki vaan lieskasuojus joka oli kiinni spinnerissä. Minullakin on sellainen lytyssä oleva jossain. On peräisin alasammmutusta Airacobrasta.