Pienoismallit.net

HMS Druid 1776

Keulan koristeet, ankkurit ja laivan kamiina

Ensimmäisen kerran piirustukset nähtyäni totesin, että keulan koristeissa tulee haasteita. Niin paljon kun aikanaan pidinkin konepiirustuksesta, taidot tehdä kahdesta 2D-kuvasta työkuva keulan kaareville osille jäi tekemättä. Seuraus oli, että jotkut osat joutui tekemään kolmeen kertaan ennen kuin ne olivat kiinnityskelpoisia.

Puun työstäminen ei siis ollut haaste, vaan kaarevien osien sovittaminen oikeassa pituudessa kaareviin pintoihin. Nämä osat tein puksipuusta, joka oli tähän tarkoitukseen todella hyvä materiaali. Onneksi tavaraa oli kasassa riittävästi, että riitti susikappaleista huolimatta.

Keulafiguurin tekeminen meni pahasti epämukavuusalueelle. Ensimmäinen luomus lensi puolen tunnin jälkeen puukoppaan. Usein yläosa tehdään erillisenä ja keularangan molemmille puolille jäävät jalat ominaan. Lähdin tekemään tämän kuitenkin siten, että jyrsin ensin keularangan paksuutta vastaavan uran figuuripalikkaan ja siluettikuvan perusteella sahasin sivuprofiilin kuviosahalla. Sitten veistelemään.

Työkaluni eivät olleet ihan parhaat mahdolliset tähän tarkoitukseen. Maailmalta olisi saatavissa näin pieneen veistämiseen tarkoitettuja kaiverrustalttoja. Näyttävät olevan vaan hyvät sellaiset kovinkin hintavia. Eikä niiden omistaminen riitä. Niitä pitäisi myös osata käyttää ja ennen kaikkea osata teroittaa ne oikein.

Figuurista tuli sitten mielestäni lähinnä karikatyyri ja kauniista naisen kasvoista on tässä tapauksessa turha puhua. Näin ollen pelkään, että tulevan laivan kipparin rommivarasto ei riitä, jos hän haluaa nähdä keulakoristuksen kauniina…

Mikäli joku figuurien taitaja lukee tätä blogia ja taitaa skulptauksen, mielelläni otan vinkkejä vastaan. Vielä tuota naamaa pystyy muotoilemaan.

Ankkurit ovat valmiita nyt. Sahasin 5mm messinkilevystä kuviosahalla aihiot jotka sitten viilasin muotoonsa.
Ankkurinkynsien juottaminen ei jostain syystä onnistunut kolvilla, liekö syy liian paksu materiaali, ettei tina ottanut kiinni kun ankkurin runko ei lämmennyt riittävästi. Liimasin sitten kynnet aluksi pikaliimalla paikoilleen ja ”saumasin” alapuolelta epoksiliimalla.

Kun siinä oli nyt liimaa, hapolla tummentaminen ei tullut kyseeseen. Aikanaan Rivaa varten tuli hankittua kynäruisku. Pienten osien ruiskuttamiseen minulla ei ollut sopivaa maalauslaatikkoa ennestään, joten tein sen vanerista. Kasasin sen puutapeilla joten se on helppo kasata ja purkaa ja menee pieneen tilaan hyllyssä.
Ostin peräseinään 14W kylppärituulettimen, suodatinkangas päälle ja toimi loistavasti niin,ettei maalipöly levinnyt pieneen snickeribohuni.

Tein myös laivan keittiön kamiinan tai hellan. Tuli hankittua siihen messinkilevyä, mutta päädyin sen tekemään puupalikasta kun se jää alakannelle ja vain messikiputkesta tehty piippu tulee näkyviin keulakannen läpi.

Maalasin niin ankkurit kuin kamiinan, pohjalle ensin kiiltävä musta ja gunmetal pintaan, akryylimaaleilla.

Kommentit

Kai Kauppi 26.11.2019 16:48 Vastaa lainauksella
Hienosti olet onnistunut keulan koristeissa. Tuo kaarevien osien toisiinsa sovittaminen vaatii työtä, työtä ja työtä. Ei sitä oikein konepiirustuksilla saa onnistumaan - se vaatii vain sovittelua. Olet turhan vaatimaton kaljuunakuvataiteestasi - kuva on juuri sopivan "uhkaavan" näköinen niinkuin sen kuuluukin olla. Itse tein Fröjan seppelettä kantavan neitosen tervalepästä Dremelin pallopäisillä kaivertimilla ja ikivanhalla lovileikkausveitsellä, joka on vielä kunnon terästä ja kunnolla teroitettavissa. Aikaisemmin Bountyn kaljuunan tein kovettuvasta muovailuvahasta (Darwi) ja maalasin sitten puun ja kullan väriseksi.
Ankkureiden tekeminen messinkilevystä vaikuttaa mukavalta idealta - ihan kokeilemisen arvoiselta. Itsehän tein viimeksi kiilateräksestä - kovaa on ja vaatii pajavälineet. Voisi tietysti kokeilla valamista kipsimuottiin tinasta (??).
Omassa mallissanikin mietin tuota tulimuuria (kuulan kuumennus), joka jää suurelta osin piiloon: Jätänkö kokonaan pois ja teen vain korsteenin kannelle, mutta minunkaan omatunto ei antanut jättää pois, kun se kuitenkin siellä kuuluu olla.
RaimoK 26.11.2019 17:55 Vastaa lainauksella
Kiitos Kai,

Jopa 5mm messinkilevy oli helppo sahata kuviosahalla kun vaihtoi rautasahan terän. Ja viilaaminen on kuin työstäisi puuta joten suht helposti tuolla menetelmällä ankkuri valmistui.
Sullahan on tulimuurilla muukin funktio kuin sopan lämmitys… :)
Esko Rusi 26.11.2019 21:06 Vastaa lainauksella
En ole mikään figuurimallari mutta jos haluat keulakuvasta kauniin naisen näköisen niin lähtisin hiomaan nenää sirommaksi. Leukakin on aika äijämäinen, tosin yhdestä kuvakulmasta on vaikea sanoa. Kokonaisuudessaan aivan upeata työtä.
Tuo keulakuvien ja muiden koristeiden sculptaus on aivan oma taiteenlajinsa. Aikanaan tuli hommattua nuo pienet kaiverrustaltat ja pieni hammaslääkärin porakonekin terineen tätä hommaa varten, sekä kanadalaisen harrastajan myymä kaiverrustutoriaali, mutta silti aikaansaannokseni eivät päivänvaloa kestä. Tässä ei auttane muu kuin vuosien mittainen harjoittelu sekä luontainen taiteellisuus näiden työstämiseen.
Tosin Ships of Scale sivustoilla eräs kiinalaisfirma ( shipsofscale.com/sosforums/threads/my-carvings.3621/ ) esittelee CNC tekniikalla työstämiään aivan viimeisen päälle kauniita keula- ja muita koristeita, mutta sekin vaatisi täydellistä 3D mallinnuksen osaamista ja ainakin neliakselista jyrsinkonetta, joten ei ole aivan jokamiehen saavutettavissa olevaa tekniikkaa. Ehkä juuri tästä syystä olen tietoisesti välttänyt projektien aloittamista, jotka sisältävät näitä kaiverrustöitä.
Tuo ankkurin tekeminen 5 mm messinkilevystä on kyllä sekin melkoinen työnäyte. Tiedän kyllä kuinka aikaavievää on sahata lehtisahalla tuollaista jöötiä, vaikka olisi kuinka hyvät terät käytössä. Itse olen oikaissut tämän tekemällä ankkurit puusta ja maalaamalla ne raudan värisiksi, staattisina osina niidenhän ei tarvitse painaa juuri mitään. Riittää että ulkonäkö on aidon oloinen.
RaimoK 27.11.2019 09:23 Vastaa lainauksella
Esko Rusi kirjoitti:
En ole mikään figuurimallari mutta jos haluat keulakuvasta kauniin naisen näköisen niin lähtisin hiomaan nenää sirommaksi. Leukakin on aika äijämäinen, tosin yhdestä kuvakulmasta on vaikea sanoa. Kokonaisuudessaan aivan upeata työtä.
Kiitos Esko kommentista,

Tuo figu on hieman hankala kuvata ja valon tulokulma luo varjoja ja piirteitä. Leukaa ja poskipäitä olen koittanut kaventaa useamman kerran, mutta jokin mittasuhteissa heittää koko ajan. Ulkonäköä ei paranna myöskään se, ettei silmiä syntynyt, ainoastaan silmäkuopat.
RaimoK 27.11.2019 09:35 Vastaa lainauksella
Matti Piilola kirjoitti:
Tuo keulakuvien ja muiden koristeiden sculptaus on aivan oma taiteenlajinsa. Aikanaan tuli hommattua nuo pienet kaiverrustaltat ja pieni hammaslääkärin porakonekin terineen tätä hommaa varten, sekä kanadalaisen harrastajan myymä kaiverrustutoriaali, mutta silti aikaansaannokseni eivät päivänvaloa kestä. Tässä ei auttane muu kuin vuosien mittainen harjoittelu sekä luontainen taiteellisuus näiden työstämiseen.
Kiitos Matti kommentista,

Kuten yllä Eskolle kerroin, kaikenlaista jo yrittänyt. Taiteilijaa kun itsessänikään ei ole, niin tiedä sitten mitä harjoittelullakaan aikaan saisi.
Jokin kiinalainen verkkokauppa myy tätä Druidin keulafigua muovisena, mutta siinä ei ollut mitään yhtäläisyyttä näihin piirrustuksiin nähden.
Osaatko Matti sanoa millä konstilla juottaminen onnistuu tuossa ankkurin paksuudessa? Viilaamisen jälkeen se ankkurin runko oli lähinnä 4mm.
Terve Raimo. Tuosta juottamisesta, uskoisin ongelman piilevän juuri siinä mitä itsekin kerroit, juotin ei jaksa lämmittää tarpeeksi suhteellisen massiivista metalliosaa. Sehän pitäisi saattaa tarpeeksi korkeaan lämpötilaan että sulattaisi tinan kun sitä tarjotaan ei juottimen kärkeen vaan itse metalliin. Ehkä sinulla on liian pienitehoinen kolvi, sanoisin että tuollaiseen hommaan tarvittaisiin jo jotain 100 W tehoinen laite.
Toinen juttu on juoksutteen käyttö. Normaalistihan me käytetään tinalankaa jossa on sisällä hartsia. Hartsi toimii yleensä hyvin juoksutteena, mutta joskus on tarpeellista käyttää lisänä jotain juotospastaa tai -vettä, joka estää juotettavien kappaleiden oksidoitumisen prosessin aikana.
RaimoK 27.11.2019 14:23 Vastaa lainauksella
Matti,

Joo, koitin juottaa 30 wattisella aluksi ja olin jo kaivamassa 80W kolvin. Mutta pikaliima kynnen alla ei tykännyt edes 30W:n lämmöstä ja irtosi. Joten heitin pyyhkeen kehään kolvauksen osalta. Kokeilin myös juotosnesteellä ja hopealla juottaa, mutta ei siitä mitään tullut. Joten liimaushommiin sitten.
Hopealla juottaminen on aivan eri asia. Siihen ei mikään sähkökolvi riitä vaan tarvitaan kaasutoho. Tinahan sulaa siinä 300 asteen paikkeilla mutta hopea vaatii jo yli 600 asteen lämmön. Samoin juoksutteet ovat aivan erilaisia hopealle kuin tinalle. Mutta jos on tarve kestäville juotoksille, tai pitää juottaa terästä teräkseen, on hopea lähes ainoa vaihtoehto harrastajalle.
Tosin heti perään pitää kyllä kertoa että myös teräsosia voi onnistuneesti juottaa toisiinsa tinalla kunhan käyttää riittävästi lämpöä ja juotosnestettä.
RaimoK 27.11.2019 15:52 Vastaa lainauksella
Kiitos Matti tämän asian valaisemisesta. Tiedä sitten onko käyttämäni hopea termi väärä vai onko se lanka, jonka taannoin hankin, jonkinlainen seos. Sitä ostaessani eräästä pääkaupungin mallausliikkeestä, kysyin tarvitseeko se tohon juottamiseen. Vastaus oli, ettei.
Peräsimen saranatapit juotin tällä langalla onnistuneesti.
Aika jännää, olis kiva tietää millaisesta hopealangasta on kysymys. Minä olen aika paljon tehnyt vuosien mittaan näitä hopeajuotostöitä mutta en ole koskaan kuullut hopeajuotteesta jota voi sulattaa sähkökolvilla. Lienee joku uutukainen sovellus. Pitää tutkia.

Edit: Mestarimalleilta löytyy tina/lyijy/hopeajuote joka sulaa jo 190 asteessa. Tämä lienee se käyttämäsi aine: mestarimallit.com/tarvikkeet/
RaimoK 27.11.2019 19:10 Vastaa lainauksella
Ostin tuota lankaa Hobbypointista. Seoksesta ei ole mitään dokumenttia itselläni jäljellä. Koitin kaivella heidän sivuiltaan, mutta en mitään vastaavaa tuotetta löytänyt. Sinun kaivamasi tuote lienee lähellä sitä mitä tuo lanka on jota hankin itselleni.