Pienoismallit.net

HMS Druid 1776

Runkolankut

Runkolankut ovat päärynäpuuta. Rimat oli tehty höyryttämällä ensin aihio ja sen jälkeen pukattu veitsistä läpi. Vaikea sanoa millaisessa höyrypannussa aihio oli ollut, mutta rimat olivat toisesta päästä 10 cm matkalta 0,6mm kapeampia kuin muu rima. Eli ollut oleellisesti kosteampaa kuin muu aihio. Tämä sitten aiheutti kuivuessaan isomman kutistuman. Paksuus oli 1,6mm ja kun kuvien mukainen lankun paksuus piti olla 1,3mm, rimat joutui mitallistamaan oikeaan paksuuteen. Se oli muutenkin tarpeen kun pinta veitsien jäljiltä oli turhan rosoinen.

Tätä puutavaraa oli näennäisesti tarpeeksi koko rungon lankutukseen, mutta rimoissa oli yllättävän paljon kaikenlaisia reikiä ja toisessa päässä isojakin värieroja, joten koko runkoa ja siistiä sellaista tuosta kasasta olisi mahdoton ollut saada aikaiseksi.

Oli intoa täynnä kun tätä vaihetta aloitin. Olin siinä uskossa, että tämä vaihe on tämän projektin suoraviivaisin työvaihe. Sinänsä rimojen kanttien höyläys, taivutus ja sovitus sitä olikin, mutta kun aloitin puunaulojen naulauksen, puutui sitten välillä kädet, niska ja mielikin.

Nauloille tein yli 3000 kpl 0,7mm reikää. Liimaa kärkeen ja sitten reikään. Naulat ovat spriimaalilla läpivärjättyjä coctail-tikkuja ja kun niitä oli vain 3-400 kpl, kummatkin päät sai teroittaa useamman kerran. Liimauksen jälkeen naulat sahasin irti ja lopuksi hiominen. Käytin eben-puussa nauloihin pikaliimaa, mutta testeistä huolimatta pikaliima jostain syystä irrotti väriä nauloista ja siirryin parin sadan naulan jälkeen liimaamaan ne Titebondilla. Vahinkoa värjäyksestä ei syntynyt, hiomista sitäkin enemmän.

Tähän saakka olin pitänyt puumallin rakentamisessa ylivoimaisesti puuduttavampana työvaiheiheena ratlinen eli väylinkin siansorkkien sitomista. Kun niitä tekee toista tuhatta, tietää tehneensä solmuja. Mutta tämä puunaulausvaihe vie voiton. No, turha sitä kitistä, itsepä olen rastini valinnut.. :)

Seuraavaksi sitten ala- ja tykkikansien palkkien liimaus, fyllipalojen liimaus runkokaarien väliin leikkauskohtaan ja rungon leikkaus jigistä. Fyllipalat ajattelin tehdä abachista. Selviäisi hieman kevyemmällä hiomisella kun palat jäävät joka tapauksessa piiloon.

Kommentit

Oletpa tehnyt todella melkoisen työn puunaulojen kanssa. Vielä teroitellutkin välillä. Jälki on sitten tosi hienon näköinen.
Itse olen katkaissut coctailtikun kahtia ja käyttänyt kummatkin päät. Jämistä olen viilaillut naakeleita naakelipenkkeihin tai käyttänyt vähän tylstyneitä jämiä esim. väylinginvanttien yläpään kiinnittämiseen ( 1-1,5 mm reikä , lanka ja liimaa reikään, tappi päälle ja lopuksi katkaisu).
RaimoK 25.6.2019 20:33 Vastaa lainauksella
Terve Kai!
Kiitos. Yhtälailla käytin molempia päitä ja teroittelin niitä. Koitin pitää ne mahdollisimman pitkinä vaikkakin liimasin niitä joka toiseen kaareen liimausvaiheessa, että tilaa omille sormille riitti puristamaan kärjet tarpeeksi tiukasti kiinni.
Upeaa työtä noiden puunaulojen kanssa, sekä muutenkin. Aika monet tuntuu käyttävän cocktailtikkuja puunauloiksi, mutta oletteko kukaan yrittänyt tehdä niitä ns. vetolevyn reikien läpi vetämällä?
Itse olen tuota hommaa kokeillut eri puulajeilla, mutta aika heikkoa on ollut lopputulos. Liekö sitten ollut huonosti tehty vetolevy tai väärät puulajit. Maailmalla suosivat tässä hommassa bambua, mutta ei sekään minulla oikein toiminut.
RaimoK 1.7.2019 12:21 Vastaa lainauksella
Terve Matti!
Kiitos kommentista.
On tullut hommattua tuo ns. vetolevy ja eri puulajeilla kokeillut tikkujen tekemistä. Bambulla myös.
Tulos ei ole ollut häävi ja hidasta puuhaa myös. En tiedä sitten onko työtapani ollut väärä vai onko vetolevyni huono. Ostin sen joskus jostain jenkkikaupasta eikä paljon maksanut. Liekö sitten taas syy se, että markalla saa markan tavaraa…
Cocktail-tikuissa on se hyvä puoli, että ne saa painettua tiukasti sisään ilman, että tikku katkeaa. Kärjen kartiokkuus takaa myös tiukan sovitteen. Runko vaan täytyy olla hiottu jo lopulliseen muotoon ennen naulaamista.