Pienoismallit.net

HMS Druid 1776

Wale, rusti tai varpelaita

Tämä rungon osa vaati taas selvitystä mitä se on suomeksi. Veneissä tämä tunnetaan törmäyslistana, myös törmärinä tai parraslistana. Termi varpelaita on itselleni ihan outo.

Viime päivityksessä ihmettelin mitä ”carling” on suomeksi. No sekin selvisi, että se on karlinki..

Mutta, tämän wale:n rakenteluun tuli hankittua pala eebenpuuta. Palikalla ei tosin ollut kokoa kuin 33x44x130mm. Tästä tein 2,4x4,4mm rimoja.

Vanhana puumiehenä oli pakko suorittaa laskuharjoitus. Lopputulos oli se, että rekkalastillinen tätä eebenpuuta maksaisi vähän yli 5 milj. euroa. Vaikka tämä palikkani ei ollut ihan parasta a-ryhmää, eli hieman ohuita ruskeita viiruja on havaittavissa tietyssä valossa, eikä hinta pitänyt sisällään posti- eikä käsittelykuluja, niin kyse on arvokkaasta materiaalista. Samalla rekallisella saisi kotimaista oksatonta mäntyä kuluttajahinnoilla laskettuna 200 rekkalastillista.. :)

Taivastelut sikseen..

Hieman jännitti miten rimojen taivutus onnistuu. Liotin rimaa 10-15 minuuttia ja sen jälkeen annoin sille lämpöä. Rima taipui hyvin kun malttoi rauhallisesti lämmittää ja taivuttaa hitaasti. Sen sai myös lämmöllä kierteelle mitä tarvittiin peräpeiliä lähestyttäessä. Pari rimaa sain poikki kun en malttanut olla kärsivällinen.

Rimoja tuli tähän 4 kerrosta. Liimasin rimat Titebondilla. Liima on vesiliukoinen, puristusaika vain 20 minuuttia ja ottaa kiinni kuin tauti. Ylimääräiset liimapurseet on syytä siivota suhteellisen nopeasti kun kuivana liima on tosi kovaa.

Kun kerrokset oli liimattu, seuraavaksi naulaus. Porasin 0,7mm reikiä, cocktailtikun kärjet kastoin geelimäiseen pikaliimaan ja kiinni. Sitten tikkujen irtisahaus ja hionta.

Eebenpuuhun saa hienon kiillon ilman pintakäsittelyä. Hionta vaan täytyy tehdä huolella ja hiekkapaperikarkeudessa ei saa jättää yhtään karkeutta väliin. Muuten se näkyy heti kun pinta alkaa kiiltämään.

Wale:stä ylöspäin runkolankutus jatkuu päärynäpuulla. Sekin tarkoitus naulata cocktailtikuilla. Tähän tarvittavat ”naulat” läpivärjäsin tummaksi mahongiksi spriimaalilla kun pidin niitä pari viikkoa lasipurkissa.
Tästä lisää seuraavassa päivityksessä.

Kommentit

Ilo seurata näin ammattimaista työskentelyä. Tuo ebenpuu on minuakin kiinnostanut pitkään, mutta hinta on toistaiseksi tehokkaasti estänyt tarkemman tutustumisen. Olen tyytynyt vaan petsaamaan abachilankut tummaksi.
Ja nuo treenailit (puunaulat) olen myös skipannut niiden suuren lukumäärän ja laiskuuden vuoksi, niitähän tarvitaan sitten tuhansia. Mutta hattu nousee korkealle kun et ole tinkinyt mistään vaan rakennat malliasi suurella kärsivällisyydellä ja pieteetillä.
RaimoK 8.4.2019 14:40 Vastaa lainauksella
Matti Piilola kirjoitti:
Ilo seurata näin ammattimaista työskentelyä. Tuo ebenpuu on minuakin kiinnostanut pitkään, mutta hinta on toistaiseksi tehokkaasti estänyt tarkemman tutustumisen. Olen tyytynyt vaan petsaamaan abachilankut tummaksi.
Ja nuo treenailit (puunaulat) olen myös skipannut niiden suuren lukumäärän ja laiskuuden vuoksi, niitähän tarvitaan sitten tuhansia. Mutta hattu nousee korkealle kun et ole tinkinyt mistään vaan rakennat malliasi suurella kärsivällisyydellä ja pieteetillä.
Kiitos Matti kommentista!

Ensimmäinen kerta tämä oli myös eebenpuun kanssa kokeillessani. Suunnittelin pitkään ostavani Englannista 3mm paksun ja 2,5 tuumaa leveän sahatun aihion. Tämä lähinnä tarkoitettu kitaran tekijöille otelaudan päällystämiseen. Mutta kun 50 punnan aihio postikuluinen pomppasi yli 100 punnan, ajattelin, että täytyy tätä löytyä muualtakin.
Tämä palikka, jonka hankin, oli tarkoitettu puukon tekijöille kahva-aihioksi.

Yllätti tämä palikan paino. Muistaakseni ominaispaino kuivanakin on 1,4 joten ei ihme etteivät rimat kelluneet vedessä.

Sirkkelöitävää siinä sitten riitti. Tein ensimmäisen koesahauksen pikku proxxonillani. Piti sahata molemmin puolin. Vaikka palikka ei ollut kuin 13cm pitkä, ja en sattunut rakentamaan kohdepoistoa, niin sitä mustaa pölyä syntyi käsittämätön määrä. Sen huomasi nenää niistettäessä. Jatko meni hyvin kun imuri oli oikeassa kohdassa. Hieman samanlainen ilmiö tulee afrikan padoukia työstettäessä. Siinä pöly tummanpunaista ja leviää ja tarttuu joka paikkaan.

Treenailit menevät suhteellisen nopeasti paikoilleen kun pääsee hyvään rytmiin. Porattavat reiät täytyy merkata ensin, ettei poranterä vaella porattaessa. Piikillä tähän eebenpuuhun ei saa kunnon merkkiä vaan piti pyöräyttää poranterällä paikka. Näissä terissä onneksi kara paksumpi, että sai jonkinlaisen otteen terästä.

Laskin hätäisesti, että lähes 3000 reikää tulee porata ennen kuin runkolankut paikallaan.
Todella hienon näköinen tulos parraslistan asennuksessa. Muutenkin viimestä päälle huoliteltua puutyötä.

Itse joskus aprikoin, käyttäisinkö vanhan kitaran eebenpuista otelautaa tehdessäni köysiohjuria oikeaan veneeseen - en sitten hennonnut vaan käytin irokoa. Kovaa on sekin. Tuo coctailtikkujen "piikkisika" on jokseenkin tuttu juttu minullekin, mutta kätevä. Suurempiin reikiin olen joskus käyttänyt grillitikkuja (halkaisija 3mm ja kärjet terävät).
Muuten tuo käsite varpelaita eli varalaita tarkoittaa itse asiassa laitaa vesilinjasta ensimmäiseen kanteen, johon vesi pääsee aluksen kallistuessa tunkeutumaan. Druidin tapauksessa vesilinjasta alimpiin tykkiportteihin. Rusti on se rakennelma aluksen kyljessä, johon vantit kiinnittyvät. Usein isoissa purjelaivoissa rustien tukiketjut tai köydet tms. kiinnittyivät juuri tuohon tekemääsi listaan, koska se oli tukevin kohta aluksen kyljessä.
RaimoK 8.4.2019 19:47 Vastaa lainauksella
Kai Kauppi kirjoitti:
Todella hienon näköinen tulos parraslistan asennuksessa. Muutenkin viimestä päälle huoliteltua puutyötä.

Itse joskus aprikoin, käyttäisinkö vanhan kitaran eebenpuista otelautaa tehdessäni köysiohjuria oikeaan veneeseen - en sitten hennonnut vaan käytin irokoa. Kovaa on sekin. Tuo coctailtikkujen "piikkisika" on jokseenkin tuttu juttu minullekin, mutta kätevä. Suurempiin reikiin olen joskus käyttänyt grillitikkuja (halkaisija 3mm ja kärjet terävät).
Muuten tuo käsite varpelaita eli varalaita tarkoittaa itse asiassa laitaa vesilinjasta ensimmäiseen kanteen, johon vesi pääsee aluksen kallistuessa tunkeutumaan. Druidin tapauksessa vesilinjasta alimpiin tykkiportteihin. Rusti on se rakennelma aluksen kyljessä, johon vantit kiinnittyvät. Usein isoissa purjelaivoissa rustien tukiketjut tai köydet tms. kiinnittyivät juuri tuohon tekemääsi listaan, koska se oli tukevin kohta aluksen kyljessä.
Kiitos Kai kommentista ja termien selvennyksestä.
Tämä on jotenkin hankalaa kirjailla kotimaisilla termeillä tietämättä tarkalleen mitä ne tarkoittavat.