Pienoismallit.net

Lempi

Putkistoasennuksia

Aivan ensimmäiseksi piti tuo pannu vuorata ulkoapäin mukana tulleilla tiikkirimoilla. Mukavastihan ne asettuivatkin paikalleen ja kiinnitettiin messinkipannoilla kireälle.

Aikaisemmista projekteista oli jäänyt muutama levy mittakaavan mukaista turkkilevyä josta sommittelin lattiat kattilan ja höyrykoneen alle, sekä maalasin ne harmaalla Ferrexillä.Tämän jälkeen kattila ja kaasusäiliö ruuvattiin pohjaan kiinni ja putkistoasennukset voivat alkaa.

Tulo- ja poistohöyryputket tehtiin 4 mm halkaisijaltaan olevasta kupariputkesta. Tulohöyrypuolelle piti sovitella ennen konetta öljypurkki ja kierrosluvun säätöventtiili. Tuo jälkimmäinen oli vähän ongelmallinen sovittaa kauniisti, koska se on kulmamallinen. Näinollen höyryn tuloputki jouduttiin vetämään sille joko ylä- tai alakautta. Yläpuolinen reitti ei onnistunut, koska putki ei olisi mahtunut katteen alle, joten alapuolinen veto jäi ainoaksi mahdollisuudeksi. Melkoinen määrä erilaisia liittimiä piti sorvailla ja juotella hopealla putkistoihin, koska molemmissa päissä oli erilaiset kierteet. Kattilalla 1/4 x 40 tuumakierre, öljypurkilla ja säätöventtiilillä M5x0,5.

Poistohöyryputki vedettiin koneelta suoraan savutorveen. Poistohöyryhän on hieman öljypitoista jolloin sitä ei mielellään voi palauttaa suoraan vesistöön. Savutorvessa öljy toivon mukaan palaa aiheuttamatta kovin suurta luonnonkatastrofia. Savutorvea piti tämän johdosta myös hieman modata, koska höyryputkelle piti saada sen alaosaan vielä oma liittimensä. Samalla hylkäsin kattilan mukana tulleen sinänsä kauniin messinkisen savutorven ja korvasin sen mustalla alumiiniputkella. Tätä varten piti vielä sorvata sovite torven ja kattilan välille.

Vielä piti väkerrellä polttimen tarvitsemat kaasuputket. Nämä tehtiin hieman ohuemmasta 3 mm putkesta. Aluksi putki kaasusäiliöltä säätöventtiilille ja sitten siltä polttimelle. Sekä vielä höyryputki kattilalta tuolle säätöventtiilille. Tuon säätöventtiilin tarkoitushan on yrittää pitää kattilan paine vakiona eri kuormitustilanteissa mittaamalla höyryn painetta ja säätämällä polttimelle menevää kaasumäärää.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin melkoinen savotta, koska eri toimittajilta tulleissa komponenteissa oli erilaiset kierteet sekä eri paksuisia putkia. Australialaiset liittimet ja putket eivät käyneet yksiin eurooppalaisten vastaavien kanssa. Mutta aikani ähellettyäni ja muutamia putkia ja liittimiä pilattuani istuivat kaikki lopulta paikoilleen. Nyt vielä täytyy ainakin höyryputket lämpöeristää tavalla tai toisella, sekä asennella servot ja radiot, niin tämäkin projekti voidaan siirtää hyllylle pölyttymään.
No jos kuitenkin yrittäisi sillä muutaman kerran ajellakin.

Kommentit

Sitä on sitten asustettu tiiviisti "pajalla". On jälkikin sitten sen näköistä. Voi hyvä ihme!

Nuo kansainyhteisön mitat sitten aina aiheuttavat päänvaivaa. Muistan hyvin vanhan veneen moottorin, Ruston & Hornsby, ihmeelliset pulttien ja ruuvien kierteet. Puhumattakaan Cortina-autosta - vieläkin on laatikollinen Whitfordin kierteisiä varaosia, jotka eivät sitten käy mihinkään muualle. Taikka Lucas, joka oli hyvä apostoli, mutta merkillinen sähkömies. Edelleenkin tuntuu, että brittien täytyy olla aina erilaisia. :)
Tuo poistohöyryn vetäminen pois vesistöstähän on ihan nykyisten vaaliteemojen mukaista. :) Poissa on se "nostalgia", kun lämmittäjä seisoi satamassa reelingin vieressä ja ruiski Fairya laivan ympärille, ettei öljy näkyisi. :) On muuten hieno yksityiskohta.
Jännityksellä odotan, kuinka Lempi sitten puksuttaa vesistössä.
Onhan tuo uskomattoman kaunis ja siistin näköinen, kai pääsiäisenä viimeistään saadaan jo videotakin esille ;)
Kiitos ystävät taas kommenteista. Ans kattoo nyt tuon videon kanssa, josko sais aikaiseksi. Onneksi järvet on vielä paksussa jäässä niin ei tule hinkua lähteä tuota kokeilemaan sen oikeassa elementissä. Kyllä minä jo poltinta pöhäytin, hyvin palaa.
RaimoK 14.4.2019 09:55 Vastaa lainauksella
Onpahan siistiä ja hienoa työnjälkeä sinulla taas.
Millä polttoaineella kattila pöhisee?
RaimoK kirjoitti:
Onpahan siistiä ja hienoa työnjälkeä sinulla taas.
Millä polttoaineella kattila pöhisee?
Kiitos. Yritettiin vetää noita kupariputkia silmää miellyttävällä tavalla, mutta eihän se aina ihan onnistunut. Pari putkea tuli taivutettua liian tiukalle mutkalle niin litistyivät mokomat. On mulla sellainen ihan oikea taivutustyökalukin 3 mm ja 4 mm putkille, mutta ei oikein siitäkään ollut apua. Parhaiten nuo taipuu ihan käsissä varovasti taivuttamalla vähän kerrassaan.

Ja kattila pöhisee propaani/butaani seoksella. Sellaisella jota käytetään mm. tupakansytyttimissä. Tuossa kaasusäiliön päällä on täyttöventtiili johon käy sellaisen kaupasta saatavan täyttöpullon suutin. Tärkeää tuon kaasusäiliön täyttämisessä on se, että se tehdään aluksen ulkopuolella. Tämä sen vuoksi, koska kaasu on ilmaa raskaampaa ja saattaisi muuten täyttövaiheessa valua aluksen pohjalle, ja loputhan on sitten kuviteltavissa mitä tapahtuu…
Tämän vuoksi pitääkin poistaa nuo kaasusäiliön kiinnitysruuvit niin että se on helppoa nostaa aluksesta pois täytön ajaksi.
Niin on sen verran ohutta putkea että sormissa menee, mutta pitäis olla varsin hienoa hiekkaa jolla putken täyttää joka ehkäisisi vähän tuota lytistymistä…
Toni Redsven kirjoitti:
Niin on sen verran ohutta putkea että sormissa menee, mutta pitäis olla varsin hienoa hiekkaa jolla putken täyttää joka ehkäisisi vähän tuota lytistymistä…
Kävi tuokin mielessä, mutta ei ollut tarpeeksi hienoa hiekkaa, ja arvelutti että jos noita ohuita putkia alkaa hiekalla täyttämään, niin voi olla että niitä ei saisi täysin puhtaaksi. Ja se olisi myrkkyä höyrymasiinalle.
Riskinsä toki siinäkin, ehkä niistä narun kanssa olisi jonkun paperi tms tupon saanut vedettyä juuri läpi… Mutta nämä on näitä, tee niin tai näin niin aina täältä katsomosta tulee hyviä ideoita jotka ei varmasti käytännössä kuitenkaan ole järkeviä ;)
Aina on tilaa uusille ideoille. Antaa tulla vaan!
On tuo hienon näköistä työnjälkeä. Täällä myös odotellaan rainaa nähtäväksi kun laiva puksuttelee omassa elementissään.
Kiitos Henry. Vielä tässä riittää touhua ennen kuin koeajolle päästään. Radioasennukset on haastavia ja etenkin servojen sijoittelu niin etteivät kovin pahasti riko tuollaisen vanhan paatin tunnelmaa. Tekis mieli sijoittaa servot vaikkapa peräkannen alle ja vetää niiltä vaan ohuet langat noihin suunnanvaihto- ja höyryventtiilivipuihin, mutta melko hankalaa saada niitä toimimaan luotettavasti. Onneksi nuo lätäköt on vielä jäässä niin ei tule paineita päästä koeuitolle.
Maasika 20.4.2019 08:51 Vastaa lainauksella
Varmaan on helpointa kiinnittää osat turkkilevylle, mutta alkuperäisessä asennuksessa niin kattila kuin konekin on ollut aluksen runkoon kiinnitettynä ja koneen alla on ollut jonkinlainen öljynkeräyskaukalo, ettei öljy lainehtisi koko pilssin alueella. Turkkilevy on ollut suunnilleen kampiakselin tasalla. Onneksi asioihin vihkiytyneiden joukko on pieni ja tämä asennustapa menee helposti läpi. Muuten koko homma on hienoa työtä ja jään odottamaan koeajoraporttia jännityksellä.
Noinhan se olis tietysti pitänyt oikeaoppisesti tehdä. Koekäytön perusteella näytti siltä että kone roiskii enemmän öljyä ympäristöönsä, kuin mitä valuttaa allensa. Tämä tietysti sen vuoksi kun kierrosluvut olivat huomattavasti korkeammat kuin täysikokoisessa esikuvassaan.
Tuntien kuitenkin omat tottumukseni, elikkä minusta on paljon mukavampi rakentaa näitä malleja kuin ajella niillä, niin ehkä tämänkin laitteen ajelut rajoittuvat neitsytmatkaan jos siihenkään. Joten kaikkinainen öljyn roiskuttelu ympäriinsä saattaa jäädä varsin vähäiseksi.