Pienoismallit.net

Lempi

Peräosan kate

Edelleen kattilaa odotellessa päätin aloittaa noiden kansirakenteiden tekemisen, aluksi tuolla takaosan katteella. Siinähän ei mitään erikoista ole, ohuesta 2,5 mm vanerista sahailin aluksi loivat, kannen pyöristystä mukailevat kaaret. Näiden päälle liimasin sitten varsinaisen katteen 1 mm vanerista. Paikallaan tuo kate pysyy 3 mm messinkitangosta leikatuilla pylväillä, jotka yläosastaan on liimattu epoksilla katteeseen tehtyihin mataliin porauksiin, ja alaosastaan vain painettu styreenistä tehtyihin holkkeihin jotka on käsitelty vanhan pronssin sävyisiksi. Kate on siis irroitettavissa vain nostamalla se pois noista alaosan holkeista.

Se mikä ehkä on vähän erikoisempaa, on tuo pintakäsittely. Mistään lähteistä ei voi enää selvittää, minkä värinen ja millainen pinnan laatu on ollut tuossa katteessa, joten päätin taiteilijan vapautta hyväksikäyttäen, että se oli päällystetty jonkinlaisella kattohuovalla. Tätä mukaillakseni levitin katteen päälle ensin vedellä ohennettua EriKeeperiä, jonka päälle sirottelin ohutta akvaariohiekkaa. Kun tämä oli kuivanut, karistelin liiat hiekat pois, ja maalasin katteen lopulta tummanharmaalla vesiliukoisella mattapintaisella kalustemaalilla. Lopuksi vielä katteen sisäpuoli maalattiin valkoiseksi samalla maalilla millä runkokin aikanaan maalattiin. Ja tulihan siitä lopuksi melko mukavannäköinen karheapintainen kate joka kelpaa ainakin minulle. Tämän päälle tullaan sitten myöhemmin rakentamaan mielenkiintoinen peräsimen käyttövivusto tukirakenteineen, joka tuo mukanaan hieman mielenkiintoa muuten ankeaan kattorakenteeseen.

Kommentit

Maasika 17.2.2019 22:25 Vastaa lainauksella
Olisiko huopakattoa voinut markkeerata sopivan karkeuden omaavalla vesihiomapaperilla, joka on väriltään aika lähelle kattohuopaa? Ei silti etteikö tämä ratkaisu näytä hyvältä, mutta on ehken työläämpi. Useinhan nämä katot tosin myötäilevät laivan ketkaa ja katto on silloin eräänlainen satulapinta ja sellaisena ehkä mahdoton taivuteltavaksi.
Olis kyllä voinut. Mutta päätin kokeilla tässä tuollaista sirotepintaa, jota en ollut ennen missään tehnyt. Joten pientä tuotekehittelyäkin välillä.
Ja oli kyllä mielessä että pitäisi huomioida myös tuo ketka, jolloin vaneri olis pitänyt korvata esim rimarakenteella. Mutta piirustuksen mukaan ketka tämän katteen matkalla on vain 2…3 mm, joten päätin oikaista ja tehdä sen suorana ja vanerista.
Seuraavan katteen, konehuoneen kohdalla ketka on paljon suurempi jolloin se pitää tehdä rimarakenteena.
Tuo huopakatto on hyvä keksintö. Kun katselin kirjaa Laivoja ja laivamiehiä Tampereen vesillä, nuo katteet olivat usein tehty vain pellistä. Huopakatto on tosi "luksusta", mutta sehän sopii Lempille :)
Kuvista jo näkyy tulevaa kokonaisuutta - näyttää tosi hienolta.

PS. Alkaa näyttää siltä, että mielenkiinto skrätsipaattiprojekteihin alkaa hiipua. Mutta jatkan ainakin omaani sisulla loppuun saakka.
Kiitos kommentista Kaitsu! Pitkään mietin minäkin josko tekis tuon katteen ihan vaan pellistä tehdyn näköiseksi, mutta toisaalta himotti kokeilla tätä sirotemenetelmää. Ja niin sitten päädyin siihen, oli se sitten oikein tai väärin.
Mutta älä hyvä mies luovu skrätsirakentamisesta, sinun projekti etenee tosi hyvin, ja kun saat sen valmiiksi niin sitten vaan uutta miettimään.
Tuo kate näyttää erinomaiselta,mutta tuolla olikin jo kommentti että sen olisi voinut tehdä hiekkapaperillakin.Olen itse tehnyt pariin laivaan juurikin vesihiomapaperia liimaamalla kanteen ja maalaamalla sen jälkeen.Loppujen lopuksi tuo näyttää jopa paremmalta.(ei näy saumoja kulmissa).Eikä ollut varmaankaan pelkoa pienistä pullistumista,joiden takia homma pitää aina aloittaa uusiksi.Kiitti taas ideasta,hiekkaa kyllä täältä löytyy.Meillä on tuo Vrouw Maria missä on hiekkapaperi maalattuna peräkannen kopissa ja siinä olikin ongelmia ja tein sen varmaankin kolmeen kertaan,ennen kuin olin tyytyväinen.SS.Saimaa olikin helpompi 90 luvulla kun mittakaavakin oli silloin pienempi.Siihen riitti 180n papru.Seuraavaan botskiin kyllä väsään hiekkaa katolle,jos se tuolta näyttää.

Tässä täytyy nyt vähän kommentoida,kun ei tuo mun älytön luuri anna kirjautua.Harvinaista herkkua kun läppärin avaa.Tämä täytyy pitää kiinni kun on nuo hiomakoneet seinän takana päivittäin käytössä ja luuri on kaukana pajasta juurikin mun pölyttämisen takia.Pajan siivoamiseen menee aina monta tuntia ja Anne näkee missä olen päivisin käynyt.. Pölyisiä jalanjälkiä pitkin asunnon mattoja.Joskus vähän nolottaa,mut se on vain sen merkki että on tullut jotain jopa tehtyä..;).

T.Marko ja Anne