Pienoismallit.net

Viikinkimiekan pienoismalli

Aloitin viikinkimiekan pienoismallin teon hieman yli viisi viikkoa sitten. Innoituksen miekkamalliin sain Filosofian tohtori ja seppä Mikko Moilasen julkaisemasta kirjasta :"Viikinkimiekat Suomessa". Mikko Moilanen on ennallistanut Suomen hauta-yms. löydöistä löytyneitä ruostuneita ja huonoon kuntoon menneitä viikinkimiekkoja eli tehnyt niistä täydelliset kopiot pienintä yksityiskohtaa myöten. Kyseisiä miekkoja on näytillä Kansallismuseossa Helsingissä.
Minulla oli pienoismallin materiaalina tavallinen sinkitty 4 tuuman rautanaula. Olisin tehnyt toki isommankin mallin mutta käytössäni olevalla pienellä butaanipolttimella oli työ ja tuska saada edes nelituumainen hehkumaan parin sentin matkalta kerrallaan. Käytössäni oli pari pientä vasaraa sekä miniatyyrialasin ja sepäntyöt tein pääasiassa siirtolapuutarhamökilläni. Taoin naulan suurin piirtein mittoihin siten, että jäisi mahdollisimman vähän hiottavaa ja viilattavaa. Muotoonhiomisen aloitin karkealla viilalla siirtyen hiomakiveen ja timanttikovasimiin. Veriuran tein jyrsimällä vanhoilla hammaslääkärin terillä. Urien tekemiseen meni kolmisen työpäivää. Vaikka rautanaula ei liene hiilipitoisuudeltaan mitenkään kovaa materiaalia, karkeni miekka-aihio kylmätaottaessa yllättävän kovaksi. Tein sitten karkaisu- ja päästötyövaiheet aihiolle hieman kuten oikeallekin teräaseelle :)

Minun piti vielä kaivertaa veriuraan teksti "+VLFBERHT+ ". Ostin Rasmussenin kultasepänliikkeestä 0,3mm ja 0,4mm pallojyrsinterät sekä viitisen metriä 0,3mm hopealankaa ( koristeupotuksiin). Harjoittelin viikon verran toiseen naula-aihioon ko. tekstin jyrsimistä vaihtelevalla menestyksellä (huonolla). Tarkoitus oli jyrsiä kirjainurat ja upottaa niihin hopealangat ja jotka juottaisin hopeatinalla kiinni.
Ongelmana oli jyrsittävän materiaalin kovuus, puuttuva kaiverrustaito ja loppupeleissä kesken homman katkenneet jyrsinterät. Katsoin viisaimmaksi olla pilaamatta muuten valmista ja kiilloitettua säiläosaa.
Kaikkein pirullisimman homman tarjosivat hopealankaupotusten teot miekan väistimeen, ponteen ja ponnenaluseen. Mainitsemani osat tein raudasta kuten esikuvassaan. Ponsi sen sijaan on täyttä kuparia.Sahasin lankaurat 0,3mm lehtisahanterällä ja niihin sitten upotin hopealangat hirvittävän ähräämisen ja manailun kera. Tämä oli yksi vaikeimmista koskaan tekemistäni työvaiheista. Langat kiinnitin alustaansa kahden prosentin hopeatinalla. Sitten vaan viilaamista, hiomista ja kiillottamista jolloin lankaupotukset tulivat näkyville. Kahvan eli kouraimen päällystin ohuella, vanhasta nahkahanskasta leikatulla siivulla ja jonka kiinnitin pikaliimalla.
Ihan heti ei viitsi ryhtyä miekantekoon uudestaan.

Kommentit

Erkki teki sen jälleen.
Nohuh.

Jos lähtökohtana on 4 tuuman rautanaula, niin lopputulosta tulee kyllä kunnioittaa.

Muistan isäni tekeleet, jotka eivät ole tietenkään pienoismalleja.

Hän sanoi, että jotkut tekevät mitä tekevät, mutta jotkut mihin pystyvät/osaavat. Tarkoittaen itseään (ja mainiten että ollaan vanhaa seppäsukua) ja teki tarpeen vaatiessa hyvän puukon harjateräksestä siinä sivussa.
"Minun piti vielä kaivertaa veriuraan teksti "+VLFBERHT+ ".

Älä yritä kaivertaa, vaan lyö suorilla lyöntityökaluilla. Riimut ovat suoraviivaisia, joten pitäisi onnistua niillä.

PS:

Näin siis jos ei ole käytettävissä CAD-ohjattua miatyyrityöstökonetta.
Kiitos kommenteista! Tekstin tekeminen säilään lyöntityökaluilla ei onnistu. Se vaatisi säilän vastapuolelle veriuraan vastakappaleen jotta säilä kestäisi käyristymättä iskemisen. Toisaalta se vaatisi myös hehkuttamisen koska kylmään teräkseen lyöminen rikkoisi todennäköisesti metallin. Minulla on pieni butaanipoltin jolla hehkuttaminen on aika toivotonta ja hidasta hommaa. Fonttien korkeus on 2mm ja lyöminen työkalulla tyssäisi metallia syrjään ja joka täytyisi myös hioa uudestaan. Samalla se johtaisi säilän käyristymiseen. Laitan kuvan säilätekstistä kunhan saan kameran akun ladattua :)
Jari Kolsi 31.10.2018 15:53 Vastaa lainauksella
Metallurgina neuvoisin, että älä suotta karkaise terää, jos haluat siihen jotain kaivertaa. Karkaisuhan tarkoittaa juuri sitä, että materiaalin kovuus kasvaa. Koska tällä pikkumiekalla tuskin puita tai päitä katkotaan, niin karkaisu on ihan turhaa. Luulenpa, että oikeissakaan miekoissa ei koko terää ole karkaistu, vain leikkaavat osat eli terän reunat. Läpikarkaistu terä saattaa olla hyvinkin hauras ja napsahtaa poikki. Ainakin japanilaiset karkaisivat samuraimiekoistaan vain sen leikkaavan osan, muu osa terästä oli peitetty savella kuumennuksen ajan.
Tuo kylmänä koputtelun aikainen materiaalin koveneminen ei oikeastaan ole karkenemista, vaan muokkauslujittumista; samasta syystä teräslangan saa poikki sitä yhdestä kohtaa taivuttelemalla.
Löpinät sikseen, miekka on todella hieno! Onnea projekteille myös jatkossa.
Kiitos kommentistasi! Tuo karkaisu-ym jutut tein ihan kokeilumielessä. Naulan hiilipitoisuus on niin pieni että se ei juurikaan karkene. Kylmätaontaa tein olosuhteiden pakosta koska minulla ei ole laitteita kunnon metallin hehkuttamiseen. Yritin ensin viisituumaisella naulalla mutta totesin heti että butaanipoltin ei saa sellaistakaan rautapuikkoa edes hehkumaan. Tämä miekka oli minulle työtavoiltaan ja osittain myös materiaaleiltaan täysin uusi juttu ja liikuin sitä tehdessä alueella joka oli ns. epämukavuusmallailua. Olen aina ihaillut sepän ammattia ja arvelen oman vähäisen kokemukseni perusteella aavistelevani miten vaativaa työtä metallien parissa työskentely on. Sama pätee tietysti kaikkeen käsillä tekemisen taitamiseen, oli sitten kyseessä puuseppä, kultaseppä, kivenveistäjä tai itämaisten mattojen kutoja. Sekä tietysti pienoismallien rakentajat johon seuraan minulla on onni kuulua.

Mikko Moilasen kirja kannattaa lukea , ei pelkästään hänen valmistamiensa upeiden miekkojen takia, vaan samalla tutustuen viikinkimiekan historiaan, rakenteeseen ja metallurgiseen osaamiseen joka hallittiin jo yli 1200 vuotta sitten.
Erkki Heiskanen kirjoitti:
Olen aina ihaillut sepän ammattia ja arvelen oman vähäisen kokemukseni perusteella aavistelevani miten vaativaa työtä metallien parissa työskentely on. Sama pätee tietysti kaikkeen käsillä tekemisen taitamiseen, oli sitten kyseessä puuseppä, kultaseppä, kivenveistäjä tai itämaisten mattojen kutoja. Sekä tietysti pienoismallien rakentajat johon seuraan minulla on onni kuulua.
Mielestäni äärimmäisen hyvin sanottu.
Tämä on hieno. Ja rautanaulasta butaanipolttimella tuollainen? Todella hieno!
Kiitokset Mika ja Matti!
AJ 3.11.2018 15:50 Vastaa lainauksella
Moi Erkki, Mestari tekee 4 tuuman rautanaulastakin upean pienoismallin. Miekkamallistasi tulee väkisinkin mieleen menestyssarjat Vikings, Knightfall ja The Last Kingdom sekä komediasarja Norsemen. Jotain viikinkimiekkojen kopiota/uustuotantoa on näköjään myynnissäkin, esim. rautaportti.fi…lfberht_miekka?gclid=EAIaIQobChMIsMPs56243gIVDhsYCh06kAAxEAAYASAAEgLkgPD_BwE

Joka tapauksessa hieno miekkamalli Erkki; mestarin työtä! Parhain terveisin, AJ
Kiitos kommentistasi AJ! Viikinkimiekka-kirjan kirjoittanut Mikko Moilanen tekee miekkoja, keihäänkärkiä yms. tilaustöinä. Hänen mukaansa yksi suurimpia ongelmia miekateossa on metallurgialtaan sopivan " vanhan" rautamateriaalin löytäminen miekkojentekoon. Nykyaikaista, tasalaatuista, terästä toki löytyy, mutta tehdessään viikinkimiekkojen toisintoja, myös rautamateriaalin tulee koostumukseltaan olla mahdollisimman lähellä alkuperäistä.