Pienoismallit.net

Tykkipursi

Takilointia 2

Chapman suosi suunnittelemissaan pienaluksissa spriitakilaa, koska se oli suhteellisen helposti purettavissa ja pakattavissa kannelle, kun operatiivinen toiminta alkoi. Spriipurjeet olivat lisäksi muodoltaan yksinkertaiset valmistaa. Toki monta kangaspuuta sai loukuttaa pellavakangasta: isomman purjeen pinta-ala oli n. 80 m2 ja keulapurjeenkin 46 m2. Tykkisluuppeja tehtiin Kustaan sodan aikana yli sata. Puuvillapurjeet alkoivat yleistyä 1700-luvulla, mutta tuskin 1789 puuvillaa oli kovinkaan paljon saatavissa, koska Amerikassa oli levotonta ja Atlantilla Englanti sekä Ranska olivat vastakkain.
Spriitakilan etu yksinkertaisuuden lisäksi oli se, että sillä pystyttiin luovimaan hankavastaiseen. Tuuleen nousukulma ei kylläkään ollut kovin suuri, koska sluupissa ei ollut kovinkaan suurta köliä, joten alus sorti melkoisesti ajettaessa hankavastaiseen. Lisäksi alus kallistui herkästi luovilla noinkin isolla purjepinta-alalla. Spriitakilan haittoja oli säätömahdollisuuksien vähyys ja vahinkojiipin (myötäkäännös) mahdollisuus myötätuulella. Vahinkojiippi saattoi aiheuttaa takilan vaurioitumisen. Yleensä halssinvaihdot tehtiinkin vastatuulen kautta. Vastakäännöksessäkin täytyi ajaa ensin tuulensilmään ja jättää etupurje skuutattuna (jalustettuna) "pakkiin", jolloin se käänsi aluksen keulan, ja sitten vasta säätää purjeet uudelle halssille. (Raakapurjealukset käyttivät tähän etuharuspurjeita.) Laitoin tuohon ensimmäiseen kuvaan numeroilla takilan köysien nimiä:
1. Mastofalli (purjeennostin). Tarvittiin, kun purje nostettiin paikoilleen sekä reivatessa, kun purjetta laskettiin.
2. Spriifalli. Tarvittiin, kun purjetta nostettiin, laskettiin tai reivattiin. Sillä voitiin myös säätää jonkun verran purjeen muotoa.
3. Spriin kannatin. Kannatti spriitankoa. Siillä voitiin myös nostaa sprii ylös mastoa kaadettaessa.
4. Spriin alasvetäjät (kummallakin puolella). Estivät spriin nousun ylös, kun tuuli painoi purjetta (nykyään "kikkatalja"). Toimi myös maininkitaljana, joka esti systeemin heilumisen hiljaisen tuulen mainingeissa. Toimi myös preventteritaljana (vastatalja) estämässä vahinkojiippiä.
5. Jiikkausköydet eli purjeen koontiköydet. Käytettiin, kun purjeet täytyi saada pois vedosta.
6. Skuutit eli jalukset. Näillä säädettiin purjeen kohtauskulma tuuleen nähden. Tärkeimmät säätököydet. Isommassa purjeessa kaksi, jotta purjeen kääntäminen halssilta toiselle helpottui. Lisäksi voitiin luoda kiertoa purjeeseen, jotta purje päästi tuulta yläosastaan, jolloin kaatovaikutus pienentyi. Etupurjeen skuuttiin voitiin lisätä myös köysi vetävän skuutin puolivälistä aluksen laitaan esim. hankainaisaan (nykyään kutsuttaisiin barberiksi), jotta purjeen muotoa voitiin säätää paremmin. Etupurjeen skuutti kun tuli keskelle alusta.
7. Vantit. Kolme paria kummallakin mastolla. Isomaston etummaista käytettiin myös kaadettaessa mastoa sivuttaistukena. Etumaston keskimmäistä vanttiparia samoin. Etumaston paapuurin etummaista vanttia käytettiin tällöin mastonlaskun aputaljana yhdessä tilapäisen keulapuun kanssa.
8. Isomaston kaatoköysi, joka kaadettaessa vietiin etumaston tyven ympärille kiinnitetyn plokin kautta.
9. Mastoliikkien kiinnitysköydet.
Unohdin numeroida reiviseissingit, jotka ovat nuo roikkuvat köydet purjeen keskellä. Niillä pienennettiin purjetta kovalla tuulella. Samalla kun purjetta käärittiin alhaalta kasaan, täytyi sitä laskea mastofallilla ja spriitä laskea alemmas sekä löysätä spriifallia. Etupurjeeseen en ole seissinkejä laittanut, koska etuspriin laskeminen saattaa aiheuttaa sen osumisen isomaston vantteihin. Siitä syystä kovalla tuulella todennäköisesti etupurje jiikattiin ja ajettiin pelkällä reivatulla isolla. Kovalla kelillä tykkisluupit menivät suojaan, koska ominaisuudet eivät riittäneet ja soutaa ei kelissä voinut.
Kaikki em. on tehty malliin 0,5 mm värjätystä kalastajanlangasta ja muokatuista Artesan Latinan plokiaihioista. Vaikka tykkisluuppi oli pieni alus köyden määrä oli käsittämätön - tämän huomasin värjätessäni erän toisensa jälkeen lankaa ( esim. isomaston jiikkausköydet todellisuudessa olivat: ylempi 18m ja alempi 59m!!!).

Purjeet:
Purjeet on tehty luonnonvalkoisesta puuvillaisesta lakanakankaasta. Tosin oikeasti olivat todennäköisesti pellavaa, mutta … Koneellisen ompelutyön teki tyttäreni Petran pienoismallipurjeneulomo - itselläni ei ole ompelukoneen ajokorttia. Sitten purjeiden reunukseen kiinnitin neulomalla käsin 1mm värjätyn pellavalangan (muistutti parhaiten hamppuköyttä). Falliköydet, mastokiinnitysköydet ja jiikkausplokit kiinnitin viemällä purjeen läpi purjeneulalla tuon 0,5mm langan ja solmimalla sekä varmistamalla solmut Uhu Hart-tipalla, koska ko. kohdat joutuvat rasitukselle aluksen toimintatapojen muutoksissa. Katso kuvasta tarkemmin.

Lisäsin kuvan mastonkaatosysteemistä sen kokeiluvaiheessa ilman purjeita. Ei se mikään lelu oikeasti ollut: esim. isomasto - pituus 11,2m halkaisija tyvestä 24cm + sprii 15,2m halkaisija 16cm + purje 80m2 pellavaa + köysistö. Painoa oli ihan tarpeeksi.
Etumaston kaatosysteemin tilapäinen puksprööti on 4mm pyöröä sekä 0,5 mm pelliä. Kiinnittyy etuportin alempaan varmistussilmukkaan koukulla ja etusivukannen pollariin sekä tyvestään etumaston juuren loveen. Sivukansien pollarit ovat 4mm pyöröä porattuna sivukannen läpi kiinnittyen kanteen ja laitaan liimalla. Pollarin "tappi" on katkottu messikinaula.

Haastavinta tässä hommassa on se, että kaiken täytyy toimia. Aikaisemmissa malleissani homma on tehty staattiseksi tiettyyn tilanteeseen esim. köydet on vyyhdetty ja kiinnitetty liimalla nätiksi, mutta tässä itse asiassa on samassa mallissa monta tilannetta ja mallin täytyy muuntautua sen mukaan. (esim. Kuvassa köydet ovat melkoisessa "hässäkässä", kun en vielä oikein tiedä, mihin ne laittaisin.) Kaiken täytyy olla toimivaa. Tilanteen muutos aiheuttaa melkoisen pinsettisulkeisen. Oikeasti aluksen muuttaminen tapahtui harjoitetun miehistön tekemänä hyvinkin nopeasti - toki puuhaa riitti varmasti joka miehelle ihan tarpeeksi. Väittäisin, että he aikoinaan tekivät hommat paljon, paljon nopeammin kuin minä pinsettisulkeiseni kanssa!!!

Mutta rakentelu jatkuu ja tarinaa tulee, jos vain jaksatte lukea.

Kommentit

Tulipas taas aimo annos purjehdustietämystä. Sekä hienoa mallinrakennusta. Vaikuttavaa on tuo purjeiden tekeminen kaikkine niihin liittyvine köysineen. Meilläkin joutui vaimo töihin kun tuli aika kaivaa ompelukone kaapin perukoilta.
Tulee vaan mieleen, että mitäs jos tekisit seuraavaksi jonkun Victoryn tai muun ison monikantisen ja -tykkisen sota-aluksen, siinä saattaisi riittää pinsettisulkeisia kun muuttaisi purjeiden asentoa ajotilanteesta toiseen.
RaimoK 30.3.2019 08:52 Vastaa lainauksella
Kuten Matti edellä totesi, hyvä kattaus purjehdustietämystä ja selvitys kyseisen alustyypin käyttäytymisestä vesillä.
Itse en ymmärrä purjehtimisesta yhtään mitään. Takilointiin liittyvät englanninkieliset termit ovat jotenkuten tulleet vuosien varrella tutuiksi, mutta kotimaan kielellä kuullut termit vaatii aina tulkin.. :)

Solmujen varmistamisesta tuli mieleeni itse käyttämäni konsti. Pikaliimalla missä harja mukana. Tässähän versiossa liima on hyvin juoksevassa muodossa. Harjan kärjellä liima menee juuri sinne haluat ja voit jatkaa heti eteenpäin ilman odottelua liiman kuivumisesta.
Matti Piilola kirjoitti:
Tulee vaan mieleen, että mitäs jos tekisit seuraavaksi jonkun Victoryn tai muun ison monikantisen ja -tykkisen sota-aluksen, siinä saattaisi riittää pinsettisulkeisia kun muuttaisi purjeiden asentoa ajotilanteesta toiseen.
Kiitos kommentista, Matti
Rakensin joskus Aeropiccolan Bountyn, joka on täystakiloitu. Totesin, että tuon köysimäärän saaminen edes osittain toimivaksi on melkoisen mahdotonta, ainakin minulta. Hieman mielessäni on häivähtänyt aate tehdä Chapmanin fregatti Venus , josta löytyy kuva näin skrätsirakentajalle. Kuitenkin voisi olla parempi jatkaa pienalusten parissa näin kerrostaloasukkina. Esimerkiksi tykkibarkassi olisi sopiva, jos vain saisi kuvat Riksarkivetista. Hieman olen harmitellut, etten tehnyt sluuppia isommassa mittakaavassa, jolloin pinsettisulkeiset olisivat olleet hieman helpompia, mutta tuo tilan ahtaus rajoitti.
Muuten Anne ja Marko tekevät sluuppia Suomenlinnan Dianan mukaan hieman isompana ja siitä tulee vielä Saimaa-kelpoinen sekä paukutuskelpoinen - se vasta on kiva nähdä.
RaimoK kirjoitti:
Solmujen varmistamisesta tuli mieleeni itse käyttämäni konsti. Pikaliimalla missä harja mukana. Tässähän versiossa liima on hyvin juoksevassa muodossa. Harjan kärjellä liima menee juuri sinne haluat ja voit jatkaa heti eteenpäin ilman odottelua liiman kuivumisesta.
Kiitos kommentista RaimoK
Tuo pikaliimakikka on kokeilemisen arvoinen juttu. Olen todella harmitellut liimanäppejä varsinkin plokien tekemisen jälkeen. Ei sitten lähde liima irti muuten kun saunassa ja tiskatessa - vaimo ihmettelee tiskausintoa :)
Niin että kiitoksia!
RaimoK 30.3.2019 15:55 Vastaa lainauksella
Kiitos kommentista RaimoK
Tuo pikaliimakikka on kokeilemisen arvoinen juttu. Olen todella harmitellut liimanäppejä varsinkin plokien tekemisen jälkeen. Ei sitten lähde liima irti muuten kun saunassa ja tiskatessa - vaimo ihmettelee tiskausintoa :)
Niin että kiitoksia!
[/quote]

Ole hyvä..

Uhu Hart lähtee nätisti sormista jos pyyhkäisee asetonirätillä sormia. Ei tarvi tiskata.. :)
Tosin ainakin puupölystä kuivaneet sormet kuivaa asetonilla entisestään..