Pienoismallit.net

Iljušin Il-4

DF-25

Henkilökohtainen panokseni juhlavuoden ryhmärakennukseen. Onnittelut satavuotiaille ilmavoimillemme tätäkin kautta.

Il-4 perustuu DB-3B:hen, johon vuonna 1938 suunniteltiin uusi nokka. Moottoreiksi vaihtui samalla 950 hv Klimov M-87 moottorit, ja kone sai tyyppimerkinnän DB-3F. Pitkän matkan pommittaja tyyppi 3:n tehostettu versio (Dalnii Bombardirovtšik-3, Forsiirovannii) muuttui suunnittelijansa Sergei Vladimirovitš Iljušinin mukaan Il-4:ksi vuonna 1942, kun Neuvostoliitossa muutettiin lentokoneiden tyyppimerkinnät käyttötarkoitukseen perustuneista pääsuunnittelijan mukaisiksi.

Ilmavoimat osti 1942 Saksan sotasaalisvarastoista neljä kappaletta Iljušineja. Yksi koneista tuhoutui jo siirtolennolla toisen moottorin pysähdyttyä ennen laskua. Kolme konetta siis päätyi laivuekäyttöön asti. Koneilla oli kyseenalainen maine, joka tosin saattoi johtua siitä että tekniikkaan tutustuttiin kantapään kautta kun ohjekirjoja, työkaluja tai tietämystä ei juurikaan ollut. Venäjän kielen taitoiset käänsivät parhaansa mukaan koneiden mukana olleita huolto-ohjeita ja esim. moottorien rakennetta selvitettiin purkamalla ne osiin. Mekaanikkona ja tähystäjänä toimineen Antti Savelan mukaan Iljušin oli kuitenkin "mainettaan parempi sotakone, joka lähti osaavissa käsissä nöyrästi käyntiin, ja tyypin tultua tutuksi mitään ylipääsemättömiä ongelmia sen kanssa ei ollut". Myös koneen pitkä toimintamatka sai kiitosta.

Mallin esikuvana ollut DF-25 lensi LeLv 48:n, LeLv 46:n ja LeLv 45:n riveissä 103 h 35 min. Tammikuussa 1945 kapteeni Pesola teki koneella pakkolaskun meren jäälle Kokkolan lähellä. Kone vaurioitui kun se liukui rantalepikkoon eikä sitä enää korjattu.

Xuntongin Il-4 herätti monenlaisia tuntemuksia: tarkka sarja jossa osat kävivät paikoilleen pääosin heittämällä. Sarjassa on varusteita ja asekuormaa mihin tahansa versioon, mitä voidaan pitää erinomaisena asiana. Toisaalta osia on ihan liikaa. Aivan kuin olisi kokeiltu saako malliin enempi osia kuin alkuperäiseen lentokoneeseen, tai sitten suunnittelijoilla olisi ollut vedonlyönti käynnissä, kuka saa hajotettua rakennussarjan mahdollisimman moneen palikkaan. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin ehdottomasti positiivinen maku.

Yläpinnan vihreä AKAN 73084, joka on mielestäni hyvä Suomiväri vaikka alunperin venäläinen sävy onkin. Alapinnan DN-sininen niin ikään AKAN, joka täsmää näköjään Techmodin hakaristien väriin. Musta ja keltainen Vallejon Model Aireja.

Jotkut sanovat urautuneeksi: kun aiheena on kylmä sota, teen neuvostovalmisteisen pommikoneen. Kun aiheena on ilmavoimat 100 vuotta, teen neuvostovalmisteisen pommikoneen. Älkää huolestuko, niitä riittää kaapissa vielä muihinkin tilaisuuksiin.

Erityiskiitos Ilmavoimamuseolle Ville Siltaselle.

Lähteet:
Keskinen- Stenman: Suomen ilmavoimien historia 9: Venäläiset pommittajat
Hietala: Lentokonemekaanikot, ilmataistelujen takuumiehet

Kommentit

Upea kone ja upea malli. Tällä sivustolla näkyy olevan toinenkin saman kiinalaisen valmistajan sama kone, mutta DF-23.
Antti pitää kasaamista "monenlaisia kokemuksia" fiiliksellä ja Markku Rinne lähinnä vaikeuksien kautta voittoon.

Mutta on siinä kuitenkin ollut väkertämistä ja ihmettelen kyllä osien- ja varsinkin lasiosien määrää.
Pitikö nuo kaikki maskata vai onnistuiko maalauksen jälkeen liimaamalla sisäpuolelta? Eka vaihtoehto on yleensä käytössä, koska runko on pitänyt saada ensin kasaan, mutta tästä ei tietoa. Siis onko tuo koneen nokan voinut kiinnittää vasta kun kuoret on maalattu ja sitten ikkunat liimattu sisäpuolelle?
Hommaa on joka tapauksessa ollut riittämiin.
Kaipaisin pientä säistämistä, mutta sehän on makuasia. Passaa tuoda Kuopion näyttelyyn kuun lopulla.
Hienosti olet selviytynyt tästä Xuntongin sarjasta joka ei mielestäni ollut ihan niitä helpoimpia. Sävyt ovat mielestäni ihan nappiin ja rakentamisjälki erinomaista…kelpaa kyllä esitellä. Muutenkin, ihan esikuvansa mukaiselta näyttää joten turha alkaa edes niistä nillittämään ;-).

Minulle jäi sarjasta aivan sama mielikuva…osia todellakin turhan paljon ja hieman turhauttikin se että kaikki pienet murusetkin oli pilkottu erillisiksi osiksi vaikka ne olisi voinut valaa jo valmiiksikin. No…Kiinan pojat ovat varmistaneet sen että mallarilla riittää askaretta! Hieno kone…onnittelut siitä.
Timo Rissanen kirjoitti:
Upea kone ja upea malli. Tällä sivustolla näkyy olevan toinenkin saman kiinalaisen valmistajan sama kone, mutta DF-23.
Antti pitää kasaamista "monenlaisia kokemuksia" fiiliksellä ja Markku Rinne lähinnä vaikeuksien kautta voittoon.

Mutta on siinä kuitenkin ollut väkertämistä ja ihmettelen kyllä osien- ja varsinkin lasiosien määrää.
Pitikö nuo kaikki maskata vai onnistuiko maalauksen jälkeen liimaamalla sisäpuolelta? Eka vaihtoehto on yleensä käytössä, koska runko on pitänyt saada ensin kasaan, mutta tästä ei tietoa. Siis onko tuo koneen nokan voinut kiinnittää vasta kun kuoret on maalattu ja sitten ikkunat liimattu sisäpuolelle?
Hommaa on joka tapauksessa ollut riittämiin.
Kaipaisin pientä säistämistä, mutta sehän on makuasia. Passaa tuoda Kuopion näyttelyyn kuun lopulla.
Juu…minun tekemänihän se toinen on. Nuo koneen etuosan lasiosiot missä kolme ruutua päällekkäin ja viisi peräkkäin oli onneksi yhtenä levynä ja liimattiin sisäpuolelta. Samoin rungon takaosan pikkunoista ainakin kaksi oli sisäpuolelta kiinnitettäviä. Toki se toi sen eteen että runko oli maalattava siltä kohtaa jo ennakkoon ennen runkopuolikkaiden yhdistämistä jos halusi hieman helpottaa maskaustarvetta…näin ainakin itse tein.

Tuo taka-ampumo oli minulle ainakin aika haasteellinen myös, sekin oli useasta osasta ja sisään tuli tavaraa että hyvä kun sai sisään sopimaan.
Kiitoksia kommenteista molemmille. Markun mallista katsoin esimerkkiä muutamissa kohdin.

-Lasiosia varten hankin maalausmaskit. Olen tähän asti suhtautunut valmiisiin maalausmaskeihin lähinnä "eikö jätkät jaksa leikellä teippiä" -virnistyksellä, mutta tämän kapistuksen kohdalla veti hiljaiseksi. Lauleskelin Miljoonasateen 506 ikkunaa -biisiä ja sorruin helppoon ratkaisuun. Teippasin ikkunat siis umpeen ja maalasin koneen vasta koottuna.

-Säistyskysymys: Keskisen ja Stenmanin kirjan mukaan DF-25 oli pajalla suurimman osan siitä ajasta jolloin himmennetyt hakaristit oli kyljissä. Tästä syystä en siihen käytön jälkiä juuri tehnyt.

Kuopiossa näytillä, ellei mitään ihmeellistä tapahdu.
A Lappalainen kirjoitti:
-Lasiosia varten hankin maalausmaskit. Olen tähän asti suhtautunut valmiisiin maalausmaskeihin lähinnä "eikö jätkät jaksa leikellä teippiä" -virnistyksellä, mutta tämän kapistuksen kohdalla veti hiljaiseksi. Lauleskelin Miljoonasateen 506 ikkunaa -biisiä ja sorruin helppoon ratkaisuun. Teippasin ikkunat siis umpeen ja maalasin koneen vasta koottuna.
Heh…jostain kumman syystä minullekin tuli mieleen tuo biisi…siksi kait laskinkin ne ruudut, 102 niitä muistaakseni on. Joo, kyllä nuo valmiit maskit auttavat kummasti. Itse en nykyään muulla tavalla enää ikkunan raameja maalaakaan kuin valmiilla maskeilla, on se huomattavasti helpompaa. Alkuaikoina leikkelin itse ja tuloksena useimmiten oli naarmuja laseihin.
Loistava toteutus Il-4:sta.

Skaala on minulle tietysti vieras, mutta siitä viis.

Keulan kasvihuonetoteutus näyttää hienolta niinkuin muutkin jutut. Ehkä hieman liian siisti. Oliko sotasaaliskoneet noin siistin näköisiä?
Itsellä on se ADP 1/72 versio samasta aiheesta. Lienee hieman haastavampi? Saa nähdä milloin se joutuu työn alle?
Kiitos hienosta mallista Suomen ilmavoimat ryhmikseen.
Suomen ilmavoimilla oli tuohon aikaan tärkeää saada myös sotasaaliskoneita palvelukseen.

Näitä ei todellakaan turhan usein näe.
AJ 5.10.2018 07:59 Vastaa lainauksella
Moi Antti, Kehuja kompaten hyvää työtä! Hieman harvinaisempi leko saitilla ja aivan varmasti erikoisempia valmistajia. Kiitos hyvästä taustoituksesta ja rakentamiskuvauksesta. Kaikinpuolin hyvännäköinen Il-4! Parhain terveisin, AJ

PS Mika K:lle tsemppiä pikkuskaalan Il-4:n rakentamiseen, sillä nähtävästi 1/48 skaalan koneen nokan maskaus on tuskaa, niin 1/72 skaalalla se maskaustuska vain korostuu…
Kiitoksia, Mika ja AJ.
Mika Kauranen kirjoitti:
Oliko sotasaaliskoneet noin siistin näköisiä?
Suoraan sanoen en tiedä. Näistä koneista ei hirveästi hyvälaatuisia kuvia ole. Referenssikirjan kuvien perusteella ne eivät vaikuta kovin kauhtuneilta, tosin juuri tältä ajanjaksolta (eli himmennetyillä hakaristeillä mutta vielä keltaisilla raidoilla varustettuna) ei kirjassa taida olla yhtään kuvaa. Niin kuin edellä mainitsin, Iljušinit viettivät suhteellisen paljon aikaa korjaamolla, joten se voisi puhua siisteyden puolesta. Varma en ole.
Hyvältä näyttää IL-4, ja siisti ulkoasua ei ainakaan täällä näytä yhtään huonolta. Voin kuvitella että tuo nokka etenkin on maskaajan painajainen. Hyvin olet saanut maalipinnan toteutettua, ja muutenkin työn jälki on kauttaaltaan hyvää. Hieno malli!
Kiitos, Janne!