Zerstörer Z-25
1945

Laivan lyhyt historia
Z-25 otettiin operatiiviseen käyttöön vuoden 1941 puolivälissä ja se kävi mm. pohjoisen Itämeren kierroksen Tirpitzin saattajana. Vuoden -42 aikana laiva osallistui useisiin suurempien sota-alusten saattotehtäviin sekä hyvällä menestyksellä meritaisteluihin Jäämerellä, asemapaikkana Kirkkoniemi. 1943 kului pitkälti koneiston korjaustoimenpiteissä, alusluokalle tyypillisten ongelmien parissa. Seuraavan vuoden Z-25 operoi aktiivisesti Itämerellä ja erityisesti myös Suomen vesialueilla ja Suomenlahdella. Saattotehtäviä oli risteilijöille Prinz Eugenille ja Lutzowille, mutta erityisesti myös runsasta toimintaa kevyempien alusten kanssa; miinoitustehtäviä, tulitukea maavoimille, Tallinnan evakuonnin suojaus ym. Suomalaisia vastaan tehdyn Suursaaren valtausyrityksen yhteydessä Z-25 oli kevyiden maihinnousualusten kaukovarmistuksena, mutta ei osallistunut varsinaiseen taisteluun. Ehkä suurimmat sotasaavutukset olivat kuitenkin aivan loppusodan 1945 aikana tapahtuneet maavoimien tulitukitoimet sekä siviilien ja sotilaiden evakuoinnit eteisen Itämeren satamista Saksaan. Viimeinen tällainen matka tehtiin kun sotatoimet olivat virallisesti jo päättymässä. Alus selvisi sodasta ja luovutettiin Ranskaan, jossa se palveli vielä kymmenisen vuotta. Tekemäni malli edustaa laivaa viimeisen sotakevään asussaan. Tässä vaiheessa yksi 150mm tykki oli jo poistettu ja laiva pakattu tupaten täyteen kevyttä it-aseistusta; kaksois-150-torneineen ja loppusodan it-aseistuksineen hyvin räyhäkkään ja vaarallisen näköinen peli ainakin omaan silmään!
Käytetyt rakennussarjat
Suomi-yhteys mielessä oletin että Trumpeterin "Z-25, 1944"-sarjasta kuoriutuu hieno Suomenlahti-laiva. Aloitin tietysti saatavilla olevan referenssimateriaalin tutkiskelulla ja nopeasti kävi selväksi ettei paketointi kuvaa välttämättä kaikkien detaljien osalta kovin hyvin tällaista -44 ulkoasua, mikä oli hieman yllättävää. Päädyin johtopäätökseen että paketointi onkin ehkä lähempänä -45 ulkoasua, tai pikemminkin molemmat versiot vaativat pientä modifikaatiota mutta -45 pääsi ehkä vähemmällä. Jos pienet historialliset epätarkkuudet unohtaa oli sarja itsessään erinomainen rakennettava sekä hyvin laadukkaasti detaljoitu. Kaiteita ei ollut mukana, mikä taitaa olla laivasarjoissa ihan tavanomaista. Minusta vähän erikoinen linjaus, kun muuta etsidetaljia kuitenkin mukaan pakettiin oli laitettu. Lisäsin Eduardin etsikaiteet sekä L'Arsenalin figuureita.
Pikkumuutoksia paketointiin nähden tein 8 kpl it-tykkejä itse rakenneltuna, skrätsäilin Fumb Palau-tutkan sarjan valonheitinaseman tilalle, korvasin osiin valetut tikkaat WEMin etsiosilla, valetut ankkuriketjut irtoketjuilla ynnä muuta sekalaista pikkumuutosta. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta ihan kaikkea en viitsinyt tähän mittakaavaan lähteä nysväämään.
Mitä laivanrakennuksesta jäi käteen, niin ainakin maalausjärjestys on paljon oleellisempaa kuin maakalustopuolella ja sen todennäköisesti suunnittelen vähän paremmin seuraavaksi. Nyt löin mallin kasaan ja sitten aloin ihmettelemään miten maalaus pitäisi oikein hoitaa. Mastojen naruja tein rajallisen määrän enkä niiden onnistumiseen ole täysin tyytyväinen. Ehkä isoin yksittäinen rakennusmoka kävi kun en tajunnut että kireälle trimmatut narut oikeasti taivuttavat mastoja, ja tätä kautta takamasto ei ole suorassa vaan aavistuksen etukenoon kallellaan.
Alusta
Alustana on käytetty hyllylevyä johon laiva on upotettu, tasoitetta/silikonia sekä erilaisia akryylimaaleja. Veden mallintamisen olin jo etukäteen mieltänyt haastavaksi hommaksi, jonka oikeasta suoritustavasta saati sitten lopputuloksesta tuntuu olevan vallalla useampiakin erityyppisiä koulukuntia ja näkemyksiä. Alustasta jäi sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Levyyn upottaminen oli kohtuuttoman työläs operaatio enkä osannut täysin arvioida pinnanmuodostukseen vaadittavaa täyttömäärää, laiva jäikin uimaan aavistuksen liian korkealle suhteessa merenpintaan. Seuraavaksi kokeilisin todennäköisesti jotain foam-levytyyppistä upotusta jos tällä yleistekniikalla muutoin mennään. Toisaalta kiinnostaisi seuraavaan malliin kokeilla ehkä täysin erityyppistä tekniikkaa esim. jotain resiinivalua, jolloin pääsisi vertailemaan eri tekniikoita ja lopputuloksia.
Meren väri jäi vaaleammaksi ja kirkkaamman siniseksi kuin olisi ollut suotavaa Itämerellisiin olosuhteisiin. Toisaalta plussapuolelle omissa kirjoissa meni pinnan muokattavuus ja aaltojen luominen tällä tyylillä, pintaan jäänyt kiilto ja jonkinmoinen kolmiulotteisen syvyyden tuntu.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.