Pienoismallit.net

1955 Chevrolet Bel Air V-16

The Salt Lake Cruiser

Projekti alkoi, jälleen kerran, koneesta. Fordin lättäpääkasi on moottorina omaa luokkaansa, ja pienoismallimaailmassa se esteettiset ominaisuudet ovat lyömättömät. Koossa 1:25 siihen pohjautuvaa (Lincolnin) V-12:ta onkin sitten hankalampi löytää. Ainahan sellaisen voi tehdä itse puolestatoista V-8:sta, mutta pääsin pienemmällä vaivalla yhdistämällä kaksi AMT:n lättäpäätä kaikkine sylintereineen. Työnimenä moottorille oli "Läskipää". Onneksi löytyi kaksi paria samanlaisia venttiilikansia ja pakosarjoja, ja kun nuo perustarvikkeet olivat selvillä ja koneet sahattu, liimattu ja kitattu saumojen osalta, piti keksiä koneen ympärille jotain.

Autossa on kaikki jämäosia, eli purettujen tai kesken jääneiden autojen ja miljoonalaatikon osia sekä scratch-valmisteita (mm. rungon keskiosa, lattia, pakoputket, imusarja, jäähdytin sähköflekteineen). Kori tuli kaupan päällisinä eräältä harrastajalta, joka oli aloittanut choppauksen ja sahannut etutolpat tarkasti (kiitos Ile!), jolloin mulle jäi kittausoperaatio ja katon takaosan katkaisu. Korin osaltakin pääsin vähän matkaa valmiiseen pöytään, sillä listojen hionta oli tehty lähes valmiiksi (ymmärtääkseni) jo 80-luvun alussa. Korin muovi on melko kovaa - ei ollenkaan sellaista helposti leikeltävää kuin nykyisten ja uusien sarjojen polystyreeni. Hiekkapaperilla sai siis vedellä melko tosissaan ja lukuisiin pieniin valuvirheisiin kului kittiä yllättävän paljon. Bel Airista kelpasivat korin, tai siis osan siitä, lisäksi konepelti ja kojelauta sekä ylösalaisin käännetty puskuri.

Jäähdyttäjä on koneen takana rungossa, ja "konehuoneeseen" päätyivät "sähkökaappi", tankki, akku ja jarrusylinteri.
Akselit ripustuksineen ja rungon pätkät edessä ja takana ovat '55 Chevy Pick-Upista, äänenvaimennin italialaista urheiluautoalkuperää ja etulyhdyt '32 Fordista.

Nimen "The Salt Lake Cruiser" taustalla on alkuperäinen tarkoitus rakentaa suola-aavikkokilpuri, jossa V-16 olisi ollut keulilla. Sitten törmäsin rotta-pickupin kuvaan, jossa oli diesel-V-12 lavan paikalla, jota lähdin löyhästi apinoimaan. Kun googelsin keksimäni nimen, tuli epäsuora osuma USS-luokan hävittäjästä vuodelta 1942, ja niinpä keksin rekvisiitaksi sotilasteemaa. Konepeltiä koristaa pari ohjusta/rakettia koossa 1:3, sillä eikös mittakaavan 1:72 asiat ole 1/3 1:24:sta eli pienoismalli pienoismallista?
Muutenkin, kun katto on melko matalalla ja lattia korkealla, ei tällä luomuksella ole tarkoitus hakea nopeusennätyksiä vaan lähinnä harrastella varikko-cruisinkia suolajärvikisojen pohjahiekalla. Ja kuunnella sivuventtiilien säksätystä…

Maaleina on käytetty Humbrolin emaleja ja Tamiyan akryylejä siveltyinä. Korissa on Tamiyan primer, oranssi perusväri ja kirkaslakka kilikalipulloista sumutettuina. Primerin päällä on kerros kirkaslakkaa (TS-13), joka hiottiin tasaiseksi ennen pintaväriä. Ja pintavärin päällä monta ohutta lakkakerrosta. Ei auttanut kikkailu, appelsiinia jäi kaikesta huolimatta. Ja ahtimen remmikin on hieman löysällä asetuksella. Virranjakajan kanssa oli hauska taiteilla ja taistella - pelkästään tulpanjohtojen asennukseen meni muutama ilta.
Kilpailuta autovakuutuksesi! Ota uusi vakuutus kätevästi verkossa. Vakuutusten siirto hoituu automaattisesti ja palvelu on sinulle maksuton.

Kommentit

Tässä on paljon hyviä ja lennokkaita oivalluksia, mutta joissain kohdissa on vähän viimeistelyn aihetta. Mainitsit jo itsekin ahtimen remmin. Tulpanjohdot on vähän jäykän näköisesti ; tosin tiedän, ettei niitä ole koskaan helppo saada kulkemaan jakajalta kansiin luontevan oloisesti. Korin voisi olettaa olevan lasikuitua in the real world, joten ehkä korin takakulmat kaipaisivat jotain tukitankoja tms. rungon suuntaan? Voisi muuten lepattaa koko koppi siellä suola-aavikolla kaahatessa.
Mutta muuten taas taattua MM tyyliä. Kuten ACS:ssa kerroit, päässäsi liikkuu todellakin runsaasti yllätyksellisiä ideoita, ja niiden toteuttamista on oikein hauska seurata. Ja jämäosien hyödyntäminen on aina hatunnoston arvoista!
Kiitos, Ismo, rakentavasta kritiikistä! Korin kiinnitys takaosasta todellakin jäi retuperälle; kun se on ohjaamon lattiasta asettui niin mukavasti rungon päälle, ja rakennelma sovitusvaiheessa oli tukeva, ei reaalimaailman edellytykset edes tulleet mieleeni.
Mistä saa oikean paksuista (0,4 mm?) kaapelia tulpanjohdoiksi? Joku Tamiyan paketti mulla on, mutta ei sekään kaapeli ole maailman helpointa vetää siististi. Tässä moottorissa käytin jotain ikivanhaa muovinarun säiettä, kun niitä oli helppo tunkea kaksi aina yhteen tulpan "suojakumiin" virranjakajan kaksoisjohdotuksessa. Olisi pitänyt tehdä sylinterikansiin kiinteät lenkit, joiden läpi vetää sytytysjohdot. Samalla ratkaisu olisi harmoniassa koko koneen hieman roisin olemuksen kanssa.
Ajovalokupujen sovituksessa tuli myös "takkiin": suurentelin konepellin koloja vähä vähältä, kunnes se mahtui kiinni ja kupujen takaosat sen sisäpuolelle. Kun kori oli maalattu ja pikaliimasin ajovalotangon, niin sepä sujahti liian alas, jolloin kupujen ja konepellin aukkojen väli jäi liian suureksi ja auton "ilmeestä" tuli hieman hölmö.
Jämäosista on rakenteilla lisää luomuksia, mutta pitäisi ehkä jossain välissä tehdä joku(nen) malli suoraan laatikosta. (Aloin muuten vinkistäsi keräillä sahailtujen osien ylijäämäpaloja - sekin lienee hyvä vinkki jaettavaksi täällä harrastajien palstalla.)
Mikko MM Mäkelä kirjoitti:
Mistä saa oikean paksuista (0,4 mm?) kaapelia tulpanjohdoiksi?
Esim: www.hiroboy.com/IgnitionPlug_Wire__Red_04mm--product--2077.html
Thanx, Tervo! Laittavat mulle varmaan jo päiväpostissa tulemaan kaapelia jos jonkinväristä. Näytti olevan asialliset hinnat niin letkuissa, johdoissa kuin fotoetsi- ja resiiniosissakin.
Joo, kaikki muu tulee nopeesti ja kohtuu halvalla paitsi Zeron maalit. Outoa se, etta Gravityn maalit Espanjasta tulee samalla DHL:n kyydillä puolta halvemmalla…