Kiitoksia kommenteista näin alkuun. Corsairin ideana oli tehdä "keveä" kulkuneuvo vaikeaan suomaastoon esim. rajavartijoiden partioinireissuille. Korkeutensa ansiosta laitteesta on hyvä näkyvyys ja toisaalta maavaraa riittää roikkuvien siipien ansiosta. Tosin kardaanit melkein laahaavat maata. Ei se mitään. Tämähän on vain prototyyppi oikeaa, paremmin suunniteltua laitetta varten.
Stuka taasen on tosiaan ihan pähkähullu kehitelmä samasta aiheesta. Stuka on sen verran paremman näköinen kuin Corsair, että se oli pakko tehdä. Kyyti varmaan on ollut melkoista vuoristorataa Stukalla.
Molemmat mallit on vain maalattu Vallejon Model Air akryyleillä. En käytä hiuslakkaa vaan Vallejon Chipping nestettä, koska voin ruiskuttaa sitä
kynäruiskulla vain sinne missä sitä tarvitaan.
Käytin Migin "alkaline-" ja vaaleaa hiekkapölyä 1:1. Töpöttelin sitä jäykällä pensselillä suoraan mallin pintaan, ensin tietysti
chippailin hopeisen pohjamaalin näkyviin sieltä täältä. Toisinaan pölyä tuli liikaa, mutta sitähän saa pois pehmoisella meikkiharjalla. Pölyn päälle ruiskutin ohennettua Vallejon satiinilakkaa. Ohensin todella runsaasti että sain ruiskusta tulemaan ihan ohutta sumua. Ja ruiskutin todella kaukaa ettei pöly irtoa. Tässä vaiheessa käy niin että pöly imee itseensä lakkaa ja "haalistuu" n.50% ja "katoaa" näkyvistä. Sitten vaan lisätään toinen samanlainen pölykerros, ja kolmas… Taisin pölyttää 6-7 kertaa lisäten pölyä sinne missä sitä tarvitaan. Lakka kun ei välttämättä laskeudu aivan tasaisesti ja siten sinne tänne tulee märempiä kohtia, missä sitten pöly katoaa hieman voimakkaammin. Hyvää tässä metodissa on se että pölyä voi lisätä sinne tänne pikkuhiljaa tarpeen mukaan. Pöly pysyy kohtuudella kiinni mallissa ja malli on kestänytkin hyvin kuljetusta ja käpistelyä.
Pakoputket aloitin irroittelemalla maalia alaosasta kuin se olisi hilseillyt irti. Hieraisin pakosarjan yläosaan mustan päälle teräspigmenttiä. Siihen päälle tein vesivärillä pintaruosteen. Vesiväriä käyttäessä ei ole niin nuukaa jos menee vikaan. Se lähtee helposti pois huuhtelemalla. Kuivuessaan myös vesiväri haalistuu. Hyvä juttu, sillä ei tarvitse onnistua heti, vaan väriä voi lisätä uudestaan ja uudestaan tarpeen mukaan korostaen joitain kohtia. Samaten työskentely on nopeaa koska väri kuivuu nopeasti. Sitten putket saivat pölyt pintaan samalla kun käsittelin koko mallin.
Myös telojen ruoste on vesiväreistä. Jotenkin pidän vesiväriä pintaruosteen tekemisessä parempana kuin
pigmenttejä, koska vesivärin pigmentin "raekoko" on hienompi. Tavallaan myös oikeassa skaalassa. Karkeaa ruostetta on turha vesivärillä yrittää. Siihen sitten pigmenttipulvereita. Vesi myös kertyy nurkkiin ja juoksee rakoihin vieden pigmenttiä mukanaan hieman runsaammin. Se kuvaa hyvin tilannetta jossa laite on ollut vesisateessa ruostumassa.
Ikkunoita sotkin myös vesivärillä, valkealla sellaisella.
Galleria 
