Pienoismallit.net

Kawasaki GPZ900R Ninja

Topgun

Ei jäädä tuleen makaamaan!

Kuten jo tuon Z-Kawan päätöksessä totesin, jatketaan näillä ysisatku Kawoilla. Nyt on vuorossa (jälleen) Aoshiman malli, pikku pakosta, kun näitä Kawoja ei kauheasti muilla ole, mitä nyt Tamiyalta löytyy tämän pikkusisko, GPZ400R, jota täällä myytiin viisi- ja kuusisatasena, taitaa olla ainut Kawa jota minä olen ajanut.

Tämä on siis tuon 900Z1:n seuraaja, jonka kehitys aloitettiin vuonna -77, ja kuuden vuoden salaisen projektiin tulos julkaistiin joulukuussa 1983, ja pyörän myynti aloitettiin 1984. Ilmajäähdytteisen superpyörän aika oli ohi, tehojen kasvattaminen edellytti tasaisempaa käyntilämpötilaa ja pienempiä välyksiä koneistuksessa. Siksipä Kawasakin tehdas rakensi tästä ensimmäisen 16-venttiilisen vesijäähdytteisen moottoripyörän. Samoin jatkuvasti kasvavat tehot vaativat panostusta ajo-ominaisuuksiin, eli rungon jäykkyyttä oli kasvatettava, kuitenkin painoa säästäen. Siispä koneesta tehtiin kantava rakenne, osa runkoa. Rakenne oli onnistunut, sillä keväällä -84 Man -saaren ajoissa tehdaspyörät ottivat kaksoisvoiton.

Pyörä oli julkaisuvuonnaan nopein tuotantopyörä, 115 heppainen kone kiidätti pyörää parhaimmillaan 243km/h, ollen ensimmäinen tuotantopyörä joka rikkoi (silloin) maagisen 150 mph rajan.

Pyörä oli tuotannossa todella pitkään, liki kaksikymmentä vuotta, viimeiset valmistettiin vuonna 2003, 1999 eteenpäin tosin vain Japanin kotimarkkinoille. Pieniä muutoksia vuosien varrella tehtiin, suurimmat taisi olla etupyörän kasvattaminen 16 tuumaisesta 17 tuumaiseksi, ja etujarrujen tehostaminen, ensin neljä- ja lopuksi kuusimäntäisiksi. Pyörä on ensimmäinen jota myytiin Ninja -nimellä Ameriikan markkinoilla. Ja tämähän korvautui sitten aikanaan ZX9R ja sen jälkeen ZX10R -malleilla.

Ja mistä tuo alaotsikko Topgun? Tämähän on pyörä jolla Maverick liikkui maassa ollessaan tuossa elokuvassa: www.youtube.com/watch?v=8m4ZIpPtK5Q Sopii siis mainiosti myös lentokonemallarin vitriiniin sen "What if"-Tomcatin viereen ;-)

merkinnät

Noh, onneksi ei sentään maailmanloppu! En sitten alkanut leikkiä siirtokuvilla suoraan tuon värimassan päälle, vaan vedin lakan ensin. Ensikosketus tuohon Zeron uuteen "Diamond Finish" 2K -lakkaan, ja täytyy sanoa että aika myönteinen. Vedin sitä kaksi kerrosta, ihan ohjeiden mukaan sekotettuna tuolla Iwatan 0.5 suuttimella, ensimmäisen ohuemman, odottelin viimeisen osan lakkauksen jälkeen viitisen minuuttia (eli varmaan ekaan osaan sen kymmenen) ja vedin paksumman kerroksen. Ja täytyy sanoa, että tasoittuu kyllä todella hienosti. Periaatteessa olisin parin tunnin odottelun jälkeen voinut jatkaa jo eilen illalla, mutta en olisi…
Sanotaan näin, vaikka jossain yhteydessä (kauniimman sukupuolen kyseessä ollen) nämä ovat synonyymejä pakkelille ;-) Pohjamaalauksen jälkeen maalasin eilen pohjamaalin päälle ohuen alumiinin parantaakseni valkoisen peittävyyttä. Alumiinina käytin Inspiren candy-värien pohjaksi tarkoitettua hienokiteistä alumiinimaalia. Väri oli helppo levittää, ja toimi jopa ilman ohentamista. Valkoiseksi vedin Stirwelliltä hankitun Auto-Air valkoisen, joka on "vesiohenteinen", ja myös liki kynäruiskuvalmista. Tosin ohjeiden mukaan kuivumista saa nopeutettua ohentamalla, itse käytin jonkun verran Auto-Airin omaa ohennetta. Koska toi valkoinen oli…
Aloitetaan mallin teko kolmella eri rintamalla. Pisteosissa ei paljoa ole kokoamista, tankki on liimattu ennen maalausta kolmesta osasta (tankki ei ole alta avoin, vaan Aoshima on mallintanut ihan oikeaoppisen pohjapellin siihen), ja takakate koostuu kahdesta osasta. Nämä siis liimattu yhteen, saumat kitattu ja hiottu. Ja pohjamaali pintaan. Maalaus taas ikävä muovin värin takia, nämä osat on Kawan vihreetä muovia, joka paistaa helposti läpi. Sinällään mitään, vihreehän tästä osittain tulee, mutta puoliksi kuitenkin valkoinen. Valkoinen osa on toteutettu siirtokuvalla, mutta epäilen, että se ei ole tarpeeksi peittävä, siispä maalaan valkoisen…