Nätti. Tai siis niin nätti kuin nyt Lysander voi olla.
Hyvät sävyt ja saumojakin korostettu (sorruin muistelemaan vanhoja). Laskuvalot on kivat.
Tuo takalasin erilainen muoto on aika silmiinpistävä. Olisiko kannattanut muuttaa… ihan helppoa se ei taitaisi olla.
Pakokaasujen keräinrengas on sen värinen kuin sarjojen ohjeet yleensä komentaa, mutta ei se nyt oikein realistiselta vaikuta. Wikipediassa on kiva värikuva jossa ehkä on - tai sitten ei - oikean värinen pakoputki.
Rungon kansallisuustunnusten koko tainnut vaihdella?
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Westland Lysander
LY-118
Suomi päätti Talvisodan aikana hankkia Englannista 17 Lysander Mk.1 konetta, tilaus tehtiin 8.1.1940. Yhdeksän ensimmäistä konetta lähetettiin laivalla Ruotsiin koottavaksi ja loput kahdeksan konetta oli tarkoitus lentää Suomeen. Göteborgin tehtaalla kootut yhdeksän konetta saivat tunnukset LY-114 - LY-122. Lennettäväksi tarkoitetuista koneista vain kolme lähti matkaan ja yksi ( LY-124 ) niistäkin tuhoutui Norjan Stavangerissa 2.3.1940 osuessaan pakkolaskussa kiviaitaan. Vain kaksi siis lennettiin, LY-123 ja LY-125. Suomella oli siis yhteensä 11 Lysanderia joista viimeinen saatiin 3.5.1940.
LY-118 kuvattuna sellaisena kuin se oli heinäkuussa 1942 Hirvaksessa, jolloin kuului 2/LeLv 16:n vahvuuteen. 9.8.1942 koneen moottori pysähtyi startin jälkeen ja se syöksyi metsään. Koneen ohjaaja kers. U.Paavolainen loukkaantui ja kers. K.Södergård selviytyi vammoitta. Koneella lennettiin yhteensä 130h 20min. 10.10.1942 kone poistettiin.
Eduardin Profipack sarja on itseasiassa Mk.3 koneesta mutta siitä huolimatta päätin koneesta tehdä Suomiversion. Näkyvin ulkoinen ero on taka-ampumon lasituksessa ( kuomun etureuna pitäisi olla suora ). Tämä sarja oli suhteellisen hyvälaatuinen ja sisälsi sisäetsit ja erinomaiset Eduardin kuomumaskit. Sarjassa oli siirtokuvat ainoastaan Englantilaisille koneille.
Mallin ohjeet olivat huonot ja epätarkat, tarkkana sai olla että osat menee oikeisiin kohtiin. Kone meni kaikesta huolimatta kuitenkin suhteellisen hyvin kasaan lukuun ottamatta lasituksia jotka olivat todella hankalat saada paikoilleen, vieläpä kun ne tulivat siipien sekä ylä-ja alapuolille. Sivujen lasit mm. olivat liian käyrät joten niitä piti taivutella ja tukea liimausvaiheessa että sai ne sopimaan niin kuin piti. Tuskaa se tuotti mutta lopputulokseen olen kuitenkin hyvinkin tyytyväinen, siististi istuu ja raamien maalaus onnistui myös hyvin kiitos erinomaisten maskien. Ainoa ongelma tuli taka-ampumon kuomussa, se oli alunperin tarkoitus laittaa kiinni asentoon, mutta ei se käynyt mitenkään…etureunan kulma on väärä. No…ratkaisin asian jättämällä kuomun auki ;-). Taka-ampumon kk:n jalusta oli myös melko heppoista etsiä joten jouduin hieman modifioimaan että jaksoi kannatella tuon kk:n.
Sarjassa oli myös laskutelineisiin kiinnitettävät siivekkeet pomminripustimille, mutta niitä en asentanut kun ei itse ripustimiakaan sarjassa ollut. Valokuvien perusteella oli sekä että koneita ja tilanteita juuri tuon suhteen. Moottoriin lisäsin työntötangot ( 0,6mm teräslankaa ) ja tuet moottorista pakokaasunkeräimeen.
Koneen rekisteritunnukset ja sivuvakaajan "lentävä neito" on tehty maalaamalla, kansallisuustunnukset ovat siirtokuvia ja S.B.S Model:n arkilta. Laskutelineiden lampunpohjat tehty foilaamalla. Maalaukset ja lakkaukset tuttuun tyyliin LifeColorin, Tamiyan ja Vallejon akryylimaaleilla ja lakoilla…ja siveltimillä edelleen. Kevyt säistäminen Tamiyan tuotteilla.
Kuvat otettu keinovalossa ( mitenkäs muuten tähän aikaan vuodesta ) lisäsalamaa apuna käyttäen, joten pahoittelut kuvien heikosta laadusta ja mahdollisista sävyvirheistä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.