Pienoismallit.net

Junkers K 43fa

JUNKERS K 43fa

Junkers K 43 oli Junkers W 33:n pohjalta kehitetty saksalainen kevyt pommikone. Konetta voitiin käyttää kellukkeilla, pyörillä ja suksilla. Konetta valmistettiin Saksassa Junkersilla ja Ruotsissa Junkersin tytäryhtiössä AB Flygindustrissä yhteensä 1 791 kappaletta vuoteen 1935 saakka. Ilmavoimat osti vuonna 1930 Ruotsista kuusi 460 hv:n Bristol Jupiter VI -moottorilla varustettua sotilasversiota K 43fa. Koneet saivat tunnukset JU-123 – JU-128 ja ne saapuivat Suomeen 09.04.1931.

Kapteeni Osmo Malinen sai 20.6.1941 käskyn perustaa Vaasaan suoraan Ilmavoimien esikunnan alainen lentue X, joka sai käyttöönsä Merivartiolaitoksen lentokoneet JU-128 / OH-MVF (LK-6) ja JU-122 / OH-MVG (LK-7). Lentueen tehtävänä oli Pohjanlahden meritiedustelu. Heti 30.6.1941 tuli käsky perustaa Lentolaivue 15. Meritiedustelu lopetettiin heinäkuun alussa ja laivue siirtyi uuteen tukikohtaan Kontiolahdelle Höytiäisen Hirvirantaan 5.7.1941. Laivue jakautui eri tukikohtiin. Lentolaivue 15:n (osasto Malisen) "Merivartiolaitoksen" Junkersit yhdessä kolmannen koneen kanssa siirrettiin 2.7.1941 Paltamoon (osasto Lehmus), tehtävänään sairaankuljetuslennot tiettömillä korpialueilla Rukajärven ja Kiestingin välillä. Koneilla kuljetettiin haavoittuneita, postia, ampumatarvikkeita sekä muutamia kaukopartioita rajan taakse.

Seuraavana avovesikautena koneet siirrettiin kaukopartioiden kuljetuksesta vastaavan osasto Rädyn alaisuuteen. Kaukopartioita kuljetettiin Äänisen taakse ja Maaselän kannakselle. Kauko- partiolennot avovesikaudella suoritettiin yleensä hämärän tai pimeän aikaan jollekin syrjäiselle järvelle yhdellä tai useammalla koneella yhtä aikaa. Joskus partio jouduttiin viemään samalla koneella kahtena eränä. Hävittäjäsuojausta ei juuri kaukopartiolennoilla käytetty. Pääkuljetuskoneena oli kesäkaudella Heinkel HE-115 ja Junkerseja (JU-124, JU-127 ja JU-128) käytettiin enimmäkseen sairaankuljetukseen.

Lapin sodan alettua JU-koneet lennettiin Pyykösjärvelle Ouluun ja alistettiin päämajan tiedusteluosaston kaukopartiotoiminnasta vastaavan osasto Jaurin käyttöön. Osasto Jauri lensi Lapin sodassa 30 kaukopartiolentoa, joilla kuljetettiin vihollisen selustaan 114 miestä. Lisäksi lennettiin 41 haavoittuneiden kuljetuslentoa, joilla kuljetettiin 129 haavoittunutta.

Jatkosodan ja Lapin sodan aikana kuljetettiin vesikoneilla yhteensä 56 kaukopartiota vihollisen selustaan ja lähes 20 kaukopartiota noudettiin Suomeen. Kaiken kaikkiaan lentotoiminta tehosti ratkaisevasti kaukopartiotoimintaa. Vasta lentokoneiden tultua käyttöön kuljetuksissa ja huollossa voitiin vihollisen selustassa toimivia partioita toimintaetäisyyden ja tehokkaan toiminta-ajan suhteen todella kutsua kaukopartioiksi.

Merivartiolaitos yhdistettiin lailla Rajavartiolaitokseen 19.12.1944 ja lentotoiminta jatkui Junkers K-43 koneilla. Rajavartiolaitos huolehti Ilmavoimilta 1.7.1945 saaduilla kolmella "pikku-junnulla" (JU-128 / OH-MVF, JU-124 / OH-MVH ja JU-127 / OH-MVI) syrjäseutujen sairaskuljetuksista sekä erilaisista huolto- ja valvontatehtävistä. Lapin miinanpurkuoperaation aikana Rajavartiolaitoksen Junkersit päivystivät Lapissa Olkkajärvellä sairaslentojen varalta, urakan aloitti OH-MVI suorittaen 12-14.7.1945 seitsemän lentoa kuljettaen miinapotilaita raivaustöistä kiireelliseen hoitoon. OH-MVI luovutettiin lentovarikolle vuonna 1949. Junkerseilla lennettiin Rajavartiolaitoksessa yhteensä n. 2 000 tuntia.

Yleiset ominaisuudet (tiedot maakoneille, suluissa kellukkeilla)

Miehistö: 2
Matkustajat: 3-6
Pituus: 10,27 m (11,13 m)
Kärkiväli: 17,75 m
Korkeus: 3,18 m (3,90 m)
Siipipinta-ala: 44 m2 [43]
Tyhjäpaino: 1 600 kg (1 885 kg)
Lentopaino: 3 200 kg
Moottori: 9-syl 480 hv ilmajäähdytteinen Bristol Jupiter VI -tähtimoottori ja 9-syl. 575 hv ilmajäähdytteinen Pratt & Whitney R-1690-B Hornet -tähtimoottori
Potkuri oli 2-lapainen Junkers Pak.
Suurin nopeus: 247 km/h (220 km/h)
Matkanopeus: 210 km/h (180 km/h)
Lakikorkeus: 5 800 m (5 300 m)
Suurin lentomatka: 1 700 km
Aseistuksena oli rungon päällä yksi tai kaksi avoampumo/-a, jossa kummassakin yksi 7,7 mm Lewis- tai L-33/36-konekivääri ja pohjaluukussa samanlainen. Kummassakin siivessä oli neljä RMS-ripustinta 400 kg:n pommikuormalle.
Radiona oli Telefunken FuG IIIA. JU-127 sai lokakuussa 1943 lisää radiolaitteita.

JU-127
Valmistusnumero 2707. Saapui Suomeen 09.04.1931 ja luovutettiin 1. Er.MLL:lle. Maaliskuussa 1932 lähetettiin Ruotsiin moottorin vaihtoon. Palveli MeLAS:lla, Er.MLL:a (myöh. LA 6). Ennen Talvisotaa kuului Llv 16:lle ja rauhan aikana T-LLv 39:lle. Ennen Jatkosotaa kärsi vaurion Porissa ja korjauksen jälkeen luovutettiin Lelv 44:lle. Jatkosodassa kuului myös LeLv 15:lle, LeLv 48:lle, LeLv 44:lle (Osato Räty ja Malinen). Koki muutamia vaurioita, jotka saatiin korjattua lentokonetehtaalla. Kuului hetken IlmavVK:lle ja syksyllä 1944 PLeLv 44:lle osasto Jaurille ja edelleen PLeLv 43:lle. Sodan päätyttyä luovutettiin Merivartiolaitokselle tunnuksella OH-MVI (Merivartiolaitoksen tunnus LK 9). Poistettiin 18.03.1948 loppuun kulutettuna ja 2 792 h 15 min lentäneenä (Ilmavoimissa 2 204 h 15 min). Malli kuvaa konetta sen kuuluessa JU-lentue/LLV 15:lle Paltamon tukikohdassa loppukesällä 1941.

Mallista
Koran resiini 1/72 Junkers K 43fa finnish service (72.161).

Resiiniosat eivät ole kovin hyviä ja osa osista piti tehdä uudelleen itse joko muovista tai metallista. Osien yhteensopivuudessa on paljon toivomisen varaa ja kittiä kului melko paljon. Aaltopellitys lisäsi kittauksen haastetta. Kellukkeiden saaminen edes jotenkin suoraan ja samaan korkeuteen oli haastavaa. Kaikenlaista pientä piti itse tehdä hajonneiden osien tilalle.

Dekaalit sarjan omalta arkilta ja konekohtainen tunnus (JU-127) Arctic Decalsilta. Dekaalien alla lakka ja päällä Micro Sol. Hyvin istuivat ”aaltopeltiin”. Käytin EriKeeperiä pakoputkiston sovittamiseen kiinni moottoriin.

Maalit Tamiya X-11, XF-16, XF-58, XF-3 ja X-1 sekä Humbrolin emaleja, maalattu pääosin pensselillä, pinnassa HobbyLine matta akryylilakka ruiskulla. Käytön jäljet Vallejo ja Tamiya.

Kommentit

Terve !
Hienosti olet saanut pikaliimapaukkumallin kuosiin. Mullakin oli samanlaisia ongelmia ponttoonien kanssa (piti itse tehdä aika paljon itse). Saman mallin tehneenä.
Tuomo.