Pienoismallit.net

Volvo F16

Rautalammin Auto Oy

"Alussa olivat suo, kuokka — ja Jussi".
Näillä sanoilla alkaa Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia. Suo on liittynyt suomalaiseen maisemaan jo kauan. Sitä on raivattu viljelysmaaksi. Suolta on kerätty herkullista marjasatoa lakkojen ja karpaloiden muodossa. Vahvaa suopursun tuoksua ei unohda koskaan sitä kerran nuuhkaissut. Riitojakin on käyty soiden kuivattamisesta ojittamalla. Ja kun suomalainen hairahtaa kaidalta polulta, hän joutuu ”kuokkimaan suota” . Sanaristikoissa vakiosanoja ovat suon eri lajit: neva, räme, letto, korpi, luhta ja aapa. Jotkut hakevat kuntoa ja kestävyyttä huippu-urheiluun juoksemalla upottavalla suolla tai jopa suojalkapallokisoja on järjestetty. Pinta-alastamme on noin neljännes suota. Kuivattua turvetta on hyödynnetty monella tavalla. Karjaeläinten (ja nykyään ihmistenkin) kuivikekäyttöön, elintarvikeviljelyn kasvualustaksi ja energiantuotantoon.

Ryhmikseen rakentamani malli liittyy energiaturpeen kuljetukseen suolta voimalaitoksiin. Alustana on Volvo F16. Kuormatilana on ketjupurkauslaitteistolla varustettu kori, joka on rautalampilaisen Autokorimiehet Oy:n valmistama.

Rautalammin Auto Oy perustettiin v. 1926, eli yhtiö on kymmenisen vuotta nuorempi kuin itsenäinen Suomi. Yhtiö tunnetaan yleensä linja-autoistaan, mutta se on ajan saatossa harjoittanut myös kuorma-autoliikennettä. Kalustona on ollut kerrallaan yksi turveauto. Perinteisesti näiden järjestysnumero on ollut 11.

Perustana käytin Italerin F16 Reefer Truck-rakennussarjaa. Muutamin muutoksin siitä sai jotakuinkin halutunlaisen ajoneuvon. Referenssiksi etsiskelystä huolimatta en löytänyt kuin yhden pienen kuvan Raskas Kalusto lehdestä no: 2/2017. Kuva on otettu etuviistosta, vasemmasta kyljestä. Oikea puoli ja perä ovat näin ollen ”hyviä” arvauksia ja mahottoman hämäriä muistikuvia itse esikuvasta 90-luvun alusta, jolloin näin sen joskus ohimennen synnyinkulmilla liikkuessani.
Kilpailuta autovakuutuksesi! Ota uusi vakuutus kätevästi verkossa. Vakuutusten siirto hoituu automaattisesti ja palvelu on sinulle maksuton.

Kommentit

Jälleen kohtalainen nostalgiapläjäys!

Olen suurimman osan elämästäni asunut Kuopion Tasavallankadun varrella. Ko. katu on se, jota pitkin turveautot ajoivat Haapaniemen voimalalle aina tähän syksyyn asti, kun uusi tieyhteys valmistui. Näin ollen kuorma-autoista kiinnostunut henkilö on pysynyt hyvin kärryillä liikennöitsijöiden kalustosta. Aikojen saatossa tutuiksi tulivat mm. Hynninen Karttulasta, Karppinen Vieremältä ja Pelkonen Lapinlahdelta. Kuopion länsipuolen turvesoita tyhjensivät Suonenjoen Konttisen ohella rautalampilaiset Kuikka ja Rautalammin auto.

Turveauto soveltuu mielestäni erinomaisesti suomalaisuus-ryhmikseen, ja kun Volvo on vielä näinkin hyvin rakennettu, tätä katselee mielellään. Tällaisena minäkin tämän kyseisen rautalampilaisen muistan.
Hienosti tehty malli, hyvät kuvat ja mielenkiintoinen taustatarina. Ainoastaan mallin rakentelusta olisin voinut lukea myöskin.
Peukku myös Suomi-aiheesta.
Erinomainen stoori ja erinomainen malli. Kuvissa on myös mainio idea ja toteutus. Hätäisesti katsottuna ei huomaa katsovansa kuvia pienoismallista.
Erittäin on aidon näköinen Volvo ja taustan kanssa vielä parempi. Oma silmä ei tuota pienoismalliksi tunnista ilman pinnistämistä. Hienoa työtä!
Katsaus lähihistoriaan ja tärkeän kansallisen opuksen lainaus on myös arvostettava ele.
Ari Oksanen 19.12.2017 11:39 Vastaa lainauksella
Kiitos kamraatit!

Rakentamisesta jotain tarinaa.

Aluksi lyhensin jonkin verran runkoa ja kuormatilaa päästäkseni oikeisiin mittoihin. Aihiona korissa oli sarjan oma. Sen pohjaan (ulkopuolelle näkyvin osin) kuvasin ketjupurkaimen styreenisoirosta pätkityillä ketjulenkeillä ja kolaelementtejä kuvaavilla poikittaisprofiileilla. Purkaimen käyttömoottorin koteloa kuvaamaan korin peräpäähän lisäsin styreenilevyn palat. Ovien alalukitus meni myös uusiksi purkainmekanismin takia. Sarjan vetokita oli huono ja vaihdoin sen miljoonalaatikosta löytyneeseen lisättynä oikeanmallisella käsiaukaisukahvalla. Lisäksi perään liimasin skrätsinä tehdyt Duomatic-ilmaliittimen, sähköpistorasian, heijastimet ja peruutusvalon. Runkoon pykäsin Volvo-tyyppisen teliakselin….Siitä muuten muistui mieleen, että telikoneikkohan minulta unohtui tehdä kokonaan… Hytin sisusta on maalattu jostain tehdaskuvasta mallia ottaen. Ohjaamon katolle lisäsin ohuesta metallilangasta radioantennin ja Hirschmannin LA-piiskan. ”Rekkavalo” keskelle ja äärivalot kulmiin hieman lisää oikeaa muotoa saaneena. Samoin kuormakorin kulmiin äärivalot johtoineen. Peilit saivat lämmityskaapelit ja lasinpyyhkimiin laitoin vesiletkut. Paineilmasäiliöihin referenssivalokuvassa näkyvät putkien vedot. Raidat maalasin maskiteipin avulla rajaamalla. Tekstit sain kätevästi ja edullisesti tulostutettua paikallisessa kopiointifirmassa omalle siirtokuvakalvolle. Michelin-ukot tulostin piirtoheitinkalvolle. Maalaamalla tausta valkoiseksi ne oli helpompi leikata ja liimata paikoilleen kuin siirtokuvana, joka olisi vaatinut muotoonleikatun taustan. Samalla tulostin intercooler-tekstin, koska sarjan siirtokuvan kirjasimet olivat liian isot mahtuakseen maskin ripojen väliin. Rekisterikilvet poimittu netistä löytyvällä rekisterieditorilla ja tulostettu siirtokuviksi. Kuormatilan etureunaan laskostuva pressukatto on kreppipaperia pingotettuna poikittaisten metallitankojen päälle. En sittenkään lähtenyt paljoa rotjaamaan autoa turvepölyllä, koska kuvassakin se on puhtaan näköinen. Ainoastaan pressun päälle ruiskutin hieman ruskeaa, koska sinne ei painepesurilla yleensä yllä. Muutenkin turvekalusto pestään huolella jo palovaarankin takia. Lisävalot nokalle otin ralli-Minin sarjasta. Siinäpä se pääpiirteittäin. Tuota aurinkolippaa en millään saanut mieleisekseni läpikuultavuuden suhteen. Onko joku kokeillut, miten kynsilakka toimii tällaisessa kohteessa? Kyllä tuo oikea päivänvalo on aivan ehdoton kuvaamisessa. Sen olen huomannut katsellessa näitä kollegojen ulkosalla otettuja kuvia. Kun eilen sattui puoliltapäivin juuri olemaan pieni hetki valoisaa ja sateetonta ulkona, päätin pystyttää ”kuvaus-studion” sinne.
Ari Oksanen kirjoitti:
Siitä muuten muistui mieleen, että telikoneikkohan minulta unohtui tehdä kokonaan…
Siis tämä oli nostoteliauto eikä telivetoinen? Siinä tapauksessa -jos hifistelemään ruvetaan- pitäisi myös teliakselin pyörännavan olla erilainen kuin vetävällä. Epäilen myös vetokytkimen olleen kiinnitetty sijansa verran alemmas erilliseen vetopalkkiin. Ratkaisu näyttää tuolta:
cdn.nettivaraosa.com/live/2324291/VGB-vetopalkki---vetokita-df49c9ace6044d6c-medium.jpg
Pystylevyt pultataan varsinaisten runkopalkkien reikiin.
Ari Oksanen 19.12.2017 17:22 Vastaa lainauksella
Nostoteliä pyrin kyllä korostamaan erilaisilla navoilla. Yleensäkään vetävän akselinkaan navat eivät tarkalleen taida olla Volvoa. Italeri näyttää valavan samaa napaa automerkistä riippumatta.

[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/13/91/39/139139.jpg[/img]

Vetokita kuitenkin kaipaa korjausliikkeitä. Muutan seuraavassa huollossa. ;-)
Valmistajan taipumus oikomisiin harmittaa monessa kohtaa. Aftermarkettina saa vaikka mitä, mutta merkkikohtaisten pyörännapojen ei luulisi olevan isolle valmistajalle mahdoton juttu.
Hienoa että viikon malliksi saatiin Suomi-rekka!
Auto on hieno kappale kuorma-autoilun historiaa Suomessa!
Taas nousee keskusteluun tämä valmistajien säästökuuri osien suhteen. Käytetään kaikki mahdollinen jo tehty, runkoa ja moottoria myöden. Sitten vain muutetaan hyttiä uudemman mallin mukaiseksi. Sama kuin panssarivaunujen pienoismalleissa tehtäisiin pantterin pohjalta kaikki tiikerien tuotantoversiot!
Monikohan innolla ostaisi sellaisia?
No, aftermarket-kauppiaat kiittää…
Toki nyt on tullut muutamia hienoja uutuuksia. Scanian S-sarjaa tässä mielenkiinnolla odottelen…
Hyvää uuttavuotta 2018 kaikille!
Oletuskuvaa katsoessa tulee väistämättä ajatus että siinä on oikea 1:1 turveauto.. Hieno malli ja viimisen päälle siisti toteutus :)