Pienoismallit.net

YF-22

YF-22

”Kehityshistoriikki” eli hieman futuristinen näkövinkkeli aiheeseen. Eli tämähän on puhdasta jossittelua isoilla kirjasimilla.

Niinhän siinä sitten kävi, että yksikään Hornetin korvaajaksi ajateltu kone ei ollut riittävän hyvä ja edullinen. Etenkin kun ammattipiirien suosikki F-35 osoittautui aivan liian kalliiksi. Onneksi (?) USAn istuva valtionpäämies halusi businesshenkisenä saada aikaan kunnon Diilin. Kuinka ollakaan, niin KunkkiVorkin arkistojen nurkkia peratessa naftaliinista löytyi kerran jo haudattu ajatus kehitysmaille tarkoitetusta F-22 projektista, Banana Phrepublic. Sinikopioita hieman revisioitiin ja avioniikka päivitettiin ja kas kummaa, yhtäkkiä olikin peliin olikin tullut musta suomenhevonen joka sai nimen F/A-22YF(LT). Epäselväksi jäi tarkoittiko lisäliite LT kevyt versiota (Light) vaiko down greidattua versiota (Low Technology). Yhtäkaikki, Diili syntyi.

Sopimukseen kuului, että Suomi hoitaa jatkokehityksen. Tämän seurauksena pääkehitysvastuu jaettiin Finnnavan, Patterian ja No-Kia BalticHerringNetWorksin kesken. RoihuTuli, SöPö-Elli ja Aura-tädin sinappi avustivat avioniikka kehityksessä, ohjaamonäyttöjen viimeistelyssä ja ilmasta maahan varustuksen kehityksessä. Yhtiöt toimivat samalla yksityisinä rahoittajina sekä jonkinlaisina hiljaisina yhtiömiehinä. Lusikkansa soppaan laittoi myös Suomen pimeiden operaatioiden jaos, SIKA (Salainen Intelligentti Keskus Agentuuri).

Koneesta tuli lopulta kaksi versiota; torjuntahävittäjä II (ilmasta-ilmaan) ja puolustuksellinen atakkikone IM (ilmasta-maahan) ja molemmat optimoitiin hyödyntämään mullistavaa HARLH-taktiikkaa (HitAndRunLikeHell). IM versio jakautui vielä maa- ja meritoiminta sovelluksiin jotka saivat nimet Sus ja Mer-Sus. II versio nimettiin perinteitä kunnioittaen ja sai nimekseen Kukkuva Kalakukko. Asiantuntijapiireissä projekti kulki nimellä IAH-H (Ilma-AliHerruus-Hävittäjä). Loppujen lopuksi lähes kaikki olivat kutakuinkin tyytyväisiä aikaansaannokseen. Mitä nyt parit rajanaapurit katselivat upouusia Soomilekoja hieman kyräillen nenänvartta pitkin.

Esittely koneena on IM meritoiminta versio Mer-Sus ja se on varustettu raskaan kaluston torjuntaa varten viidellä meritorjuntaohjuksella. Ohjukset on räätälöity paikallisiin oloihin vaikka ulkoisesti muistuttavatkin alkuperäisversioitaan. Kyseinen varustus rajoittaa liikehtimistä. Etenkin nousussa ja laskussa on huomioitava rungon alapuolinen kuorma.

Malli

Malli on Italerin vanha YF-22. Maalauskaavio on sovellus MiG-21bisin viimeisimmästä kaaviosta. Yläpuolen väreinä on käytetty Lifecolorin Suomisetin vihreää ja AKANin Mig 29 setin vihreän harmaata. Alapuolella on samaa vihreän harmaata ja saman setin vaalean harmaata. Lisäksi sekalaisia metallisävyjä. Kaikki värit vaativat 2-3 kerrosta peittääkseen edes jotenkin. Eikä jälki ole tasaista vieläkään. Loppulakkaus on Vallejon Satiinilla.

Detaljeja on maalattu AKANin, Xtracrylicsin ja Lifecolorin väreillä. Pyöräkuilut ja telinevarret on maalattu AKANin SU-33 setin valkoisella värillä. Purseita piti poistaa joistakin osista. Kohoviivoitusta en alkanut hiomaan ja kaivertamaan. Väljemmällä aikataululla ilmanottojen imukanavia kannattaa parannella. Nyt on isot aukot joista pääsee katselemaan rungon sisälle. Helpoin ratkaisu voisi olla suojusten teko aukkoihin.

Yleisesti ottaen malli meni varsin kiltisti kasaan. Mikään paikka ei tapellut tosissaan vastaan. Vasta lopussa alkoi tulla ongelmia. Sivuvakaajien kohdistus oli mitä oli. Kaiken kukkuraksi Carpet Monster söi toisen nokkapyörän luukuista, joten jätin toisenkin pois. Kaikenlaisten sattumusten (kuten maalausaikataulun lipsuminen ja valmiin mallin liimasauman pettäminen) takia en ehtinyt tehdä kaikkea mitä suunnittelin. No tämmöisen sain aikaiseksi. Koska homma jäi hieman vajaaksi, niin tähtiä ei voi jakaa, ainoastaan kommentoida.

Sen verran aiheesta kiinnostuin, että pitänee rakennella F-22 tuotantoversiokin jossakin vaiheessa.

E-P

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!