Midnight Hawks muodostelma

Tämäkin idea on ollut kehitteillä jo pitkään. Itseasiassa jo useamman vuoden. Sijoitin tämän lopulta kokoelmat-aihepiirin alle. Koska sinnehän tämä rakennelma sääntöjä tulkiten kuuluu. Neljä koneyksilöä vaikkakin samaa alatyyppiä. Lisäksi tämä on mukana ryhmärakentelussa Suomalaisuus.
Ai miten tämä projekti liittyy suomalaisuus-teemaan. No aasinsiltana toimikoon keskikesän juhla Juhannus, jolloin koko Suomi on kiinni. Toinen linkki on suomalainen kansanlaulu ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” jossa tapahtumat sijoittuvat Kauhavalle. Kuina ollakaan, Midnight Hawks aloitti uransa Kauhavalla, lentäjien Juhannusjuhlilla.
Midnight Hawks, lyhyt historia (J. Laukkasen Hawk-kirjaan perustuen)
Neljän Hawk-harjoituskoneen taitolentoryhmä oli jatkoa 1962 perustetulle Fouga Magister-ryhmälle. Pääasiallinen esiintyminen oli Lentäjien Juhannustapahtumassa Kauhavalla. 1987 ryhmä sai nimen Midnght Hawks. Nykyisin ryhmä esiintyy puolustusvoimien eri tapahtumissa sekä lentonäytöksissä.
Malli:
Malliksi valikoitui Italerin tuote, koska sitä oli ennestään pari varastossa ja kyseistä mallia tuli pari hankittua Turun lentonäytöksen yhteydessä 2011 / 15. Sarja itsessään ei ole kovin tuore vaan ensimmäinen julkaisu on vuoden 1995 paikkeilla. Tiettävästi myös Revell on paketoinut Italerin muoveja.
Alkuun ajattelin, että teen tuotantolinjan ja rakennan kaikkia neljää konetta samaan aikaan. Kun sovittelin ensimmäisen koneen pilottia paikoilleen tulin toisiin ajatuksiin. Keräilyerä pilotteja piti jokaista leikellä ja viilailla että ne sai istutettua pieneen ohjaamoon. Totesin, että on helpompi rakentaa yksi osakokonaisuus per malli valmiiksi kuin väsätä neljää konetta samaan aikaan.
Muottien ikä alkoi paljastua rakennusprojektin edetessä. Huonosti istuvia saumoja alkoi tulla enenevissä määrin. Lähes jokaisessa yksilössä oli huonosti sopiva siiven ja rungon liitoskohta. Aikaa kului kaikenlaisissa täyttö-, paklaus- ja hiontatalkoissa. Ilmeisesti Italeri ei ole tarkoittanut, että mallista tehdään lentoasussa oleva. Sen verran huonosti telinekuilujen luukut asettuivat paikoilleen, jokaisessa koneyksilössä. Se, mikä hieman yllätti oli kuomujen huonot sovitteet. Jokaista sai suostutella paikalleen. Lisäksi jokainen sovite vaati jälkityötä kuten muovisoiroilla täyttämistä ja hiomista enemmän tai vähemmän. Korjailuista sitten seurasi paikkamaalailua.
Muistelen lukeneeni, että Italerin mallissa olisi joitakin virheitä nokan ja ilmanottoaukkojen muodoissa ja suihkuputken yläpuolisessa ”laatikossa”. Näitä en alkanut korjaamaan.
Valurangat olivat kaiken lisäksi eri ajoita. Huomasin tämän kun etsin siipiripustimien paikkoja kahdesta mallista. Eihän niitä reikiä valmiina löytynyt. Kahdessa mallissa poraukset oli valmiina. Arvatkaas menikö ripustimet kohdalleen ensimmäisessä ilman esireikiä olevassa mallissa.
Ensin ajattelin tehdä sapluunan kapiini maskeja varten, mutta päädyin kuitenkin maskaamaan kuomut yksittäin. Pari kapiinia on teipattu, parissa käytin Para Filmiä. Ihan vaan vertailun vuoksi. Vaakakuppi kääntyi kokeilussa perinteisten teippausten eduksi. Täytyy myöntää, että 1/72 alkaa olla minulle turhan tarkkaa näpräystä parafilmin kanssa. Valmismaskejakin haeskelin mutta hankinta tyssäsi lähinnä sen ainoan tarjokkaan kovaan hintaan. Vaalea tiiviste on tehty kapeakäkisellä maalikynällä. Se on ehkä hieman liian leveä, mutta 0,7mm oli kapein valkoinen kynä jonka löysin.
Aika monessa valokuvassa harmaassa Hawkissa oli vihreät ripustimet, joten seurasin esimerkkiä ja maalasin vaalean vihreiksi. Päätin käyttää Humbrolin 151 väriä Xtran Suomi vihreän sijasta lähinnä helpomman penslattavuutensa vuoksi. Tein vaan sen virheen, että liimasin pylonit paikoilleen ennen maalaamista kun en älynnyt tarkastella varivaihtoehtoja etukäteen. Oletin että ovat saman värisiä kuin pohja.
Onneksi harmaa värikaavio ei ollut kovin monimutkainen niin maalaus meni lähes massa-ajona leveällä pensselillä. Väreinä Humbrolin Dark Sea Gery (Hu164) ja Medium Sea Grey (Hu165). Pohjaväri on Hu64. Yläpuolen harmaa on maalattu kahteen kertaan. Kävin läpi useammankin valokuvan harmaista Hawkeista ja hyvin harvoissa paneelirajat erottuivat selvästi. Joten säistäminen jäi pois.
Kollega työmaalta tekaisi pyöreän puujalustan pyydettyjen mittojen mukaan. Paikallisesta Claes Ohlsonilta löytyivät sitten loput tarvikkeet eli 3mm kierretankoa ja mutterit. Koneen pohjaan on porattu neljän millin reikä johon on liimattu kolmen millin mutteri. Kierretangosta sahasin suunnitelman mukaisia pätkiä jotka kiersin mutteriin. Kiinnitys on varmistettu toisella mutterilla. Puuhun porasin 15mm syvät halkaisijaltaan kolmenmillin reiät joihin sovitin kierretangot. Lopputuloksena koneiden asemat ovat likimain sitä mitä suunnittelinkin. Ei millin päälle mutta riittävän lähellä kuitenkin. Jalustaan on liimattu pätkä Kauhavan lentokentän kiitorataa. Ohutta pilveä kuvaava valkoinen hörsö on hiuslakalla käsiteltyä sillaa joka on kiinnitetty pikaliimalla tankoihin. Pilvestä ei tullut aivan sellaista kuin oli tarkoitus. Hiuslakka veti rihmoja yhteen joten harsomaisuutta on vähemmän kun alun perin ajattelin.
Siirtokuvat on pääasiassa GAL-Decalsin arkilta. Ensin ajattelin korvata muodostelma numero kolmosen seiskalla koska kolmonen on muotoiltu 30-vuotis juhlanumeroksi Päädyin lopulta käyttämään kuitenkin kolmosta. Tässä asussa koneet esiintyivät kaudella 2004. Joitakin merkintöjä on sarjojen paketoinneista. Myös Kuivalainen Decalsin kokardeja on käytetty kun GAL decalsin arkilla niitä ei ollut riittävästi kaikille neljälle koneelle. Heittoistuinkolmiot on kaikissa koneissa sarjojen paketeista. Merkinnät eivät ole aivan oikeanlaiset. GAL-decalin arkilta olisi saanut aidommat, mutta ne riittivät vain yhdelle koneelle. Nyt jokaisessa neljässä yksilössä on yhtenevästi väärät merkinnät. Jonkin verran pikkutekstejä ynnä muuta piti jättää edellä mainitusta syystä myös pois.
Pohjaan tuleva antennivarustus on pääosin sarjan mukana tulleista muokattua. Eturungon alapuolella valmiina oleva vääränmallinen antenni piti poistaa. Pieni musta neliö on ylijäämävaraston etsiarkilta. Ei aivan oikean näköinen mutta riittävän lähellä. Kaikki antennit liimailin paikoilleen vasta siirtokuvien jälkeen välttääkseni käsittelyn aikaisia katkeamisia. Oli muuten aikamoinen via Dolorosa tuo antennien paikoilleen liimailu. Neljä iltaa vierähti nopsasti. Eikä se antennivarustus ollut edes kovin runsas. Mutta kun ne oli niin perkuleen pieniä. Joitakin yksityiskohtia on kuvattu maalitäplillä. Jotkut onnistuivat paremmin kuin toiset.
Rakentelukohteena tämä projekti oli yhtaikaa sekä mielenkiintoinen että hieman puuduttava. Neljän identtisen mallin rakentaminen on yllättävän haasteellinen homma. Toisaalta jos ensimmäisen kanssa tuli sössittyä jotakin niin sen sai korjattua seuraavissa. Ainakin teoriassa.
Lopuksi vielä erityiskiitokset Antti Kotirannalle ja hänen ystävälleen teknisestä tuesta ja tiedon jakamisesta koneiden keskinäisen porrastuksen suhteen. Kiitokset myös kaikille heille, jotka jakoivat tietämystään ja referenssejä/linkkejä tähän projektiin liittyen.
Valokuvat jouduin ottamaan keinovalossa kun koko päivä oli sateinen ja harmaa. Eika parempaakaan ole luvassa. Sopivana kauniina päivänä pitää kuvata uusi kuvasarja. Osittain myös siitä syystä, että kuvauspaikkaa pitää vaihtaa. Kameran kanssa zoomaillessani tajusin, että tämä asetelmahan vaatii ympärilleen runsaasti tilaa. Jonkinlainen kunnollinen taustakin pitäisi kehittää. Nyt kuvissa näkyy taustalla kaikenlaista ylimääräistä sälää joka tekee kuvista levottoman oloisia.
E-P
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.