Pienoismallit.net

S/S Maaninka

Pientä päivitystä

Testatakseni että kaikki rc laitteet toimivat hyvin, piti aluksi selvittää tuon päämoottorin tietoja lisää. Moottorin arvokilvestähän voitiin lukea ainoastaan sen nimelliskierrosluku ja vääntömomentti, joiden perusteella pitäisi voida laskea teho ja sitä kautta myös virta. Mutta sen verran fysiikan taidot ovat jo ruostuneet että laskutoimitukset eivät onnistuneet, joten täytyi siirtyä vaihtoehtoon B, elikkä mitata moottori kuormitettuna.
Elikkä moottori ruuvipenkkiin, akselille messingistä sorvattu "klunssi", kytkennät kahdelle mittarille valmiiksi, ja sitten vaan pyörimään ja akselista jarruttamaan.
Havaittiin, että tyhjäkäynnillä moottori ottaa 0,4 A 7,9 V jännitteellä; jarrutettuna aika lailla hitaaksi n. 4 A 7,7 V jännitteellä, sekä lopuksi jarrutettuna seisontaan 7,0 A 7,5 V jännitteellä. Näistä tiedoista selvisi sitten että moottorin nimellisteho on siinä 30 W tuntumassa, hieman vähemmän kuin odotin mutta toivottavasti riittävästi.

Seuraavaksi piti sitten alkaa puuhastelemaan itse radioiden kanssa. Tämä ei sitten mennytkään aivan kuten Strömsöössä. Huolimatta runsaasta yrittämisestä ja hyvistä ohjeista, en millään saanut tuota pikkuista vastaanotinta paritettua lähettimen kanssa. Ja eihän siinä auttanut muu kuin tilata uusi vastaanotin Hobbykingiltä. Se toimikin sitten hienosti aivan ensi yrittämällä.
Seuraava pettymys olikin sitten peräsinservo, joka oli auttamattomasti liian heikko. Ei jaksanut vääntää peräsintä juuri ollenkaan. No kaupasta tehokkaampi servo, ja taas toimi.
Ja lopuksi piti tietysti testata päämoottorin toiminta. Kauhukseni huomasin kun ensimmäistä kertaa sitä pyöritin, että systeemi pitää aivan mieletöntä ääntä. Vaikka itse moottori on hyvinkin hiljainen, eikä potkuriakselissakaan suurempia heittoja ollut, niin niitä yhdessä pyöritettäessä ääni ja tärinä olivat aivan hirveitä. Syynä tähän oli ilmeisesti moottorin ja potkuriakselin välinen huono rihtaus, joka murrosnivelen pienen klapin kanssa aiheutti kauhean äänen. No eipä siinä sitten muuta kuin uutta joustavaa kytkintä tekemään moottorin ja potkuriakselin välille. Tämä syntyikin nopeasti sopivasta pikkujousesta ja kahdesta messinkikalikasta, ja nyt oli systeemin ääni jo hyväksyttävällä tasolla.

Tuosta äänimaailmasta muutama sana. Koska höyrykoneella varustetut laivat ovat hyvin hiljaisia, luovuin ajatuksesta varustaa malli äänigeneraattorilla, koska voimakas klonksutus ei oikein olisi ollut realistista kuultavaa pienoismallissa. Samoin luovuin ajatuksesta varustaa malli savunkehittimellä, koska senkin vaatimat laitteet nostaisivat ehkä liikaa laitteen painoa. Nyt siis jäljelle jää ainoastaan kaksi kanavaa: Moottorin ja peräsimen ohjaus.

Lopultakin sain sitten laitteet toimimaan haluamallani tavalla. Hyvä että se tapahtui tässä vaiheessa, kun mallin pääkansi ei vielä ollut paikoillaan. Oli huomattavasti helpompaa työskennellä avoimessa rungossa kuin myöhemmin kannen ahtaiden aukkojen kautta.
Lopulliseen kytkentään lisäsin vielä 10 A pääsulakkeen sekä kannelle tehtyyn koteloon vielä 10 A pääkytkimen sekä latauspistokkeen. Näiden avulla voi normaalit käyttötoimenpiteet hoitaa huomattavasti helpommin kuin jos ne olisivat asennetut runkoon sisälle, jolloin joka kerta joutuisi ainakin osan kansirakenteista irroittamaan. Tämän huoltokotelon kansi peittää konehuoneeseen menevän portaikon, joten se kuuluu laivan varustukseen, ja on siis esikuvansa mukainen.

Lopuksi vielä hieman tukirakenteita kansilevyjä varten, ja voimmekin sitten siirtyä seuraavaan työvaiheeseen. Siitä tarkemmin seuraavassa päivityksessä.

Kommentit

Hienoa työtä jälleen! Kun keinot loppuu niin konstit alkaa. :)
Näinhän se on. Onneksi olen jonniinsortin pellepeloton, niin konsteja löytyy vielä. Mutta tämä dementoituminen kun edistyy niin kohta niitä ei enää muista.
No on ollut taas hommaa. Olet melekonen taikuri.
Aikoinaan minulta ja vanhemmalta veljeltäni kysyttiin, että mitä teistä tulee isona? Velipojasta piti tulla lääkäri ja minusta taikuri. Firmaakin jo suunniteltiin. Kun lääkärin keinot loppuu, niin taikuri astuu kuvioihin..kummastakaan ei tullut noiden ammattien harjoittajia.

Päivityksiä lisää odotellen
-Timppa
Terve Timppa. Vähän samaan tyyliin se meni minunkin uravalinta. Nuorena oli vaikka mitä unelmia, vanhemmatkin heittivät toiveensa soppaan ja sekoittivat pakkaa entisestään. Kerran minusta piti tulla teknisen työn opettaja, sitten kelloseppä, ja lukion jälkeen vielä merkonomi, diplomi-insinööri, lakimies ja mitä niitä nyt olikaan. Mutta aina vaan tekniikka veti puoleensa, vaikka matikkapää huono olikin.
No sitten monien yritysten ja erehdysten jälkeen päädyin insinööriksi, ja vientiteollisuuden palvelukseen. Sekä mielenkiintoisiin tehtäviin eri puolille maailmaa.
Mutta nyt siis katselen touhuja eläkeläisen silmin, ja onneksi kiinnostus tekniikkaan ja pienoismalleihin ei vielä ole jättänyt minua oman onneni nojaan. Joten eiköhän niitä päivityksiä putoile harvakseltaan jatkossakin.