Pienoismallit.net

S/S Maaninka

Paklausta ja hiontaa

Kuten arvata saattaa, seuraavat työvaiheet ovat ehkä niitä tylsimpiä tässä projektissa. Jostain syystä olen aina inhonnut paklaamista ja ennen kaikkea hiomista. Kädet väsyy eikä oikein tunnu saavan mitään aikaiseksi.
Olen kauan etsiskellyt pakkelia joka ei olisi vesiohenteista, mutta olisi silti helposti hiottavaa. Parhaiten nämä kriteerit täyttää tökötti joka sekoitetaan epoksimuovista ja mikropalloista. Mikropallothan ovat hyvin pieniä lasihiukkasia, näitäkin löytyy markkinoilta varsin erilaisia. Toiset ovat aika karkeita, toiset lähes pölymäisiä, ja parhaaksi ainakin minun tarkoituksiini on valikoitunut Kevran myymät erittäin hienojakoiset mikropallot. Epoksimuovina olen käyttänyt Biltemasta saatavaa laminointihartsia.

Rungon tultua rimoituksen osalta valmiiksi, käsittelin sen sisäpuolelta epoksin ja myllytetyn lasikuidun seoksella lisätäkseni sen lujuutta ja vedenkestävyyttä. Tuo seos tunkeutuu rimojen välisiin rakoihin tiivistäen ne ja sitoen ne paremmin toisiinsa.
Tämän jälkeen rakentelin perän pyöreät muodot jälleen kerran balsavanerista, jota tarvittiin kolme kerrosta. Ja lopuksi runko käännettiin ylösalaisin ja paklattiin & hiottiin muutamaan kertaan. Koska tarkoitus on päällystää se alumiinilevyillä, ei hiontaa tarvinnut aivan peilipinnaksi saakka tehdä. Ja onhan näiden vanhojen rauta-alusten rungot kuin perunasäkin pintaa, joten turhan tarkka ei tässä työvaiheessa tarvinnut olla.

Kommentit

Vau. Työ edistyy näköjään tosi nopeasti ja kiva se!
Kirjoitit:
"Ja onhan näiden vanhojen rauta-alusten rungot kuin perunasäkin pintaa, joten turhan tarkka ei tässä työvaiheessa tarvinnut olla."
Olen juuri samaa mieltä. Kun katselee Kuopionkin satamassa olevia wanhoja taikka uudempiakin laivoja, niin kyllä pinta on aika perunasäkkimäinen.

Samanlainen pinta on muuten sodanaikaisissa lentokoneissa, mutta kun muovimalliin ei kukaan ole vielä sellaista saanut aikaan, niin olisikohan tässä myös vinkki sinne?
Referenssejä on netissä vaikka kuinka.
Kiitokset kommentistasi Timo. Näinhän se on että lähes kaikissa sarjoissa niin lekot kuin laivatkin pyritään näyttämään silkoisilta ja puhtailta. Ja sitten kaikki mallariparat pyrkivät säistämään ja vanhentamaan mallinsa parhaimman kykynsä mukaan. Syynä tähän lienee se, että nykyisin kaikki muotit valuja varten tehdään koneellisesti cadilla ja camilla, ja on paljon helpompaa mallintaa suoraa pintaa kuin kuhmuraista ja elämää nähnyttä. Minusta parhaiten tämä näkyy juuri laivamalleissa, vähänkin iäkkäämmässä laivassa ovat kylkilevyt painuneet kaarien välistä kuopalle ja lukuisat pienet kosketukset laiturin tms. kanssa ovat saaneet aikaiseksi omat kolhunsa.
Tämän tiedostaen olen ajatellut tekeväni tuon alumiinipinnoituksen tähän projektiin ainakin jonkun verran käyttöä nähneeksi, saa sitten nähdä kuinka tuo onnistuu. Voihan se olla että tuo alumiinilevy ei suostu taipumaan lähes ollenkaan haluamiini muotoihin, joten kuhmurainen pinta saattaa tulla mallin pintaan liiankin helposti ja vääriin paikkoihin. Aika näyttää.