Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Aeroflot Tupolev Tu-114
Neuvostojättiläinen 60-luvulta
Tu-114:n voimanlähteinä oli neljä maailman tehokkainta, Kuznetsov NK-12 turbiinimoottoria, joiden kunkin maksimiteho oli 14.800 hevosvoimaa. Moottoreihin oli liitetty kahdeksan vastakkaisiin suuntiin pyörivää, nelilapaista potkuria. Näiden valtavien "tuulimyllyjen" läpimitta oli 5,6 metriä. Voimanlähteet antoivat koneelle maksiminopeuden 870 km/h (joka on toiseksi suurin potkurikoneella saavutettu nopeus!). Maksimilentomatka oli lähes 10.000 km. Pisimpiä reittejä olivat mm. Moskova-Havanna, Moskova-Novosibirsk ja Moskova-Montreal. Kone oli myös yksi maailman kovaäänisimmistä lentolaitteista, niin että matkustamossa melu saattoi nousta lähes 110 desibeliin. Potkurienlapojen pyörintävauhti oli erittäin kova ollen lähellä äänennopeutta.
Koneen ulkoiset mitat olivat myös massiiviset: korkeus 15,5 m, pituus 53 m. ja siipienväli 51 m. Etulaskuteline oli 3 metriä korkea (jotta potkureille saatiin tarpeeksi tilaa). Kun Tu-114 vieraili ensimmäistä kertaa länsimaiden lentokentillä, ei aluksi löytynyt tarpeeksi korkeita portaita, vaan matkustajille jouduttiin laittamaan lisätikkaat. Saman sai kokea Neuvostoliiton johtaja Nikita Hrustshev, kun hän saapui Andrewsin lentotukikohtaan osallistuakseen lokakuussa 1960 YK:n huippukokoukseen (jossa hän takoi kengällään pöytää). Kentältä ei löytynyt tarpeeksi korkeita portaita, joten koko delegaation piti laskeutua kentälle koneen hätätikkaita käyttäen.
Kansainvälisessä liikenteessä istuinpaikkoja oli 116 matkustajalle, mutta Neuvostoliiton sisäisen liikenteen "karvalakkiversiossa" tilaa tiivistettiin jopa 220 matkustajalle. Koneissa oli myös ravintola ja useita makuupaikkoja. Keittiöön kuljettiin kierreportaita matkustamon alapuolelle, jossa valmistettiin ateriat. Vuosina 1967-69 Aeroflot teki yhteistyötä Japan Airlinesin kanssa Moskova-Tokio-reitillä. Silloin ohjaamossa ja matkustamossa oli miehistöä kummastakin lentoyhtiöstä ja koneiden kyljissä oli myös JAL:in tunnukset.
Ohessa on kaksi parin minuutin mittaista videota Tu-114:sta, toinen hollannininkielinen uutinen koneen vierailusta Schipholin kentällä, Amsterdamissa ja toinen kutkuttavan nostalginen neuvosto-video:
www.youtube.com/watch?v=M8PDiLd0MmY
www.youtube.com/watch?v=o8aH9QhIkiM
Tein mallin venäläisen RusAirin hartsisarjasta, ja koneyksiköksi valitsin CCCP-76490:n, jota käytettiin Moskova- Tokio-reitillä. Rakennussarjan laatu oli erittäin hyvä. Kuivasovittelua ja kittaamista oli luonnollisesti jonkun verran, mutta osien tarkkuus ja yksityiskohtien määrä oli ensiluokkainen. Skrätsäsin itse lisää detaljeja, joita löysin sekä nettisivuilta että TU-114:sta kertovasta kirjasesta (kiitos lainasta Kusti). Löysin rakennusblogin venäläiseltä pienoismallisivustolta, "nash mashtab"(suom. meidän mittakaavamme) ja venäläisen Pas Decals-mallikaupan kuvagalleriasta löytyi myös paljon kuvia valmiista mallista.
Käsittelin mallin rungon yläosan aluksi Mr. Surfacer 1000 pohjamaalilla ja hionnan jälkeen ruiskutin sen valkoiseksi Tamiyan Fine Surface primerilla. Lopuksi lakkasin valkoisen rungon Tamiyan kiiltävällä spray-lakalla TS 13. Siivet ja rungon alaosan pohjustin Tamiyan kiiltävällä mustalla spray-maalilla TS 14 ja sen jälkeen ruiskumaalasin alumiiniset pinnat Alcladin White Aluminiumilla. Käytin yksityiskohtiin myös Humbrolin ja Vallejon maaleja.
Rakennussarkan dekaalit olivat oikein hyvät lukuunottamatta rungon peräosassa olevaa rekisteritunnusta, joka oli liian iso. Mika Jernforsin ystävällisellä avustuksella sain malliin oikean kokoiset siirtokuvat. Yksi poikkeava piirre rakennussarjan siirtokuvissa kuitenkin oli. Niitä joutui liottamaan minuuttitolkulla, ennenkuin ne alkoivat irrota taustapaperista. Useissa kohdin siirtokuvat olivat tarttuneet erittäin tiukasti taustaansa. Meikäläinen vanheni taas monta vuotta, kun kylmä rinki takapuolessa yritin saada noita tarttumakohtia irroitettua ilman, että siirtokuvat olisivat revenneet palasiksi. Kaikki lopulta irtosivat kuitenkin kokonaisina.
Tu-114 oli kaikin puolin mukava, historialtaan erittäin mielenkiintoinen, mutta paljon työtä vaatinut malli. Kone ei missään nimessä jäänyt meikäläisen viimeiseksi itäpuolen matkustajakonemalliksi.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
