Etusivu 
Galleria Mallit: dioraamat
Eräpirtti
Muinainen erämiesten kausiasunto
goo.gl/photos/CSmYdaJfMuWNaskF8
Malli kuvastaa suomalaista rautakautista ja keskiaikaista eränkävijöiden pyyntialueelle rakentamaa kausiasuntoa, jossakin järven rannalla. Dioraamaan kuuluu jykevistä pyörohirsistä salvottu maja sekä sen lähellä oleva riista-aitta eli nili. Pihalla on nuotiopaikka ja poukamassa haapio. Malliin kuuluu myös aseita ja pyyntivälineitä.
Idean tätä projektia varten sain eräästä koulun historian oppikirjasta, jonka kuvituksessa esiintyi kyseisen kaltainen maja ympäristöineen. Päätin, että kuvasta saisi aiheen dioraamalle.
Olin myös pitkään halunnut kokeilla veden mallintamista, joten sen harjoittelulle tarjoutui myös hyvä tilaisuus tämän projektin yhteydessä. Edellisen savutupa-projektin innoittamana halusin vielä jatkaa vanhankantaisella rakennuslinjalla ja siirryin ajassa yhä kauemmas taaksepäin. Tavoittelin aiheeseeni sellaista erämaahenkisyyttä, jossa maja on pykätty nopeasti ympäristöstä saatavilla olleista puista. Maja edustaakin tilapäisasumusta, jossa on oleskeltu pitkillä pyyntireissuilla kaukana vakituisesta asuinpaikasta. Oman lisähaasteensa tähän malliin toi se, että tein majan luonnosta keräämistäni oksista ja risuista. Oksia tuli kerättyä valtavat määrät ja vain pieni osa niistä osoittautui lopulta käyttökelpoisiksi. Riittävän suorien oksien löytäminen oli työlästä ja siltikin hirret vaativat paljon sovittelua ja veistelyä. Vesialueen valoin kylmälasitehartsista. Lumpeet leikkasin vihreäksi maalatusta paperista. Rantakallio on kipsiä, jonka litkumaalasin harmaan, punaisen ja ruskean sävyillä.
Koska tein vettä ensimmäistä kertaa, niin asiassa edettiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Käytin vesialueen reunoihin vanhoja puisia sälekaihtimia. En tajunnut, että hartsi kovettuisi niin lujaa kiinni sileään pintaan. Säleet jämähtivät pysyvästi kiinni enkä uskaltanut repiä niitä irti,sillä pelkäsin veden lähtevän mukaan, jolloin syntynyt tuho olisi ollut hirvittävä. Lopulta päätin kehystää koko alustan kaikki sivut kaihtimilla ja paikata repeytyneet kaihtimenpalat lisäpätkillä. Siksi reuna on paikoin epätasainen ja useasta palasta koottu.
Haapion kaiversin kourutaltalla yhdestä puusta ja käsittelin sen petsillä ja tervalla. Kalaverkko on tehty sideharsosta ja sitä on liotettu petsissä sekä kuivaharjattu oliivinvihreällä.
Malli ei ehkä ole historiallisesti täysin eksakti, sillä Suomen varhaishistoria jopa keskiajankin osalta on yhä osin arvailujen ja tulkintojen varassa. Tätä onkin tehty enemmän fiiliksen ja estetiikan pohjalta kuin muita mallejani. On kuitenkin päätelty, että tuohon aikaan pysyvä maanviljelysasutus on keskittynyt maamme eteläosiin ja pohjoinen sekä maan keskiosat ovat olleet lähes asumatonta erämaata. Erämaat oli jaettu etelässä asuvien heimojen, hämäläisten, satakuntalaisten ja karjalaisten pyyntialueiksi. Metsästys, kalastus ja turkispyynti muodostivat tuolloin taonpoikaisväestölle merkittävän elinkeinon maanviljelyn lisäksi. Etenkin turkiskauppa oli tuottoisaa, kunnes liikametsästys heikensi eläinkantoja. Talonpojat saattoivat siis viettää pitkiäkin aikoja kaukana kotaan erämaissa pyyntireissuilla, joten jonkinlaisia kausiasumuksia on todennäköisesti rakennettu tukikohdiksi.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
