Pienoismallit.net

Messerschmitt 109 G6, FAF MT-443:n rakentaminen

Maalauksen toteuttamista

Maalauksen toteutus, jonka suurin haaste tuli maalauskaavion etsimisessä sekä mahdollisimman oikeiden sävyjen löytämisessä. Kävin keskustelua eri foorumeilla, jotta löytyisi edes yksi kuva kyseisestä koneyksilöstä, mutta tuloksetta. Päädyin käyttämään maalauskaavion mallina postikortteja Utin MT-452:a ja Tikkakosken MT-507:a. Molemmat koneet ovat hieman myöhempää sarjaa, mutta maalauskaavioltaan sekä osin yksityiskohdiltaan antoivat suuntaa maalauksen toteuttamiseen.

Varsinainen maalaus toteutettiin siten, että suojasin ensin ohjaamon ja jo siveltimellä maalatut/patinoidut kohdat. Päätin maalata siivekkeet ja siiven etureunan solakot irtonaisina. Pohjamaalauksen suoritin Tamiyan fine surface primerillä, joka on hajunsa ja käyttäytymisensä puolesta ilmeisen ohennettua epoksimaalia?… Mielenkiintoista, koska ammattini puolesta pyrin etsimään käyttötekniset tiedotteet maaleista, mutta tähän ei oikein sellaista löytynyt.

Pohjustetyöt ennen maalausta
Kiinnitin siivet ja peräsimen runkoon, jonka jälkeen kittasin saumoja siipien juuresta. Myös rungon yläreunassa oleva sauma sai ohuen kittikerroksen. Käytin kittaamiseen polyesterikittiä eli "autokittiä", joka kuivuu nopeasti ja on helppoa työstää. Kun kittaamiset oli tehty, hioin kittikohdat ensin P400:a hiomapaperilla ja viimeistelin hionnat P800:a. Hioin koko koneen muovipinnat pesun(Muoviosille tarkoitettu Sikkensin silikoninpoistoaine) ja pölynpoiston(tahmaliinalla ja paineilmalla) jälkeen P800 hiomapaperilla ja harmaalla hiomahuovalla tartunnan varmistamiseksi. Tämän jälkeen tein pesun ja pölynpoiston uudelleen. Tarkistin myös suojaukset, johon käytin maalaamossa yleisesti käytettävää vesiohenteisen maalin suojausteippiä.(maalarinteippi)

Maalaustyöt ja kynäruiskumaalaus
Aloitin maalaustyöt maalaamalla Tamiya fine surface primerin koneen pintaan. Huomasin, että paras tulos tulee, kun ensin "harsottaa" eli ruiskuttaa ohuen pinnan, jonka jälkeen toinen täyteläinen ruiskutuskerta heti perään.(Harso toimii tartuntana, jolloin valumariski pienenee.) Hioin pinnan vielä kertaalleen ennen kynäruiskutöiden aloittamista P800 karkeudella. Tämän jälkeen pesu ja pölynpoisto kuten yllä mainitsin. Varsinaisen kynäruiskutyön tein Iwata CM-SB ruiskulla, joka on mielestäni toimivimmasta päästä kynäruiskuja. Maalina käytin taidepuolelta Liquitex Ink-taitelijavärejä, jotka ovat vesiohenteisia ja helposti sävytettävissä keskenään. Maalasin ensin koko maalauskaavion "haaleampana", jotta pystyin pikkuhiljaa lisäämään kontrastia malliin. Kun kynäruiskulla tehty sävytys oli valmis, teippasin Tamiyan raidoitusteippiä apuna käyttäen keltaiset itärintamatunnukset koneeseen,
jonka jälkeen maalasin ne kynäruiskulla Rewellin pienoismallimaalilla. Seuraavaksi poistin suojaukset ja ruiskutin kuivuneen maalikerroksen päälle fiksatiiviä, jota käytän pastelli- ja akvarellimaalausten suojalakkana. Tämän jälkeen ruiskutin tumman harmaan likakerroksen kynäruiskulla mallin päälle ja hioin P800 hiomapaperilla osan ohuesta tumman harmaasta kerroksesta pois.

Loppuun jälleen Kosti Keski-Nummen muistelua Messerschmitillä lentämisestä, julkaistu Ridin'&Drivin'-lehdessä:
"Mersu oli niin hyvin varmistettu kaikessa. Mersu oli paras ja sujuvin kone lentää. varmin, parhain. Koso lensi sodan aikana ensin G2:lla, G6:t tulivat myöhemmin. Mersun aseistus oli Koson mukaan aikansa voimakkain(Suomen ilmavoimissa): potkurin navan läpi ampuva 20,7 kaliiberin tykki, joka oli erinomainen käytössä; Vihollisen kone hajosi miltei aina yhdestä hyvästä osumasta. Tykin vyöhön pystyi laittamaan erilaisia ammuksia, Koson mukaan vyöhön laitettiin ensin tavallisia (AP), 2kpl valojuovia, 1kpl Panssariluoti. Tällä koostumuksella sitten vyöt ladattiin… Varsinkin valojuovat olivat erinomaisia, ei tarvinnut tuijottaa tähtäimeen vaan niiden avulla pystyi katsomaan ilman tähtäintäkin, mihin sarjat osuvat. Panssariluoti osuessaan moottoriin teki selvää jälkeä!"

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!