Pienoismallit.net

Me-109 G-6

Nils "Nipa" Katajainen

Mallini on valmistunut jo vuonna 2005 ja se on rakennettu Hasegawan G-14 sarjasta, josta sai pienillä korjauksilla tehtyä suomalaisen korkeapyrstöisen G-6 koneen. Malli esittää Nils Katajaisen lentämää konetta MT-476 kesällä 1944 suurhyökkäyksen aikana Lappeenrannan lentokentällä. Siirtokuvina on käytetty InScale72:n Mersuarkilta AC 010 löytyviä tunnuksia ja maaleina ExtraColorin emaleja. Konetyypistä lienee turha kirjoittaa enempää, sillä siitä on kerrottu kaikki tälläkin sivustolla jo moneen kertaan. Mutta koneen ohjaaja ei ehkä ole kaikille kovin tuttu ja hänestä lisää alla. Teksti on Ossi Juntusen kirjoittama lyhyt elämänkerta Nils Katajaisesta, joka oli ilmavoimien ainoa reserviläislentäjä, jolle on myönnetty Mannerheim risti.

Nils Katajainen - Kovan onnen ässä

Nils Edward "Nipa" Katajainen syntyi Helsingissä 31.5.1919 ja oli kiinnostunut ilmailusta jo pienestä pitäen. Hänestä kehittyi lupaava purjelentäjä jo ennen sodan syttymistä vuonna 1939. Hän suoritti reservin aliupseeriohjaajakurssin 1940. Alikersantti Katajainen siirrettiin alkuvuodesta 1941 LeLv 24:ään harjoittelemaan Brewster hävittäjillä. Polttoainepulan vuoksi hänen ensimmäinen lentonsa viivästyi kesäkuuhun 1941. Katajainen osoittautui hyväksi lentäjäksi ja hänet siirrettiin 3. lentueeseen kersantti Lauri Nissisen siipimieheksi.

Tyypillistä Katajaisen uralle oli erilaisten onnettomuuksien ja sattumuksien jatkuva kasautuminen. Heinäkuussa 1941 hän menetti toisen laskutelineensä startatessaan Brewsterilla. Lasku onnistui kuitenkin yhden pyörän ja siivenkärjen varassa niin hyvin, että mekaanikot saivat koneen korjattua viikossa omassa tukikohdassa.

Ensimmäisen ilmavoittonsa Katajainen sai 28.6.1941 Etelä-Suomen taivaalla ampuessaan alas SB-2 pommikoneen. Pommikoneen kk-ampuja sai kuitenkin vaurioitettua hänen hävittäjänsä moottoria, hänen oli palattava tukikohtaansa.

Tiedustelulennolla lokakuussa 1941 vihollisen ilmatorjunta vaurioitti jälleen hänen Brewsterinsa moottoria niin pahasti, että moottori sammui. Käsipumpulla jatkuvasti pumpaten ja samalla ryypyttäen moottoria hänen onnistui saada riittävästi painetta polttoainejärjestelmään ja käynnistää moottori uudelleen. Hän sai vaivoin pidettyä moottorissa sen verran tehoa, että Brewster pysyi ilmassa nilkuttaen takaisin tukikohtaansa puidenlatvoja hipoen. Pitkän ja hitaan paluulennon aikana hänelle syntyi vastenmielisyys pihkan tuoksua kohtaan, hän oli lentänyt niin matalalla, että metsän tuoksu täytti ohjaamon!

Solomannin tukikohdassa alkuvuonna 1942 Katajaisen oli määrä tehdä koelento juuri korjatulla Brewsterilla. Moottori petti startissa. "Nipa" kääntyi takaisin vaikka hänellä ei ollut tarpeeksi nopeutta. Brewster meni nokilleen pomppulaskussa ja potkuri vaurioitui.

Katajaisella oli ollut myös menestyksekkäitä ilmataisteluja, hänen pudotustilinsä oli 13 elokuuhun 1942 mennessä. Sitten täysin odottamattomasti hänet siirrettiin LeLv 6:een koulutettavaksi pommikonelentäjäksi! LeLv 6 oli varustettu vanhoilla SB-2 sotasaaliskoneilla, joita käytettiin sukellusveneiden torjuntaan ja meritiedusteluun. Hänen vaikutusvaltaiset ystävänsä koettivat saada hänet takaisin LeLv 24:ään, mutta hän joutui lentämään Itämeren yllä SB-2:lla tiedustelu- ja sukellusveneiden torjuntalentoja yli puoli vuotta.

Katajainen palasi takaisin LeLv 24:ään alkuvuonna 1943. Kesäkuun 6. pnä 1943 hän haavoittui ilmataistelussa. Vihollisen 20 mm kranaatti räjähti Brewsterin siivessä Suomenlahden yllä, jolloin Katajainen haavoittui toiseen jalkaansa melko vakavasti. Hänen onnistui päästä tukikohtaansa, mutta hän joutui jäämään sairaalahoitoon useaksi viikoksi, jonka jälkeen hänet määrättiin toipumislomalle muutamaksi kuukaudeksi. Tänä aikana hän avioitui.

"Nipa" Katajainen palasi lopulta palvelukseen ja 27. helmikuuta 1944 alkaen hän oli mukana Messerschmitt tyyppikoulutuksessa. Startatessaan ensimmäiselle tyyppilennolleen koneen moottori alkoi savuttaa lähtökiidon loppuvaiheessa, se oli tulessa. Hänet määrättiin radion välityksellä tekemään mahalasku. Lasku onnistuikin, Me ja lentäjä pelastuivat. Paljastui, että moottori oli vaurioitunut jo aikaisemmin, mutta se petti juuri Katajaisen kohdalla.

Viikkoa myöhemmin hän yritti uudelleen. Lähtökiidon lopussa tuulenpuuska nostatti lumipyryn, eikä Katajainen voinut nähdä ajautuvansa hieman vasemmalle. Vasen siipi osui kiitoradan reunassa olevaan lumipenkkaan. Katajaisen oli vedettävä kone ilmaan liian pienellä nopeudella. Me sakkasi ja rysähti kenttään. Kone hajosi täysin, mutta ei syttynyt tuleen. Katajainen sai aivotärähdyksen ja jalkautettiin useaksi kuukaudeksi.

Toipumislomalla ollessaan hän sai kirjeen laivuekavereiltaan, että pian olisi odotettavissa vihollisen suurhyökkäys ja ankarat ilmataistelut. Hän keskeytti toipumislomansa välittömästi ja meni lääkärintarkastukseen, hän sai taas luvan lentää kesäkuussa 1944. Hänen kolmas yrityksensä lentää Mersulla onnistui.

Katajainen jatkoi voittojensa sarjaa 23. kesäkuuta 1944. 10 päivän aikana hän ampui alas 17 viholliskonetta mikä nosti hänen voittolukemansa 35 koneeseen. Viikkoa myöhemmin (28. kesäkuuta) Katajainen oli Hans Windin siipimiehenä hänen viimeisellä sotalennolla.

3. heinäkuuta 1944 Katajainen lensi vihollisen ilmatorjunnan ansaan hyökkäillessään Il-2M muodostelmaa vastaan aivan pinnoissa. Hän sai 23 mm kranaatin osuman MT-462:n jäähdytysjärjestelmään. Hyvällä onnella hänen onnistui tuoda kone rintaman omalle puolelle ja suorittaa mahalasku pellolle glykolin jo kiehuessa moottorissa.

Kaksi päivää myöhemmin lentue lähetettiin suojaamaan suomalaisia pommikoneita, jotka hyökkäsivät Viipurinlahdella vihollislaivoja vastaan. Katajainen ampui alas yhden Jak-9 hävittäjän, mutta sai itsekin osuman koneeseensa. Laivasta ammuttu 40 mm kranaatti räjähti oikeassa siivessä repien siihen pään mentävän reiän. (SIH 21 Lentävät ritarit [Keskinen, Stenman] kirjan mukaan Katajainen sai tykin osuman niskapanssariin, mikä lähes tainnutti hänet [Huomautus Jari Juvonen] ). Me oli pahasti vaurioitunut, moottori alkoi savuttaa ja bensiinihöyryt täyttivät ohjaamon lähes tainnuttaen pilotin. Katajainen otti suunnan kohti Lappeenrantaa ollen vain puoliksi tajuissaan lähestyessään tukikohtaansa. Hän suoritti mahalaskun valtavalla ylinopeudella, 500 km/h. Ensimmäisellä kosketuksella Me teki 200 metrin loikan, toinen kosketus ja 100 metrin loikka. Kolmannella kerralla kone pyörähti vaakatasossa, siivet repeytyivät irti ja sitten moottori irtosi. Kun lentokoneenromu viimein pysähtyi, riensi maahenkilöstö katsomaan mitä oli jäljellä pilotista. "Nipa" löydettiin elossa, mutta tiedottomana romujen keskeltä. Hetken kuluttua hän palasi tajuihinsa saadessaan ensi-apua, everstiluutnantti Magnusson myönsi hänelle kunniamerkin. Hänet lennätettiin sairaalahoitoon Mikkeliin, jossa hän tapasi ystävänsä Hans Windin.

Sodan jälkeen Katajainen vapautettiin palveluksesta 10.lokakuuta 1944 vääpelinä. Hän saavutti kaikkiaan 36 ilmavoittoa 198 sotalennolla. Joulukuussa 1944 hänelle myönnettiin Mannerheim risti ainoana reservin lentäjänä.

Hän työskenteli Helsingin ulosottoviraston palveluksessa eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1982. Hän kuoli Helsingissä 1997.

Kommentit

Äärimmäisen hieno taustoitus ja tarina.

Mallikin näyttää varsin hyvältä, mutta koska en itse tee 1/48 lekomalleja, niin enemmät kommentit ja pisteet jäävät antamatta.

PS. Varsin isoja pisteitä tämä varmaan vaatisi.
Hieno on peli ja kyllä oma 1:32 Revellin Juutilaisen Mersuni "vapisee" tämän rinnalla. Hyvä myös Nipan historiikki. Enemmän kuvia yksityiskohdista olisin taas kaivannut?
YT
Kalle
Tämä on niin lähellä täydellistä…

Kysyn kun en tiedä, olet varmaan tutkinut:
* Mitä sävyä lie käytetty siivissä saksalaisten tunnusten piilottamisessa?
* Miksei rungossa näy jälkiä saksalaisista tunnuksista?
* Suomalaisten tunnusten ylimaalaus… DN-väri on kyllä looginen, ko maalia on varmaan ollut saatavissa, mutta kun se on niin erikoisen näköinen, olisiko muita mahdollisuuksia?

Kansa vaatii lisää kuvia.
Erinomaisen hieno Mersu ja kiitos myös upeasta historiikista! Joskus ihmetellyt, että miksi Nipa oli sinut reserviläispilotti joka sai Marskin ristin… Esim. Kassi Karhilakin olisi saavutuksiltaan ansainnut tulla Ritariksi. Oliko jokin kirjoittamaton sääntö, joka esti useampien reserviläistaustaisten palkitsemisen? Jos jolla kuulla olisi tietoa ko. asiasta, niin mielellään kuulisin.
Minuakin hieman häiritsee tuo kansallistunnusten taustojen värimaailma… InScalen siirtiksissä tuo taustaväri on varsin sinisensävytteinen… Tiedän kyllä, että ohjesääntö määräsi himmentämään taustat DN-värillä, mutta allekirjoittanut on mieltänyt himmennykseen käytettävän värin lähennelleen enemmän RLM76 sävyä… En todellakaan tiedä oliko näin, mutta silti pidän tuota InScalen esitystä liian sinisenä.
Mutta malli on hieno! Pidän!!
Kiitokset kommenteista kaikille. Sakari, muistan lukeneeni, että suomessa olisi ollut alkuperäisiä saksalaisia maaleja käytettävissä juuri Mersujen maalauksiin. Saksalaiset tunnukset siivissä peitin ruiskuttamalla ohuen kerroksen RLM74 maalia niiden päälle. Miksi rungossa ei näy saksalaisten tunnusten ylimaalauksia? Ehkä ne oli maalattu alkuperäisillä saksalaisilla sävyillä 76 ja 75 näkymättömiin? Olen kanssasi samaa mieltä tuosta DN-värin käytöstä tunnusten himmentämisessä. Oikein vai väärin, en ota kantaa siihen.
Petri, muistan joskus lukeneeni että eri aselajeilla olisi ollut kiintiöt Mannerheim risteihin. Voin olla väärässäkin. Liekö Kössi tämän takia jäänyt ilman ristiä? Tietävämmät kertokaa.
Jari Juvonen kirjoitti:
Petri, muistan joskus lukeneeni että eri aselajeilla olisi ollut kiintiöt Mannerheim risteihin. Voin olla väärässäkin. Liekö Kössi tämän takia jäänyt ilman ristiä? Tietävämmät kertokaa.
Luulisin että mitään virallisia kiintiöitä ei ollut. Mutta onhan 19 ritaria noinkin pieneen aselajiin aika paljon. Myös Olavi "Olli" Puro olisi mielestäni ristinsä ansainnut siinä kuin Kössikin.

Itse mallista sen verran, että miellyttää silmää kovasti. Säistäminen on sopivan hillittyä omaan makuuni. Väreihin en ota kantaa, tulkintojahan nämä mallit aika pitkälti ovat…

Itselläni oli kunnia tavata Nipa ModelExpossa joskus 90-luvun puolivälissä. Nipa kertoili Joppe Karhusen kirjoista tuttuja juttuja omin sanoin Suomen ilmailumuseon osastolla. Mm. tuossa historiikissa mainittu pihkanhaju-jutusta Nipa kertoi oman versionsa.
Siististi kasattu malli josta virheitä ei löydä vaikka etsisi. Maalaus myös ensiluokkainen ja kuvaa hyvin sen ajan Suomimersujen camo maalausta. Kaiken kruunaa hyvät kuvat joita toivoisi tietysti olevan enemmän. Jos jostain pitäisi huomauttaa hieman liian siistihän tuo on kuvaamaan kesän 1944 Mersua, käytön jälkiä, pölyä ja likaahan niissä tuohon aikaan oli. Noin puhtoisena sopisi vaikkapa suoraan museoon. Mutta kaiken kaikkiaan, huippuhieno!
Mielenkiintoisen esseen olet laatinut kovan onnen pilotista.
Viisaammat kirjoittelevat yllä myös varsin asiantuntevia lausuntoja koneen väreistä, joten niihin en voi ottaa kantaa.
Malli on kuitenkin yksilöity Katajaiselle varsin onnistuneesti ja oman mieltymykseni mukaan pojotan 4,5.
Hienoa katseltavaa ja kuvat kertovat kuin virheettömästi olet onnistunut.
-TR-
4.6.2017 12:01 Vastaa lainauksella
Saksasta Lappeenrantaan 1.7.44 saavuttuaan uuden koneen lentoaika oli 7,05 tuntia. Koneen tuhoutuessa 5.7. lentoaikaa oli koneelle kertynyt yhteensä 15,15 tuntia.

MT-476 tutkintapöytäkirjojen lausunnot viittaavat pelkästään ilmataistelussa tulleisiin osumiin, ei laivalta ammuttuihin. Tutkintalautakunta 15.7.44: Koneen vaurioituminen ilmataistelussa, (ohjaaja) saanut tärähdyksen päähänsä, ammuksen osuessa panssariin ja tämä sekoitti ohjaajan huomiokykyä. Tästä johtui epänormaali laskeutuminen kentälle vaurioituneella koneella. Koneen poistopöytäkirjassa sanotaan 31.7.44: Ilmataistelusta aiheutunut vaurio. Ihme että pilotti selvisi hengissä kun lukee MT-476:n vaurioista laskun jälkeen: Runko hajonnut kokonaan, siivet hajonneet, laskuteline rikkoutunut täydellisesti, ohjauslaitteet tuhoutuneet, moottori rikkoutunut käyttökelvottomaksi.

Malli on hyvin tehty niitä tietoja käyttäen mitä mallarilla on normaalisti käytettävissäkin: kirjallisuutta, piirroksia ja valokuvia. Olen arkistoissa aikaani viettävä friikki, ja siksi tämänkin 476:n vähäiset asiakirjat läpikäyneenä olisi muutama lisäanti annettavana.
Kone tuli Suomeen varustettuna lisäpolttoainesäiliöllä, joten todennäköisesti siinä oli ripustimet paikoillaan loppuun asti. Koneessa oli puurakenteiset korkeus- ja suuntavakauttimet, sen vuoksi evä ja korkeusvakain ovat ilman irroitettavia kärkiä. Lopuksi lista niistä muutoksista jotka tehtiin MT-476:een Lappeenrannassa 1.7.44: saksankieliset ohjetekstit suomennettu, kansallisuusmerkit ja -tunnukset maalattu, evän (sivuvakaimen) etumuodostuksen sekä siipien ja siivenkärkien liitoskohtien kangaslistat. Tuollainen kangaslista näkyy hyvin sivuvakaimen etureunassa valokuvassa joka on otettu 476:sta Lappeenrannassa.
Siitä ei Bf G-6 malli parane! Perhanan hienoa työtä, kertakaikkiaan!!

Yst. terv. Seppo V
ykak 9.6.2017 11:35 Vastaa lainauksella
Ei voi kun ihailla työn jälkeä ja tyylikästä vanhennusta. Olit jopa laittanut ne pienet runkopalkkien numerot :0)! Todella hienot kuvat Muista tuoda to Nordic Challengeen. Siellä on parhaalle Suomi-Mersulle luvassa erikosipalkinto :0))s