Pienoismallit.net

Douglas DC-2 Hanssin Jukka

Hanssin Jukka DC-2

Ryhmärakentelun ilmoituksessa mainittiin, että pitäisi perustella miten malli ja etenkin sen esikuva liittyvät suomalaisuuteen. Kun vähän tuumailee niin Suomeenhan on tullut kaikenlaista Ruotsin kautta. Niin se tuli tämäkin kone. Tosin lahjoituksena.

Kone toimi Suomessa niin kuljetus-, matkustaja kuin pommituskoneenakin. Pommikoneura jäi kuitenkin varsin lyhyeksi ja käsitti vain yhden vaiherikkaan lennon.

Jatkosodassa kone toimi lähinnä kuljetuskoneena lastinaan tarvikkeita ja henkilöstöä. Sodan jälkeen tehtäviin kuuluivat myös valokuvauslennot maanmittaushallitukselle. Eli vei Suomea niin sanosti kartalle. Toimi myös Marskin hovikoneena.

Aktiivisen elinkaaren lopulla sen pelasti romuttamiselta, joka itse toimintona voitaneen myös laskea suomalaisuuteen, perisuomalainen ilmiö, eli yhdistys. Tarkemmin sanottuna Metsästys- ja Ampumaseura, joka perinteikkäänä toimintamuotona on myös aika vahvasti suomalainen. Kuten tunnettua kone toimi kahvilana ja eräänlaisena matkailunähtävyytenä Hämeenlinnassa.

Hämeenlinnasta Hanssin Jukka siirrettiin Tikkakoskelle entisöintiä varten. Valmistuttuaan kone sijoitettiin Tuulokseen.

Historiaa en ala tämän enempää uudelleen kirjoittamaan sillä kattava esitys Hanssin Jukasta ja entisöintiprojektista löytyy Ilmasotakoulunkillan DC-2 blogista. (www.ilmasotakoulunkilta.fi). Lisäksi Hanssin Jukka DC-2 kirjassa on hyvää tietoa aiheesta.

Malli on MPMn paketointi jossa on merkinnät US Navyn, US Marines, Espanjan ilmavoimien ja RAAFn yksilölle.

Normaalisti en paljoa panosta piiloon jääviin alueisiin mutta nyt päätin juhlan kunniaksi parannella vähän myös sisustusta. Mittaritaulun ja tuulilasin väliin jäävää rakoa on peitelty. Ohjaamon penkkeihin on lisätty käsinojat. Matkustamon penkit piti rakentaa kokonaan itse sillä sarjan mukana ei tullut kuin rahtitilan lattia ja välilaipiot. Merkkasin kyllä penkkien paikat mutta ei ne silti aivan halutuille paikoille asettuneet.

Matkustamon ikkunat aiheuttivat pari ylimääräistä rekkiliikettä. Jokainen ikkuna oli liian suuri sille varattuun aukkoon. Päädyin suurentamaan ikkuna-aukkoja. Yksi ikkuna piti tehdä kirkkaasta pakkausmuovista kun onnistuin uhraamaan alkuperäisen osan kaikkien mallareiden epäjumalalle eli Carpet Monsterille.

Ikkunaverhot on tehty vaimon vanhasta yöpaidasta (rare and precious material recycling). Matkustamon ja ohjaamon värimaailma on sinnepäin sävyjä jotka on haettu kirjan sekä nettivalokuviin vertaamalla. Matkustamon värirajoja en alkanut maskeeraamaan. Ei sinne matkustamoon juurikaan näe, joten en katsonut aiheelliseksi käyttää paukkuja siihen tuon enempää. Onpahan kuitenkin jotakin.

Lisää askaretta tuli rungonpuoliskojen liimaamisessa. Kuivasovituksen jälkeen tilanne näytti lupaavalta mutta kun liima tuli mukaan niin sitten alkoivat talkoot. Rungon yläpuolinen sauma ei mennyt täysin tasan, joten sitä on hiottu koko matkalta. Erityisesti valukanavien kohdalta. Pohjan pahimmat raot täytin muovilevyn paloilla ja kaposempiin paikkoihin laitoin pakkelia. Ja hionta päälle. Niin, tietenkään rungon puoliskoissa ei ollut minkäänlaisia kohdistustappeja. Taitaa olla tyypillistä MPMn malleille. Niin, ja nokkakartoin sovitus jätti vieläkin parantamisen varaa kuten valokuvista ilmenee.

Pohja siipien kohdalta meni uuteen uskoon. Poistin kaikki kyseisellä alueella olleet rivat. Ainoa pohjaan tullut ripa löytyi miljoonalaatikosta. Valokuvausluukut, ainakin oletan niin, lisäsin muovilevystä ja ohuesta tangosta. Nokan alle lisäsin antenneja pyörömuovista ja kitarankielestä. Lopputulos ei ollut aivan haluttu sillä en saanut taivutettua pohjan suuntaisesti meneviä kielenpätkiä aivan niin pienelle mutkalle kuin piti. Pystytukia kuvaavat muovitangonpätkät eivät nekään onnistuneet aivan halutusti. Pystyantennin kaareva osa on ohutta rautalankaa.

Yläpuolen antennia vahvistin juuresta muovitangolla. Kehäantenni on pyöräytetty ohuesta metallilangasta ja pyöreä suojus on kaivettu miljoonalaatikosta. Lankojen kiinnitysosat, kolmio ja neliö, on taivuteltu kitarankielestä ja langat on EZ-lineä. Pakkohan se langoitus oli viritellä, koska se on niin näkyvä osa konetta. Antennilankoihin ja kiinnitysosiin aikaa meni ihan mukavasti. Ja siitä huolimatta lopputuloksessa olisi parantamisen varaa. Tulipahan todettua sekin, että EZ-linen katkaisu vaatii terävät sakset ja hieman hapsottavat langan pujottaminen pieneen poraukseen on varsin haasteellista.

Moottorin ilmanottoskuuppeja porailin auki, että olisivat edes hieman näköisempiä. Seinämät tosin jäivät paksuiksi. Photoetseille olisi tässä kohdassa ollut käyttöä. Vasta paikoilleen liimaamisen jälkeen huomasin, että moottorien päälle ja sivulle tulevat skuupit olivat olivat menneet ristiin. Pienen tuumailun jälkeen annoin niiden olla. Olivat jo liian hyvin kiinni.

Yhden pikku lisämausteen projektiin toi se, että onnistuin pudottamaan tuulilasin koesovituksen aikana. Jouduin sitten nuohoamaan työpisteen lähiympäristöä aika tiheällä kammalla. Roskakoreja myöten. Kuten arvata saattaa niin roskiksestahan se kadonnut osa löytyi. Oli onneksi melko pinnalla niin ei tarvinnut yksitellen kaikkia rojuja poistaa.

Tuulilasin maskeerauksessa kokeilin tapaa jossa ikkunat teipataan, rajat piirretään raamin reunoja pitkin ja ylimääräiset leikataan pois. Ensimmäiseksi, totesin, että lyijykynä ei oikein tartu Tamiyan teippiin. Toinen havainto oli, että ohutkärkisellä tussilla piirtäminen pitkin ikkunakehyksiä on yllättävän haasteellista.

Suomalaiset Hanssin Jukka-tunnukset ovat Gal-Decalsiin arkilta no10. Väreinä käytin LifeColorin Suomi settiä. Sinistä laimensin valkoisella aika runsaasti ja omasta mielestäni pääsin varsin lähelle RLM65 sävyä. Kaikkia värejä maalasin useamman kerroksen ja silti pinta jäi hieman laikukkaaksi. Keltainen runkoraita saattaa olla hieman liian takana mutta se johtuu mallin matkustamon oven paikasta ja siirtokuvien mitoista.

Esikuvana detaljeille on lähinnä museoituna oleva Hanssin Jukka. Koska suurin referenssi on museokone, niin jätin vanhentamisen väliin. Värirajat pyrin toteuttamaan 1943-1944 ulkoasun mukaisesti. Lopputuloksena on sitten eräänlainen hybridi kokonaisuus.

Yhteenvetona sanoisin, että ei mitenkään helposti kasautuva malli. Vaatii runsaasti sovittelua ja hiomista. Ja valokuvista selviää, että joihinkin paikkoihin olisi kannattanut panostaa vieläkin enemmän aikaa. Lisäksi näyttää siltä, että joidenkin osien asemointi ei ole aivan kohdallaan, kuten nokassa olevat valonheittimet. No sainpahan kuitenkin valmiiksi.

E-P

Kommentit

"Ryhmärakentelun ilmoituksessa mainittiin, että pitäisi perustella miten malli ja etenkin sen esikuva liittyvät suomalaisuuteen."

Kyllä. Kunhan muutkin "Suomalaisuus"-ryhmikseen malleja laittavat muistaisivat tämän.

Mutta itse malliin. Aihevalinta on loistava. Mallisarja ei ole taatusti helpoimmasta päästä kasattava. Hienoa, että toteutit tämän loppuun.
Nyt mielestäni pitäisi kuitenkin vielä hioa pieniä viimeistelytaitoja näiden "limited run" sarjojen osalta. Pientä lisäkittausta, viilaamista ja hiomista vielä vaatii. Samoin maalaussektorilla.
Yksityiskohtia on skrätsäilty ja se on hienoa, mutta yleisilmeen kannalta tärkeämpää on mielestäni suurempi panostaminen "kauempaa katsottaviin seikkoihin".
Onnittelut, haastava malli valmistui kunnialla! Antennien kanssa mennyt aika on käytetty hyvin: hienoja yksityiskohtia. Ja loistavat perustelut.
Hieno malli E-P! Hatunnosto teille, jotka pystyvät 1:72 skaalassa tekemään kauniita malleja! Ainoa kritiikkini kohdistuu tuulilasin metallikarmien maalauksiin. Mutta helppo kritoisoida täältä kun teen itse vain isompiskaalaisia lekoja. Joka tapauksessa erinomainen työ ja historiikki oli myös hyvä!
YT
Kalle
Erittäin kehno mallinvalmistajan valinta! mitenhän se viimeistelyn laita!?

yst.terv. Seppo V
Kiitokset kommentoijille. Mallissa todella oli omat haasteensa. Oli muistaakseni peräti ensimmäinen rakentamani MPMn mallisarja. Oikea lanttaussuhde pensselöitävälle LifeColorille ei sitten vieläkään löytynyt. Pitänee jatkaa kokeiluja. Pohjan väri oli melkoista litkua joten pitänee edetä siihen suuntaan. Huomasin, että viimeistelyn puutteellisuudet korostuvat valokuvissa. Opettavainen ilmiö.

t: E-P
Juha K 12.4.2017 07:16 Vastaa lainauksella
Hatunnoston arvoinen suoritus aina kun näkee MPM:n DC-2:n valmiina. Mitä nyt viimeistelyyn voi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Oma DC-2 mallini aloitin kun sarja ilmestyi. Kesken se on edelleen, sarja on sen verran kelvoton. Ja siihen päälle vielä kaikki mittavirheet mitä mallissa on… Mikä ottaa päähän senkin takia, että MPM sai rungon osalta takuuvarmasti oikeat mitat, nim. pari viikonloppua ilmailumuseon näyttelyhallissa guru S-O N:n kanssa palelleena.