FA-26

Suomen ilmavoimien Fiat G.50

Fiat G.50

Konetyypin historia lyhyesti

Fiat G.50:n kehitystyö aloitettiin 1930-luvun puolivälin tienoilla Italian ilmavoimien asettamien vaatimusten mukaisesti. Koneen prototyyppi valmistui 1937 lentäen ensilentonsa 26. helmikuuta. Siihen oli asennettu 14-sylinterinen 840 hv:n ilmajäähdytteinen tähtimoottori ja kaksi 12,7 mm konekivääriä, jotka ampuivat tahdistettuna potkurikehän läpi. Erityisesti onnistuneen liikehtimiskykynsä ansiosta kone päätyi sarjatuotantoon. Konetta valmistettiin prototyypit mukaan lukien 239 kpl. Myöhempiä kehitysversioita (G.50bis ja G.50B) valmistettiin reilut 500 konetta.

Käyttö Suomessa

Myös Suomen ilmavoimissa oli havahduttu 30-luvulla käyttökelpoisten hävittäjäkoneiden puutteeseen. Suomalaiset pääsivät tutustumaan Fiat G.50:een ensimmäisen kerran Milanon ilmailumessuilla lokakuussa 1937, jossa tapahtui myös koneen ensiesittely. Ilmavoimat tilasi lokakuussa 1939 ensimmäiset 25 konetta. Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa -39 ja Neuvostoliiton esitettyä Moskovan neuvotteluissa Suomelle aluevaatimuksia Fiatin valintaan vaikutti vahvasti koneiden välitön toimitus. Tammikuussa 1940 ilmavoimat tilasi vielä 10 konetta lisää. Ensimmäinen kone tuli Suomeen joulukuussa -39, viimeinen saapui kesäkuussa -40.

Fiat G.50:n käyttö ja erityisesti huoltaminen osoittautuivat Suomen oloissa haastaviksi. Esimerkiksi voiteluaineena käytetty risiiniöljy jäätyi jo pikkupakkasilla ja konekiväärien kiinnitys oli huono aiheuttaen suurta hajontaa ammuttaessa. Koneisiin tehtiinkin lukuisia parannuksia, jotta ne soveltuisivat paremmin Suomen olosuhteisiin. Toisaalta myös suomalaislentäjät kehuivat koneen lento-ominaisuuksia, vaikka siinäkin oli selviä puutteita. Konetyypillä saavutettiin talvisodassa 11 ja jatkosodassa 88 ilmavoittoa.

FA-26

Runkotunnuksella 4743 merkitty FA-26 saapui Suomeen 8.3.1940. Se kuului LLv 26:n kalustoon talvisodan ja lähes koko jatkosodan ajan. Suomeen tullessaan kone oli muiden Fiatien tapaan maalattu Italian ilmavoimien "mannermaiseen" kolmivärikaavioon, jonka yläpinnoilla pähkinänruskean (Bruno Mimetico) päälle oli maalattu tummanvihreitä (Verde Mimetico) täpliä. Alapinnat olivat vaaleanharmaita (Grigio Mimetico). Keltaiset itärintamatunnukset maalattiin jatkosodan alussa ja myöhemmin italialaisen kolmivärikaavion päälle maalattiin suomalainen kenttävihreä, joka oli FA-26:n tapauksessa läpikuultavan ohut.

Malli kuvaa FA-26:tta syyskuun lopun 1941 asussa, jolloin koneessa oli alkuperäinen italialainen kolmivärikaavio, itärintamatunnukset ja sinivalkoinen "6" peräsimessä. Maalipinnasta oli tyypilliseen tapaan kulunut ja lohkeillut maalia runsaasti pois. Takarungon keltainen itärintamanauha oli maalattu konetunnuksen, FA-26, päälle. Kone oli Mannerheim-ristin ritari ltm Oiva Tuomisen pitkäaikainen nimikko. Koneella saavutettiin jatkosodassa yhteensä 15 ilmavoittoa, joista Tuominen sai 13.

merkinnät

Valmis 15.2.2017 17:53 Lue lisää ja kommentoi (24)

Koska FA-26:n maalipinta oli erittäin kulunut, halusin säistää koneen muuten hillitysti. Tein levinneitä öljytarhoja moottorin muotosuojuksen taakse, pakokaasuvanat koneen pohjaan sekä pölyä lakutelineiden ja takapyörän taakse. Pölyisiä jalanjälkiä on myös koneen tasoilla lähellä ohjaamoa ja konekiväärien huoltoluukkuja. Potkurin lavassa on myös rasvaiset näpinjäljet. Antennilangat ovat EZ-lineä. Se on sellaisenaan mielestäni liian paksua, joten tein langan päähän terävällä (uudella) askarteluveitsellä viillon ja vedin langan sormilla halki.

Yksityiskohtia ja chippausta 14.2.2017 21:44 Lue lisää ja kommentoi (1)

FA-26:n maalipinta oli syyskuussa -41 erittäin kulunut, joten maalia sai raaputtaa pois reippaasti.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tässä koneessa hiuslakkatekniikkaa. Vallejon Chipping Medium toimi niin kuin valmistaja lupaa. Kun olin kiinnittänyt moottorin ja sen muotosuojuksen paikalleen, oli aika lisätä konekiväärit koneeseen. Tein niiden lieskakourut/-putket messinkiputken pätkästä. Avonaisen ohjaamon luukun tein muovilevystä ja luukun kahvat metallilangasta. Luukun sarana on venytettyä valurankaa.

Maalaus 2 13.2.2017 23:05 Lue lisää ja kommentoi (5)

Täpläkuvion maalaamisen jälkeen oli aika irrottaa maalausmaskit. Hieman maalia irtosi konetunnuksen ympäriltä.

Kone on maalattu Tamiyan akryyliväreillä käyttäen maaliruiskua. Maalasin ensin harmaat alapinnat ja sen jälkeen koneen yläpinnat ruskealla. Maalipintaan on pyritty saamaan elävyyttä käyttämällä useampia harmaan ja ruskean sävyjä. Tein pintoihin myös maalipinnan kulumista kuvaavia jälkiä hieman perussävyä vaaleammalla sävyllä pienellä vaahtomuovin palasella (muutaman millin pala pinsettien kärjessä) töpöttämällä. Vihreät täplät on maalattu vapaalla kädellä ruiskulla. Täpläkuvion jälkeen maalasin konetunnuksen FA-26 molemmin puolin koneen rukoa sekä oikean tason alapinnalle. Tämän jälkeen poistin varovaisesti maalausmaskit toivoen, etteivät…

Maalaus 1 11.2.2017 14:54 Lue lisää ja kommentoi (2)

Aluumiinivärin päälle on ensin levitetty mattalakka, sitten Vallejon chippausaine, sen jälkeen mattavalkoista kansallisuustunnusten kohdalle ja valkoisen pinnan päälle maalausmaskit.

Olin päättänyt käyttää hiuslakkatekniikkaa kuluneeseen / lohkeilleeseen maalipintaan. Sain oppia kantapään kautta, että Vallejon Chipping Medium, jota käytin perinteisen hiuslakan sijaan, kannattaa levittää mattapinnalle. Kokeilin ensin levittää chippausainetta kiiltävälle pinnalle, mutta se kerääntyi pisaroiksi ruiskulla levittämisen jälkeen. Aineen ohentaminen, eikä myöskään pintajännityksen pienentäminen pesuainetipan avulla, ei auttanut, vaan sain pestä koneen puhtaaksi pariin otteeseen. Vasta mattalakan jälkeen aine levittyi tasaisesti, mutta kerroksesta tuli turhan paksu, mikä taas aiheutti pieniä ongelmia myöhemmin. Se, kuinka onnistun…

Runko ja siivet 8.2.2017 22:52 Lue lisää ja kommentoi (4)

Koneen runko meni helposti kasaan ja myös siipien liitos runkoon onnistui ilman ongelmia. Sahasin ohjaamon vasemmanpuoleisen luukun irti, koska tarkoituksenani on tehdä se avonaiseen asentoon. Sahaa tarvittiin myös laskusiivekkeissä, jotka ovat mallisarjassa valettu kiinteästi siipeen kiinni. Ohjaamon luukun tulen tekemään kokonaan itse uusiksi, mutta laskusiivekkeissä irti sahattuja osia on helppo hyödyntää jatkoa varten.

Ohjaamo ja pikkuosia 7.2.2017 23:37 Lue lisää ja kommentoi (4)

Valitettavasti onnistuin kadottamaan rakennusvaiheen kuvat ohjaamosta. Tässä kuitenkin kuva lähes valmiista ohjaamosta. Tähtäimen kiinnitän myöhemmin.

Fiat G.50:n avonainen ohjaamo on hyvin näkyvillä, joten sen toteutukseen on hyvä panostaa. Rungon puolikkaista saa hioa valujälkiä melko reippaalla kädellä, mutta muuten kasaaminen sujuu suoraviivaisesti. Lisäsin ohjaamon johdotuksia 0,2 mm tinalangasta ja muutamasta eri vahvuisesta teräslangasta. Lisäksi lisäsin ylemmän ja alemman mittaritaulun välissä näkyvän runkorakenteen muovilevystä. Korvasin sarjan mittariston Yahu Modelsin etsiosilla. Potkurin osat ovat mallisarjassa luvattoman huonot lukuun ottamatta napaa, jonka resiinivalu on tarkkaa. Sahasin potkurin lapojen kiinnityskohdissa olevat levyt pois ja korvasin ne 1-kokoisella…

Rakennussarja ja lähdeaineisto 7.2.2017 23:37 Lue lisää ja kommentoi (0)

Lähdin rakentamaan FA-26:ta Special Hobbyn sarjasta. Se sisältää dekalit myös FA-26:lle, mutta olen suunnitellut tekeväni koneen merkinnät mahdollisimman suurelta osin maalaamalla. Nopean koesovituksen perusteella rungon ja siipien yhteensovittamisessa ei pitäisi tulla suurempia ongelmia. Sarjan detaljointi ei sen sijaan vakuuta - ei määrä eikä laatu. Olenkin hankkinut rakennusprojektia varten hieman aftermarket-tavaraa, mutta joitakin yksityiskohtia jää varmasti myös itse tehtäväksi. Hankkimiani lisätarvikkeita ovat CMK:n resiinipyörät, Montexin maalausmaskit ja Yahu Modelsin syövytemittaritaulut. FA-26:ta löytyy runsaasti tietoa ja…