Pienoismallit.net

Air France Airbus A300B2 F-BVGA

Ensimmäinen Airbus reittiliikenteessä

A300 oli yhteiseurooppalaisen Airbusin ensimmäinen konetyyppi josta kaikki alkoi: teknisesti erittäin edistynyt ja taloudellinen matkustajalentokone.

Lentoliikenne ja lentokoneteollisuus oli kehittynyt Yhdysvalloissa merkittäväksi ja kannattavaksi liiketoiminaksi jo toisen maailmansodan jälkeen, ja eurooppalaiset lentokonevalmistajat totesivat että ainoa tapa pysyä suihkukoneajan nopeasti kasvavilla markkinoilla mukana oli yhdistää voimavarat. Boeingilla oli jo valmis ratkaisu pidempiä reittejä ja suuria matkustajamääriä varten 747 Jumbojetin muodossa, mutta lyhyiden ja keskipitkien matkojen laajarunkokoneiden markkinat olivat vielä muotoutumassa. Amerikkalaiset kolmimoottoriset McDonnell Douglas DC-10 ja Lockheed L-1011 TriStar kilpailivat verisesti markkinaosuuksista kun Airbus korotti panoksia maailman ensimmäisellä kaksimoottorisella laajarunkokoneella.

Brittiläinen Hawker Siddeley oli mainostanut jo vuonna 1959 ”lentobussi”-versiota Armstrong Whitworth AW.660 Argosystä ja seuraavan vuosikymmenen puolivälissä brittiläis-ranskalainen yhteistyöryhmä Hawker Siddeley-Breguet-Nord esitteli viisi projektisuunnitelmaa joista tärkein nimeltään HBN100 oli tulevan A300:n perusta: 261-paikkainen kaksimoottorinen laajarunkokone 30 asteen nuolikulman alatasosiivillä, joissa etusolakot ja laipat. Valtiollinen aiesopimus uuden A300-koneen valmistamiseksi solmittiin Ranskan, Iso-Britannian ja (Länsi-)Saksan kesken Lontoossa syyskuussa 1967. Nimi ’Airbus’ oli ollut jo aiemmin ilmailualalla käytössä tietyn kapasiteetin ja toimintasäteen konetyypin synonyyminä (mm. Boeing 747:ää mainostettiin aikoinaan myös nimellä Jumbo Airbus) ja kielestään tarkoille ranskalaisille tämä sitten kelpasi uuden yhtymän nimeksi.

Projekti oli vaikeuksissa jo alusta alkaen, sekä ranskalaiset että britit esittivät kumpikin vuorollaan epäilynsä investointien kannattavuudesta ja alkuperäinen moottoritoimittaja Rolls Roycekin oli lopulta selvitystilassa v. 1971 RB211-moottorinsa kanssa. Iso-Britannia erosi yhteistyöstä vuonna 1969 mutta Airbusin onneksi Hawker Siddeley sai jatkaa mukana yksityisenä yhtiönä: yksi A300:n tärkeimmistä ominaisuuksista kun oli brittien suunnittelema uusi superkriittinen siipi.

Teknisiltä ominaisuuksiltaan vuonna 1974 käyttöön otettu A300 oli aikansa terävintä kärkeä, uusia innovaatioita olivat mm. komposiittirakenteiden käyttö ja painopisteen aktiivinen hallinta tankkien välillä siirreltävän polttoaineen avulla. Polttoainetalous oli puolestaan kunnossa kolmimoottorisiin kilpailijoihin nähden osin myös siksi että siivet ja ohjainpinnat oli mahdollista suunnitella aerodynaamisesti edullisemmiksi vain kahta moottoria käytettäessä.

Kauppa kävi ominaisuuksista huolimatta huonosti, aluksi A300:lla operoivat vain Air France ja Lufthansa ja näytti siltä että Airbus oli onnistunut tekemään vain toisen Concorden kaltaisen umpikujan: teknisesti upean koneen jota kukaan ei kuitenkaan tarvinnut. A300:n pelastukseksi koitui kuitenkin uudet 60 minuutin ETOPS-säännöt ja energiakriisin jälkeisinä korkeiden polttoainehintojen aikoina taloudellisuus alkoi painaa yhä enemmän lentoyhtiöiden konevalinnassa. Läpimurtona pidetään amerikkalaisen Eastern Air Linesin 23 A300B4-koneen tilausta vuonna 1977 ja konetyypistä kehitettiin jatkuvasti edelleen myös uusia versioita. Airbusin varsinainen menestyskone oli ja on kuitenkin kapearunkoinen A320 joka kehitettiin – ironista kyllä – paikkaamaan hieman pieleen menneitä ennusteita laajarunkokoneiden markkinoista. Myös Boeing joutui tunnustamaan uuden pelurin markkinoilla ja esitteli oman näkemyksensä kaksimoottorisesta laajarunkokoneesta mallimerkinnällä 767 1970-luvun lopulla.

Suomessa Airbus-liikenne alkoi vuonna 1986 KarAirin kahdella A300B4-koneella, jotka saatiin edullisesti tehtaalta Tunis Airin tilaamista mutta toimittamatta jääneistä ns. whitetail-koneista. Tänä päivänä liikenteessä aktiivisesti olevat A300-koneet ovat pääasiassa rahtikäytössä olevia A300-600:n eri versioita, ja Airbus on varautunut siihen että konetyypillä voidaan lentää vielä ehkä jonnekin 2025 asti.

Halusin rakentaa A300-mallini nimenomaan ensimmäisestä matkustajaliikenteessä olleesta Air Francen A300B2-koneesta, 23. toukokuuta vuonna 1974 Pariisi-Lontoo -reitillä lentäneestä F-BVGA:sta. Koska hyllyssä oli jo valmiina B747, DC-10 ja TriStar 1:200-mittakaavassa aiheeseen liittyen niin Hasegawa oli luonnolinen valinta. Hasegawan sarja on tosin alatyyppiä B4, mutta jotkut siiven tyven uudet etusolakot ei 1:200-mittakaavassa tunnu missään. Alunperin vuonna 1981 julkaistua sarjaa ei tietenkään kaupan hyllyltä enää suoraan löydy, mutta on kuitenkin verkkokaupoista/Ebaystä vielä suhteellisen helposti saatavissa. Omani hankin käytettynä Kingkit.co.uk:n kautta, ja Singapore Airlines-paketoinnin hinnoittelu ei mielestäni ollut ainakaan keräilijöille suunnattu.

Sarjan detaljit ovat sekä koho- että uppoviivaa ja näkyyhän tuo sarjan ikä mm. nokkapainossa, joka on vain hieman muotoiltu nippu valurankaa. Muodot ovat toki Hasegawan tapaan huippuluokkaa, esim. matkustamon katon taitos nokkaa kohti on tehty niin esikuvan mukaisesti että silmää hivelee. Sarja on myös helppo kasata kun osia on suhteellisen vähän ja sovitteet pääosin kohdallaan. Moottorien imukanavat sekä pankkojen ja siipien väliset saumat katsoin kuitenkin paremmaksi viimeistellä kitin avulla ja myös ohjaamon lasiosa on muotoiltu sillä tavoin kulmikkaasti että kitin ja ohjaamosiirtokuvan käyttö on melkeinpä pakollista. Samalla meni matkustamon ikkunat kitin avulla umpeen, koska tarvikesiirtokuvista löytyi sekä ohjaamo- että matkustamoikkunat.

Ne kohodetaljit hioin sitten maalauksen pohjatöinä pois, koska mielestäni ne eivät kuulu ainakaan 1:200-mittakaavaan, poikkeuksena jätin matkustamon ovien yläpuolella olevat ”vesikourut” ennalleen.

Tulkitsin referenssikuvista että F-BVGA:n siivet ja vakaajat oli maalattu kokovalkoisiksi kuten prototyyppikoneissa (esim. F-WUAB), eikä myöhempen Air Francen A300-koneiden tapaan harmaa/corogard-yhdistelmällä. Itse kaavio oli modernimpi, vaaleamman sininen versio 1950-luvun ”hainevä”-kaaviosta yksinkertaistetulla ”cheatlinellä”. Rungon alaosa oli harmaa, ja harmaan alueen väriraja vaihteli melkoisesti ajan mittaan ennen myöhempää kokovalkoista ”Eurowhite”-kaaviota.

Käytän pienoismalleissa mielelläni pelkästään liuotinohenteisia emalimaaleja, poikkeuksena vain siirtokuvatyöskentelyn vesiohenteiset akryylilakat ja lattiavaha. Maalaukset tein ruiskulla, maaleina Revell kiiltävä #04 ja rungon alapuolen harmaa oma sekoitus Revell matta #74/kiiltävä #04. Oikean koneen harmaasävy on varmaankin vaaleampi, mutta halusin tällä kertaa korostaa alapuolen varjoa tässä mittakaavassa myös maalilla. Metallimaaleina käytin Revellin #90 alumiinia ja #91 terästä. Loppulakkana on Revell kirkas matta #2 (emali), joka ei yllättäen ollutkaan ihan niin satiinipintainen kuin normaalisti. Valmistuserissä on siis eroja?

Tarvikesiirtokuvat hankin F-DCAL:ilta, laserpainetut siirtokuvat on pienennetty 1:144-versiosta ja jälki on ihan ok, vaikka paksu kalvo hopeoi todella helposti ja sinisen värin rasterointi käyttäytyy paikoin vähän kummallisesti mattalakan alla. Lasersiirtokuvat ovat aina myös vähän läpikuultavia, joten en ole ihan varma tuosta Air Francen 70-luvun siniseksi tarkoitetusta sävystä. No, onpahan ainakin ranskalaiset siirtokuvat ranskalaisen esikuvan mallissa.

Lähteet & linkit:

Sweetman, William: A History of Passenger Aircraft (WH Smith, 1980)
Singfield, Tom: Airliners Worldwide (Midland Publishing, 1997)
Norris, Guy & Wagner, Mark: Airbus (MBI Publishing, 1999)
Simons, Graham M.: Airbus A380 : A History (Pen & Sword Aviation, 2014)

Airliners.net
F-BVGA

Bangaloreaviation.com
Airbus celebrates 40th anniversary of world’s first twin-engined widebody aircraft

F-DCAL.fr
Air France - Airbus A300B2/4

Lentoposti.fi
Airbus-perheen ensimmäinen jäsen jo 40 vuoden ikään

Wikipedia
Airbus
Airbus A300

Kommentit

Tally-ho 24.1.2017 10:39 Vastaa lainauksella
Moro Wade,

Olet rakentanut todella hienon ja nostalgisen mallin. Vaikka mittakaava on todella pieni, näkyvät yksityiskohdat hienosti. Mallin ja konetyypin taustoitus olivat erittäin mielenkiintoiset.

Ainoa juttu, joka on ikuinen keskustelunaihe, on matkustajakonemallin kiiltävyysaste. Itse pidän kiiltävämmistä pinnoista ja mallisi mattaisuus hieman häiritsi meikäläistä. Mutta kyseessä on makuasia, kauneushan on katsojan silmissä.

Kaiken kaikkiaan erinomainen malli!

t. Tally-ho
Hienoa rakennusjälkeä jälleen. Itsellä valmistui juuri A310 isommassa 1/144 -mittakaavassa, ja edelleen olen sitä mieltä että A300 ja A310 ovat kaikkien aikojen tyylikkäimmät lentskarit! Vähän tuo sininen väri näyttää "lelumaiselta" muutamassa kuvassa, muuta nuristavaa en löydä.
Eugene S 24.1.2017 17:12 Vastaa lainauksella
Hieno malli wade! Hetken aikaa olin varma, että mittakaava 1:144…
wade 24.1.2017 18:33 Vastaa lainauksella
Kiitos kommenteista!

Tally-ho: Olen itsekin vähän sitä mieltä että ei sen nyt ihan noin matta tarvitsisi olla. En taida silti uskaltaa enää kasvattaa lakkakerrosta vaikka Humbrolin satiinilakkaa varastossa onkin, alkaa vielä pahimmassa tapauksessa kellastumaan.

Heikki: Nuo lasersiirtokuvat ei tosiaan ole ihan parhaimmillaan kirkkaassa keinovalossa, ongelma oli osin tiedossa jo etukäteen mutta eipä näitä taida kukaan silkkipainolla tehdä saati 1:200-mittakaavaan :(

Diggailen itsekin A310:stä, se on vielä laajarunkoiseksi mukavan kokoinen 1:144-mittakaavassa.

Eugene: Kiitos! Vanhassa Airfixissä ja tässä Hasegawassa on tosiaan samaa näköä hyvinkin.
Edellisten kanssa on oltava samaa mieltä mallin onnistuneisuuden suhteen. Laajarunkoisten kohdalla 1/200 on mielestäni kaikkein paras mittakaava, joskin mallit ja varsinkin tarvikesiirtokuvat saattavat olla joskus kiven alla.
Erittäin hieno malli! Noista Hasegawan vanhoista, pienistä malleista saa osaaja näköjään aikaan hyvää jälkeä.
wade 31.1.2017 21:38 Vastaa lainauksella
A Lappalainen kirjoitti:
Edellisten kanssa on oltava samaa mieltä mallin onnistuneisuuden suhteen. Laajarunkoisten kohdalla 1/200 on mielestäni kaikkein paras mittakaava, joskin mallit ja varsinkin tarvikesiirtokuvat saattavat olla joskus kiven alla.
Kiitos! Kyllähän nuo laajarungot massiivisemman ja sikäli oikeamman suuntaisen vaikutelman 1/144-mittakaavassa tarjoaa, mutta harvalla riittää säilytystilat kovin montaa mallia yhtäaikaa esillä pitämään. Onneksi Hasegawan laatu on useimmiten sen verran korkealla tasolla että kovin paljon ei tasoitusta tarvitse isommilleen antaa, ja esikuvan muotojen toistamisessa Hasegawalla ei monesti 1/144-mittakaavassa todellisia haastajia olekaan.
wade 31.1.2017 21:48 Vastaa lainauksella
Timo-Matti H kirjoitti:
Erittäin hieno malli! Noista Hasegawan vanhoista, pienistä malleista saa osaaja näköjään aikaan hyvää jälkeä.
Kiitos, kiva että miellyttää! Hasegawan 1/200-siviilimalleja uskaltaa ostaa melkein sokkona tai malliarvosteluja lukemattakin, ainoastaan jotkut MD-90 tai 737-800 ovat olleet vähän pieniä notkahduksia muotojensa puolesta. Toki pienoismallit niistäkin rakentuu, eipä sillä.