Pienoismallit.net

Dornier Do-335 Pfeil

Do-335 Pfeil

Referensseinä toimivat saksankielinen Manfred Griehlin Dornier Do-335, 435, 535 ja Richard Franksin Airframe & Minatures sarjan Do-335 kirjat. Teoksissa on pientä eroa eri alatyyppien välillä. Suurin osa historiikin tiedoista perustuu Griehlin teokseen.

Dornier 335 oli lupaava kehityskohde mutta Saksan sotatianne vaikutti kehitystyöhön. Alunperin siitä piti tulla nopa pommikone (Schnell Kampfflugzeug, A-0 ja A-1) mutta myös seuraavat alatyypit olivat tekeilla tai osavalmistuksessa: tiedustelukone (Aufklärer A-3, A4), koulukone (Schulflugzeuge) A-11 ja raskas hävittäjä (Zerstörer) B-1 ja B-2. Myös koulukoneeseen perustuva yöhävittäjä oli suunnitteilla mutta se ei tiettävästi koskaan lentänyt. Kuten ei myöskään potkuri-suihkumoottoriyhdistelmällä varustettu kone.

Prototyyppejä rakennettiin 25 kappaletta (V = Versuhcs ja M = Muster) merkinnöillä varustetut. Alkupään koneet olivat V-sarjaa mutta merkintä muutettiin M-kirjaimeksi kolmannentoista koneen kohdalla. Ensimmäinen prototyypin lento tapahtui lokakuun lopulla 1943. Moottorina oli DB603 eri versioita. Osa protokoneista oli aseistamattomia. Lopuissa aseistus käsitti MK103, MK151/20 ja MK151/15 eri kombinaatioita.

Tuotantoversioita oli 22 kappaletta (A-0, A-1, jne) yksi- ja kaksipaikkaisina versioina. Osa protoista päivitettiin tuotantosarjan koneiksi. Myös tuotantosarjan koneita muunnettiin eri alatyypeiksi. Ensimmäinen A-0 ttuotantosarjan kone tuhoutui maassa ennenkuin se ehti ilmaan. Liittoutuneet koelensivät joitakin yksilöitä sodan jälkeen. Franksin kirjan mukaan runkonumerot 240001-240110 olivat A-0 sarjaa ja 240111 – 240126 olivat A-1 sarjaa, jotka muokattiin A-10 sarjaksi.

Saksankielisen kirjan mukaan rakentelun kohteena oleva Do-335-yksilö 240117 valmistui A-3 versiona mutta maaliskuussa 1945 sitä muokattiin A-1 sarjan koneeksi. Huhtikuun lopulla 1945 amerikkalaiset joukot saivat keskeneräisen koneen sotasaaliiksi ja romuttivat sen lopullisesti. Airframe & Minatures sarjan Do-335 kirjan mukaan 240117 oli A-0 josta piti lopulta tulla kaksipaikkainen A-10. Mene ja tiedä kumpi on oikeassa. Koneyksilön operatiivisesta käytöstä ei liene tarkempia tietoja.

Malli on Revellin paketoima mutta muovit on nettitietojen toisen referenssin mukaan Dragonin tuotantoa. Muovilaatu oli aika kovaa eivätkä valukanavatkaan olleet kaikkein pienimmästä päästä. Tämän seurauksena moniin pikkuosiin jäi pieniä muovirantuja valukanavien kohdalle.

Nokkateline oli varsinainen himmeli. Kaiken lisäksi rakennusihje ei tältäosin ollut kovinkaan selvä. Onneksi oli referenssikuvia niin koko telinehässäkkä ei mennyt täysin arvailuksi.

Pyöräkuilut oli puoliksi rajattu, eli siiven yläpuolessa oli kuilun seinämät, mutta alaosasta seinämät puuttuivat. Hetken tuumailin korjaustapoja mutta annoin sitten olla. Totesin, että pystyn elämään huonosti näkyvän puutteen kanssa. Lisäksi pyöräkuilun puoleisesta päästä näkee rungon sisälle. Tarkoitus olisi varmaankin ihailla sitä moottoria, jonka jätin pois. Mutta siiven ja rungon väliin jäi kummallekin puolelle sen verran suuret raot, että ne piti täyttää muoviliuskoilla. Kyseisen kohdan hiominen oli oma hommansa sekin. Kapiinikin asettui melkein suosiolla paikalleen. Paino sanalla melkein. Pieniä rakoja piti täyttää. Ei sitten ollut tässäkään Dragonin mallissa sovitteet aivan kohdallaan.

Ohjeissa kehotettiin neljässä kohdassa lisäämään 20g painoa. Tulkitsin niin, että se 20g riittää, eikä tarvita 80g. Ottaen huomioon, että sen 20g sijoittelussakin oli tarpeeksi haastetta. Esimerkiksi siiven johtoreunaan tuli kotelot, joihin olisi ohjeen mukaan pitänyt mahduttaa 20g painoja per kotelo. Minulla vaan ei satu olemaan esim. köyhdytettyä uraania, kultahippuja tai muutakaan yhta raskasta ainetta kotona niin ei onnistunut. Hauleja sain mahdutettua jonkun gramman sinne sun tänne. Ja parissa kohdassa niitäkin piti viilata, että liitossaumat meni umpeen.

Mittaritaulussa on käytetty sarjan omia siirtokuvia. Vyöt on tehty Tamiyan teipistä. Istuinta ja sivukonsoleja on kuivapensselöity vaalaean harmaalla värillä. Meniköhön mittaritaulu hieman väärään paikkaan kun sen ja eturungon yläosan välillejäi pieni rako.

Moottoreita on kaksi lähes identtistä rakennelmaa. Nokalle kuuluvaa rakentelin jonkin verran mutta kumpaakaan en valmiiksi asti, sillä niitä ei ole tarkoitus esitellä ”pellit auki”-optiolla. Jäipähän miljoonalaatikkoon epämääräisiä pikkuosia. Rakentelun edetessä tuli vastaan tuttu ilmiö. Mistähän johtuu, että alkuperäisen valmistajan (Dragon) ”moottori pellit auki”-optio on ainoa, missä osat sopivat toisiinsa edes jotenkin. Moottorikokonaisuus ei oikein istunut paikoilleen. Pakoputket jäivät piiloon rungom sisälle joten jouduin irrottamaan pakoputket moottoreista ja liimaamaan ne erikseen paikoilleen. Tässä vaiheessapäätin jättää takimmaisen moottorin tilpehööreineen kokonaan pois ja lastasin moottoririlan etuosaan painoja.

Sarja tarjoaa tunnukset kahdelle eri koneyksilölle joista päädyin tekemään A-sarjan yksilön 117. Sarjassa on mukana kirjaintunnukset mutta jätin ne pois, koska niissä muutamassa valokuvassa jotka esittävät tuotantokoneita ei kirjaimia näy.

Tällä kertaa muistin käydä maalausmaskivaraston sisällön läpi ja löytyihän sieltä Eduardin maskisetti Dragonin Do-335lle. Kylläkin sitä harmaata muovimaista ainetta. Ainakaan nokkapyörän maskit eivät halunneet asttua kunnolla paikoilleen. Eikä kapiinin maskeissakaan hurraamista ollut. Eivät millään halunneet pysyä kaarevissa pinnoissa. Ja tämä sitten näkyikin lopputuloksessa. Vinyylimaskit fuskasivat useammasta kohdasta. Aika kului rattoisasti kapiinin ikkunoita putsaillessa. Eivätkä kaikki teippauksetkaan olleet värinpitäviä. Ihan pienellä paikkaililla ei tässäkään kohdassa päässyt. No, pitää vain todeta, että vuotavat maskit ovat mallailun suola. Sain myös Mika Kauraselta ja Pekka Tiihoselta hyviä vinkkejä kapiinin maskaamiseen ja maalaamiseen ”Mitä Työn Alla”-keskustelussa, kun esittelin tapahtuneen.

Alkuperäisen ohjeen mukainen värivalinta olisi 81/82/65. Pohjan 65 väri korvattiin aika pian 76 värillä. Värikaavioihin liittyi vielä lisäohjeistus, jonka mukaan vanhat värivarastot piti käyttää loppuun ennen kuin uutta sai tilata. Tarkennuksena vielä oli, että RLM81 sävyn sai korvata RLM70 värillä ja RLM82 korvaaja oli RLM71. Koska Dornier oli kaiken lisäksi pääasiassa pommikone valmistaja, niin vanhaa varaastoa oli riittävästi.

Mallin maalauskaavio on RLM70/82 alapuolen ollessa suurelta osin alumiinin värinen, parissa paneelissa on käytetty muita metallisävyjä. Siivikkeet on alapuolelta RLM02. Yläpintojen värit on samat jotka löytyivät ainoasta museokappaleesta kun sitä alettiin restauroimaan. Yksityiskohtien maalaukset kuuluvat taiteelliseen näkemykseen; Pyöräkuilut maalamatonta metallia, telinevarret ja toimilaitesylinterit RLM66, sisäosat on paljasta metallia tai RLM66. Vihreät maalit ovat Lifecolorin Luftwaffe-setiin värejä ja metallisävyt on Xtracolorin emalimaaleja. Sirpalekaavio on suurimmaksi osaksi rajattu Tamiyan teipillä. Tällä kertaa kapillaari-ilmiö toimi liiankin hyvin sillä jouduin korjailemaan useampaakin värirajaa.

Merkinnät on minimissään eli kirjain tunnukset ja suurimman osan pikkuteksteistä jätin pois kun niitä ei juurikaan aikalais valokuvissakaan näkynyt. Ennen siirtokuvia malli on käsiteltty yläpinnoiltaan Humbrolin Gloss Cotella. Viimeistely Akanin mattalakalla. Joitakin paneelisaumoja yritin korostaa, mutta lopputulos ei ollut aivan sitä mitä halusin. Tarkemmin sanoen panelirajojen korostus meni piän sitä itteään. Valitettavasti vaan, vasta loppulakkaus paljasti karun totuuden. Yritin paikkailla pahimpia töhryjä päällemaalauksilla. No Nuolesta tuli sitten tuollainen kuin tuli. Eiköhön siihenkin totu ajan kanssa. Ilmeisesti maalaus ja lakkaus olivat täyttäneet paneelisaumat sen verran hyvin, että kunnollista kapillaari ilmiötä ei syntynyt ja saumoista tuli vähän suttuisia.

Tähän onkin sitten hyvä päättää vuosi 2016.
E-P

Kommentit

AJ 31.12.2016 16:01 Vastaa lainauksella
Moi E-P, Mainio historiikkipläjäys ja rakentamiskuvaus. Eri nettitietojen mukaan ko. ex-Dragon sarja ei liene niitä mukavimpia lekorakennussarjoja rakentaa, mikä on yhdenmukaista rakentamiskuvauksesi mukaan. Ymmärsin, ettei konetta saa bygattua moottoreiden kera pellit kiinni formaattiin, se on sääli, kun mukana tulee molemmat motit.

Dornier Do-335 kone alkoi kiinnostaa muutamia vuosia sitten ja siitä syystä asian tiimoilta on tullut tavattua yhtä sun toista opusta ja lähdettä…
Ymmärrykseni mukaan Do 335V prototyyppejä rakennettiin vain 14 kappaletta Friedrichshafenissa karkeasti noin vuoden 1943 puolivälistä vuoden 1944 puoliväliin ja ne testattiin Mengenissä; runkonumerot (Werk Nr.) 230001-230014.

Näistä Do 335V prototyypeistä erityisesti mainitsemisen arvoisia ovat:
Do 335V-3, tunnus CP+UC/T9+ZH, Werk Nr. 230003 oli A-4 prototyyppi,
Do 335V-4, tunnus CP+UD, Werk Nr. 230004 oli Do 435 prototyyppi,
Do 335V-9, tunnus CP+UI/V9, Werk Nr. 230009 oli A-0 prototyyppi,
Do 335V-10, tunnus CP+UK, Werk Nr. 230010 oli A-6 yöhävittäjä prototyyppi SN-2 tutkalla,
Do 335V-11, tunnus CP+UL/11, Werk Nr. 230011 oli A-10 harjoituskone prototyyppi,
Do 335V-12, tunnus CP+UM, Werk Nr. 230012 oli A-12 harjoituskone prototyyppi,
Do 335V-13, tunnus RP+UA/13, Werk Nr. 230013 oli B-1 hävittäjä prototyyppi
Do 335V-14, tunnus RP+UQ/14, Werk Nr. 230014 oli B-2 hävittäjä prototyyppi

Puolestaan Do 335A-0 hävittäjä-pommittaja esituotantosarjaa rakennettiin vain 10 kappaletta Oberpfaffenhofenissa heinä-lokakuussa 1944, joista yksi muutettiin A-4:ksi; runkonumerot (Werk Nr.) 240101-240110. Juuri tästä esituotantosarjastahan on ainoa ehjänä säilynyt Dornier Do 335A-0, tunnus VG+PH/102, runkonumero (Werk Nr.) 240102 (USAAF as FE 1012 & US Navy as BuAer 121447 December 1945) NASM:ssa USA:ssa.

Do 335A-1 hävittäjä tuotantosarjaa rakennettiin valmiiksi vain 11 kappaletta plus osittain valmiiksi 9 kappaletta Oberpfaffenhofenissa marraskuussa 1944 -huhtikuussa 1945; valmistuneet runkonumerot (Werk Nr.) 240113, 240161-240170 ja osittain valmistuneet runkonumerot (Werk Nr.) 240301-240309.

Molemmat Do 335A-2 ja Do 335A-3 tuotantosarjat jäivät ainoastaan projekteiksi, yhtään ei rakennettu.

Do 335A-4 tiedustelukone tuotantosarjaa suunniteltiin rakennettavaksi 10 kappaletta, mutta ainoastaan 4 kappaletta saatiin osittain valmiiksi Oberpfaffenhofenissa tammi-helmikuussa 1945; runkonumerot (Werk Nr.) 240310-240313.

Do 335A-5 tuotantosarja jäi ainoastaan projektiksi, yhtään ei rakennettu.

Do 335A-6 yöhävittäjä tuotantosarja jäi valmistumatta, koska Heinkelin Wienin tehdas, jossa niitä piti valmistaa pommitettiin maan tasalle, yhtään ei rakennettu.

Do 335A-7, Do 335A-8 ja Do 335A-9 tuotantosarjat jäivät ainoastaan projekteiksi, yhtään ei rakennettu.

Do 335A-10 harjoituskone (tandem) tuotantosarjaa rakennettiin valmiiksi vain 1 kappaletta plus osittain valmiiksi 1 kappaletta Oberpfaffenhofenissa lokakuussa 1944 -huhtikuussa 1945; valmistunut runkonumero (Werk Nr.) 240111 ja osittain valmistunut runkonumero (Werk Nr.) 240114.

Do 335A-11 tuotantosarja jäi ainoastaan projektiksi, yhtään ei rakennettu.

Do 335A-12 harjoituskone (tandem) tuotantosarjaa rakennettiin valmiiksi vain 2 kappaletta plus osittain valmiiksi 2 kappaletta Oberpfaffenhofenissa marraskuussa 1944 -huhtikuussa 1945; valmistuneet runkonumerot (Werk Nr.) 240112 ja 240121 ja osittain valmistuneet runkonumerot (Werk Nr.) 240122 ja 240123?.

Do 335B prototyyppejä rakennettiin valmiiksi vain 5 kappaletta plus osittain valmiiksi 4 kappaletta Oberpfaffenhofenissa tammi-huhtikuussa 1945; valmistuneet runkonumerot (Werk Nr.) 240116-240120 ja osittain valmistuneet ei runkonumeroa (Werk Nr.), ainoastaan protonumero Do 335V-20-Do 335V-22 plus yksi runkonumerolla (Werk Nr.) 240115.

Huom!
Runkonumero 240115 oli B-3 hävittäjä prototyyppi, ei täysin valmis, runkonumero 240116 oli B-6 yöhävittäjä prototyyppi, runkonumero 240117 oli B-6 yöhävittäjä prototyyppi, runkonumero 240118 oli B-2 hävittäjä prototyyppi, runkonumero 240119 oli B-1 hävittäjä prototyyppi ja runkonumero 240120 oli B-2 hävittäjä prototyyppi.

Do 335V-20 oli B-7 yöhävittäjä prototyyppi, Do 335V-21 oli B-8 yöhävittäjä prototyyppi ja Do 335V-22 oli myös B-8 yöhävittäjä prototyyppi. Mikään näistä ei valmistunut.

Jos tuon edellä kirjoitetun Dornier Do-335 tuotannon kiteyttää pähkinäkuoreen, niin se menee näin:

Valmistaja: Dornier-Werke G.m.b.H. (Oberpfaffenhofen, Weßling, Saksa)

Versio Määrä Valmistuspaikka Aikajänne

Do 335V1 to V14 13+1* Friedrichshafen kesä 1943 - kesä 1944
Do 335A-0 10 Oberpfaffenhofen heinäkuu 1944 - lokakuu 1944
Do 335A-1 11+9* Oberpfaffenhofen marraskuu 1944 - huhtikuu 1945
Do 335A-4 4* Oberpfaffenhofen tammikuu 1945 - helmikuu 1945
Do 335A-6 ei yhtään Heinkel, Wien-Swechat
Do 335A-10 1+1* Oberpfaffenhofen lokakuu 1944 - huhtikuu 1945
Do 335A-12 2+2* Oberpfaffenhofen marraskuu 1944 - huhtikuu 1945
Do 335B-1 1 Oberpfaffenhofen tammi - helmikuu 1945
Do 335B-2 2 Oberpfaffenhofen helmi - maaliskuu 1945
Do 335B-3 1* Oberpfaffenhofen helmi - huhtikuu 1945
Do 335B-6 2 Oberpfaffenhofen tammi - helmikuu 1945
Do 335B-7 1* Oberpfaffenhofen helmi - huhtikuu 1945
Do 335B-8 2* Oberpfaffenhofen helmi - huhtikuu 1945

Yhteensä: 42 + 21*
* osittain valmistuneet

Kokonaan valmistuneet: 42 Dornier Do-335 konetta (kaikki eri variaatiot)

Edellä olevan pohjalta valmistunut Dornier Do-335 lekomallisi olisi tämä: Do 335V-18, tunnus RP+UF 18/17, runkonumero (Werk Nr.) 240117, toinen B-6 yöhävittäjä prototyyppi helmikuussa 1945.

Päälähteet kaikkeen edellä olevaan:
Dornier Do 335 “Pfeil” – The Last and Best Piston-Engine Fighter of the Luftwaffe’ Heinz J Nowarra
‘Dornier 335 – Monogram Close-Up 21′ J. Richard Smith and Eddie J. Creek
‘Monogram Monarch Series Number 2: Dornier 335 Arrow’ J. Richard Smith, Eddie J. Creek & Thomas H. Hitchcock
‘Dornier Do 335. Mehrzweck-Jagdflugzeug’ Karl Heinz Regnat
‘Dornier Do 335: An Illustrated History’ Karl Heinz Regnat
‘Dornier Do 335 Pfeil (Aircraft Monograph 15)’ Marek Rys
‘Vom Original zum Modell: Dornier Do 335′ Karl Heinz Regnat
‘Dornier Do 335, 435, 635: Kampfflugzeug – Aufklärer – Zerstörer – Nachtjäger’ Manfred Griehl - sama Griehlin opus, jossa lienee virheitä…
‘German Aircraft Industry and Production 1933-1945′ Ferenc A Vajda & Peter G Dancey
‘War Prizes – An Illustrated Survey of German, Italian and Japanese Aircraft Brought to Allied Countries During and After the Second World War’ Phil Butler
‘Warplanes of the Luftwaffe’ David Donald
ja
NASM, USA

Nyt vain funtsin, että kannattaako hankkia Richard Franksin Airframe & Miniature No.9: The Dornier Do 335 Pfeil kirjaa, mikäli ja jos siinäkin on virheitä… tarkoitit varmaan juuri tätä Franksin opusta?

Kyllä lekomallisi kuitenkin Dornier Do-335 lekolta näyttää huolimatta kaikesta siitä, mikä meni metsään, kuten yllä rehellisesti ja avoimesti kirjoitit. Ja ei niitä paneelirajoja kannata ja tarvitse ylikorostaa, Do-335:ssakin (valmiissa) ne pääosin kitattiin - ilmanvastus saatiin pienemmäksi. Maalaus näyttää onnistuneen. Joten ei tämä nyt niin metsään mennyt, kuin kuvittelit - kiva Do-335 Pfeil malli se on. Parhain terveisin, AJ

Hyvää Uutta Vuotta 2017!
Moi AJ

Kiitokset tarkentavista tiedoista. Juurikin sitä Airframe & Miniature No,9 kirjaa käytin toisena referenssinä. Enimmäkseen kylläkin Manfred Griehlin saksankielistä Dornier teosta. Käännösapuja parissa kohdassa sain saksalaissyntyiseltä työkaverilta. Vaikuttaa siltä, että kumpasenkin teoksen faktoja pitäisi verrata muutamiin muihin kirjoihin.

Ja tosiaan, kyllä sen "Engineered By Dragon"-tuotteen kanssa oli muutamia "hauskoja" hetkiä. Piti käyttää luovaa mielikuvitusta…

Hyvää Uutta Vuotta 2017
E-P
AJ 31.12.2016 17:38 Vastaa lainauksella
Moi E-P, ollos hyvä. Kai tuo Franksinkin opus pitää hankkia, onhan se tuore teos ja siinä on ymmärtääkseni hyviä kuvia…

Joo, tuo Do 335 on mielenkiintoinen leko, mitä enemmän siitä tavaa tietoa, sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu. Tosin se kärsi samasta syndroomasta kuin kaikki sakujen sodan loppuvaiheen tuotteet (ja erityisesti lekot) eli ns. yli-insinöörattu, orjatyövoimalla koottu, materiaali- ja polttoainepula, liian paljon liian lyhyessä ajassa eli liian monta alatyyppisuunnitelmaa, rakentamisen hajasijoitus ja logistiikkaongelmat, Luftwaffen päämääräämättömyys ja sekoboltsi natsijohto. Ei noilla eväillä pitkälle pötkitä; käynnössä saman kohtalon koki moni muukin teknisesti loistava lekotyyppi, kuten esim. Ta-152, Me 262, He 219 ja Go 229/Ho IX. Pistää miettimään kuinka nopeasti jenkit olisivat polkaisseet ko. koneiden massatuotannon pystyyn… no joo, Do 335 oli nopein propellikone noin 5-8km korkeudessa.

Eniten yllätti se, ettei motteja saa koottua koneen sisään ilman peltien aukijättämistä - se on tosiaan sääli.
Kiitos samoin - Hyvää Uutta Vuotta 2017! Terkuin, AJ
AJ kirjoitti:
Eniten yllätti se, ettei motteja saa koottua koneen sisään ilman peltien aukijättämistä - se on tosiaan sääli.
Saattaisihan tuo onnistua siten, että liimaisi pakoputket moottorin puolikkaisiin ja liimaisi erilliset moottorinpuolikkaat rungon puolikkaisiin. Asettuisivat pakoputketkin todennäköisesti oikeaan asemaan. Nythän ne on hieman liian ulkona. Tämä vaihtoehto ei vaan tullut mieleen rakennusprosessin aikana. Ja toisekseen, olin jo ehtinyt kasata nokkamoottorin asennuskuntoon. Sitä paikoilleen sovitellessa jouduin sitten toteamaan: "No way", ei onnistu ainakaan minulta.
Moi E-P

Näyttävän näköinen malli ja hieno historiikki. Tuosta maalin paksuudesta vielä. En ole mikään "penselisetä expertti" mutta onnistuisikohan maalaus vähemmillä kerroksilla, jos olisi mahdollista maalata pohjaväri esim, paukkupullolla.. Mastonin vaaleanharmaata saa joka Prismasta? Sitähän voisi kokeilla esim kertakäyttölusikkaan miten se toimisi. Pitää varmaan itsekin kokeilla. Ja vielä erittäin esimerkillinen työnkuvaus sinulta.

Terv Pekka
Moi Pekka¨

Kiitokset maalaus vinkistä. Pohjavärinä käytin hyvin ohennettua Humbrolin 64 harmaata. Pensseli maalauksessa Lifecolorin setin maalit vaativat useamman kerroksen peittääkseen riittävästi. Ja paikkamaalaukset päälle. Parissa paikassa maalia näyttää kasaantuneen maskiteipin reunaan.