Pienoismallit.net

V.L PYRY

PY-30

V.L Pyry
Ilmavoimat tilasi 23.10.1937 valtion lentokonetehtalta harjoitushävittäjän.
Pyry-koneen prototyyppi (PY-1) lensi esilentonsa J.Visapään ohjaamana 29.03.1939.
Ilmavoimat tilasikin tehtaalta 40 konetta, tunnukset PY-2 – PY-41.
Siiven kärkisakkauksen vuoksi kokeiltiin PY-24:ssä trapetsisiipeä. Kolmen kuukauden jälkeen koneeseen vaihdettiin ellipsisiivet. Trapetsisiipeä kokeiltiin vielä 1943- 44 kolmessa Pyryssä
(PY-1, PY-32 ja PY-37), ilman menestystä. Parempi ratkaisu oli kärkisolat, jotka asennettiin kaikkiin Pyryihin peruskorjauksessa tai siipien vaidossa paitsi PY-1:seen jossa trapetsisiipi oli koko käyttöajan.
Pyry oli vakaa lennettävä yhden hengen miehistöllä, mutta kahdella hengellä pitkittäisvakavuus
kärsi, 30.04.1943 määrättiin moottoritelinettä siirrettäväksi 10 cm eteenpäin (joissain tiedoissa 16,5 cm). Samalla akku siirrettiin ohjaamon takatuliseinään. Pitkittäisvakavuus palasi ja kaikkiin koneisiin tehtiin muutos peruskorjauksessa.
Pyryn siipi oli puurakenteinen ja vaneripinnoitteinen. Rungon ja ohjainpintojen olivat teräsputkirakenteiset ja kangas- sekä kevytmetalliverhoillut

Tekniset tiedot:
Miehistö: 2
Pituus: 7,70m
Kärkiväli: 9,80m
Korkeus: 2,55m
Siipipinta-ala:12,70m²
Tyhjäpaino: 1045kg
Lentopaino:1590kg
Voimalaite: 1× Wright R-975-E3 Whirlwind 9-sylinterinen tähtimoottori; 336kW 0450hv)
Suoritusarvot:
Suurin nopeus: 330km/h
Matkalentonopeus: 220km/h
Lentomatka:1050km
Lentoaika: 2,5 h
Lakikorkeus: 5600m
Nousuaika: 10 min 3000 metriin
Aseistus:
1 × 7,7 mm Browning-konekivääri rungon oikealla puolella.

Prototyypit maalattiin määräysten mukaisesti, päältä vihreällä ja alapuoli jäi vaaleanharmaaksi.
30.09.40 koneisiin maalattiin sotamaalaus, vihreän päälle musta naamiokuvio, 18.06.41 liikekekannallepanon yhteydessä maalattiin koneisiin itärintamatunnukset. 07.05.42 sotakoneisiin määrättiin alapuolelle vaaleansininen DN väri, koulutuskoneet jäivät alapuolelta vaaleanharmaiksi.29.09.47 maalattiin Pyryt, runko oliivinvihreä ja siivet ja korkeusvakaajat oranssiksi, tämä maalaus oli voimassa koneiden poistoon asti 1962.
Pyryjä oli sodan aikana eri lentolaivueissa, eniten täydennyslentolaivueessa ja ilmasotakoulussa,
sekä muutamassa lennostossa yhteyskoneena.
PY-30
Isäni tyyppilento 23.03.1946, klo. 09.30 – 10.00 korkeus 1800m.
PY- 30:nen Lento-aika 1867h, poistettiin 16.03.1957

Mallista:
AZ-model:sin muotit, ei ihan mukavammasta päästä, muovi tosiaan paksua, siis hiomista :). Kuomut oli vakumia, jotka oli ilmeisesti ”paistettu” liian kuumassa, kuomut halkesi leikatessa, onneksi oli kaksi (valitisn paremman :)).
Maalattu Hobby Color:in akrylleillä sekä Humbrol:illa. Säistetty tamayan pulvereilla ja talkilla.
Peräsimen ”kakkonen” pitäisi olla kolmannes nykyisestä pienempi, mutta en löytänyt sellaista :(.
Vielä yksi AZ-model:in paketti rakennettavana Fokker C.X FK-114.

Kommentit

Mallin yleisilmeestä on sanottava, että malli on mennyt nippuun ihan nätisti. Tässäkin tapauksessa maalipinta vaikuttaa kuitenkin hiukan epätasaiselta ja ehkä paksultakin. Lisäksi etenkin mustat alueet näyttävät aivan siltä kuin pinnalla olisi pölykerros, mikä ei liene kuitenkaan selitys kun malli on käsittääkseni aivan uusi. Toisaalta mallissa on muutamia kohtia (oikea siipi kokardin sisäpuolella, vasemman siiven tyvi) joissa maalipinta näyttää "kirkkaammalta". Mistä tämä johtunee?

Lisäksi jäi mietityttämään esiintyivätkö potkurin hakaristit yhdessä kokardien kanssa? Noiden kanssa kun oltiin aika tarkkoja ja hakaristit peitettiin varastoiduista ja poistetuista koneistakin. Mitä pikaisesti vilkaisin Ilmavoimat sodan jälkeen -kirjaa, niin siinä esiintyvissä Pyryissä hakaristiä ei näy.
Tuomon suomikoneet sai taas lisän ja motivaatiota riittää, kun oma isä on niillä lentänyt. Hieno asia jopa kaikille Kamppisen suvun tulevillekin henkilöille. Kärsivällisyys koetuksella kun tuosta sarjasta mallin vääntää, mutta lopussa kiitos seisoo.

Kuomu on tosiaankin heikoin lenkki, mutta minkäs teet. Vaikeahan tuohon muoviin on maskejakaan laittaa ainakaan sisäpuolelle, jonka maalaamattomuus paistaa läpi.

Koneesta kysyisin, että on pakoaukot tai -putket niin, että toinen rungon oikealla puolella oleva isompi reikä ja toinen vasemmalla alhaalla, ikäänkuin päinvastaisella kohti oleva?

Maalaus näyttää paksulta, koska se sulkee saumoja ja uria, mutta voin olla väärässäkin. Kuvat ovat jotennii "ei ihan ykköslaatua" ja mustat kuviot ovat ikäänkuin pölyisiä. Käytitkö pohjamaalia ja jos, niin mitä?

Neloskuva on hieno ja siitä voi päätellä mallin kasaamisen kuitenkin onnistuneen. Eli kone on ryhdikäs. Myös puinen potkuri on jopa ehkä parasta koko mallissa. Aidon näköinen mutta miksihän vain kaksilapainen? Eikös tuolla moottorilla jo lennettäisi kolmilapaisellakin?

Tyytyväinen saat olla malliisi ja varmaan oletkin ja ihan innolla odotan tuota seuraavaa Fokker C.X FK-114.
Onko siinäkin tuo FK-114 isäsi lentämä laite? Jos on, niin laita sitten myös kokoelma kaikista niistä tänne.

T.T
Ps. Olisi aivan mahtavaa, kun ne isukkisi ohjaamat koneet saisi jostain vaikkapa 1:48 mitassa. Saisi upean kokoelman. AZ-Model on niin onneton detaljoimaan, että näillä malleilla historian tuominen esille tuleville sukupolville ihan harmittaa. Siis en moiti sinua, vaan valmistajia.
Pommitan kolmella tähtösellä lähinnä kokonaisuudesta.
Kalle Rantanen kirjoitti:
Mallin yleisilmeestä on sanottava, että malli on mennyt nippuun ihan nätisti. Tässäkin tapauksessa maalipinta vaikuttaa kuitenkin hiukan epätasaiselta ja ehkä paksultakin. Lisäksi etenkin mustat alueet näyttävät aivan siltä kuin pinnalla olisi pölykerros, mikä ei liene kuitenkaan selitys kun malli on käsittääkseni aivan uusi. Toisaalta mallissa on muutamia kohtia (oikea siipi kokardin sisäpuolella, vasemman siiven tyvi) joissa maalipinta näyttää "kirkkaammalta". Mistä tämä johtunee?

Lisäksi jäi mietityttämään esiintyivätkö potkurin hakaristit yhdessä kokardien kanssa? Noiden kanssa kun oltiin aika tarkkoja ja hakaristit peitettiin varastoiduista ja poistetuista koneistakin. Mitä pikaisesti vilkaisin Ilmavoimat sodan jälkeen -kirjaa, niin siinä esiintyvissä Pyryissä hakaristiä ei näy.
Kalle tarkka, Timo ei. Kirjoitin omaani samaan aikaan kun Kallekin. Hyvä huomio.
Ihan hyvin mennyt nippuun tuo haastava AZ-malli. Ei varmasti ollut helppo rakennettava. Kokemusta AZ-malleista on.
Yllä onkin jo tullut parannusehdotuksia. Ehkä lisäisin niihin kuomun asettelun (ei se ole mennyt mitenkään huonosti, mutta parannettavaa vielä löytyy). Vacu-kuomut ovat aina haastavia. Niitä tulee hioa ja kuivasovittaa, kunnes ne varmasti istuvat paikoilleen täydellisesti. Sitten tarvitaan se kolmas käsi. Yhdellä kädellä pidetään kuomua tiukasti ja tarkasti täysin oikealla paikallaan ja kahdella muulla korkataan nestemäinen pikaliimatuubi, josta otetaan ohuen tikun kärjellä pienen pieniä annoksia pikaliimaa ja laitetaan sitä pistemäisesti kuomun eri nurkkiin, jotta kuomu alustavasti pysyy paikoillaan. Nyt tarkistetaan kuomun orientaatio. Jos ei ole kohdillaan, niin vielä voi irroittaa ja uudelleenasemoida ja aloittaa ko. toimenpiteen alusta. Kunnes lopulta onnistuu, niin loput liimaukset sitten mieltymyksen mukaan ca:lla tai vaikka cristalkeerillä tai vastaavalla. Lopuksi pitää muistaa hioa liimasaumat kunnolla, jotta liimaukset tai kuomun reunan karheudet eivät näy. Sitten maalaus päälle.
Kuomujen raamien maalaus on tässä kyllä onnistunut varsin hyvin.

Toinen juttu on kuvaus. Koeta saada syväterävyyttä lisää.

Ystävällisin terveisin:

MK
Hienosti mennyt pakettiin Pyry, eihän se az model mikään maailman helpoin malli ole mutta näitä kun tarpeeksi tekee niin oppii. Saattaakin olla hyvä jokaisen välillä tehdä joku heikompilaatuinen sarja, jos tekee pelkkää tamiyaa ja hasegawaa niin voi mennä sormi suuhun kun joku kehnompi sarja osuu kohdalle. Parannusehdotuksiahan tuossa onkin jo yllä mainittu, itse en välttämättä näe tässä mallissa mitään kovin häiritsevää eli lopputulokseen voi olla mallari tyytyväinen, livenä varmaan kuvissa näkyvä kiiltokin himmenee. Toki täydellisyyteen pitää aina pyrkiä näissäkin hommissa, mutta pitää myös muistaa vetää johonkin raja ettei sorru perfertionismin puolelle, siinä vasta se varsinainen haaste näissä hommissa onkin :)
Oikein mukavasti rakennettu ja maalattu Pyryn malli AZ-modelsin ei niin helposta sarjasta.Jos haluaa maalata kuomun raamit "sisä puolelta" kannatta dipata kuomu johnssoniin ja sitten maalata raamit ulkoa sisäpuolen värillä jos ne ylipäätään tarvitsee maalata. Sitten päälle ulkopuolen väri. Näiden 72 kuomujen kassakaappi raamien maalaaminen sisäpuolelta on lähes ylivoimaisen vaikeaa eikä niihin taida olla valmiita maskeja saati sitten että yrittäisi survoa maskiteippiä sisäpinnoille ja veistellä sitä kirurgin veitsellä. Kuomu on mielestäni onnistunut ihan O.K. huomioon ottaen lähtökohdat.Se että raamit ovat myöskin vihreiltä alueilta mustat on tässä tapauksessa ymmärrettävää ja hyväksyttävää
Itse rakensin AZ:n Pyryn joskus 5vuotta sitten oranssi/oliivin vihreä väreissä ja aikamoinen sätös tuo malli olikin. Runkoon mallinnettu verhoilu/ putkirakenne ja kahvojen paikat aiheuttaa maalien möykkyyntymistä ja valumista .Itse hioin mallin pinnan aika tasaiseksi. Kaikkinensa kuitenkin oikein kelpo suoritus Tuomolta.
Toisaalta jos tätä Pyryä vertaa vaikka A-modellin vanhaan I-16 Uti sarjaan tai AZ:n 1:144 Fokker FVII-a malliin on kyseessä varsinainen "Taide" sarja. Kaikki on niin suhteellista .
Terv.Opa L
Janne Hurttia kirjoitti:
Toki täydellisyyteen pitää aina pyrkiä näissäkin hommissa, mutta pitää myös muistaa vetää johonkin raja ettei sorru perfertionismin puolelle, siinä vasta se varsinainen haaste näissä hommissa onkin :)
Tämähän ei nyt tietysti minulle olisi ollenkaan sallittu, koska malli ei ole minun, mutta en pysty olemaan kysymättä:

Missä on se raja, jossa täydellisyyteen pyrkiminen on sallittu, mutta kiellettyä perfektionismia ei vielä esiinny?
Mika Kauranen tarkoitan ehkä sitä että ei pidä antaa kaikkien pienten yksityiskohtien tai yksityiskohtien puutosten, vaikuttaa negatiivisesti yleiskuvaan. Ja meinaan siis ihan yleisesti ilman että viittaisin kehenkään henkilöön saatikka kenenkään malleihin. Se raja jokaisen pitää itse itselleen vetää :)
Kiitoksia kommentoijille !
Maali on vedetty ruiskulla, pieniä korjauksia pensselillä. Koneen pinnalla ei ole pölyä, vaan takkia jolla yritin pehmentää maalipintaa (en varmaan koskaan opi säistämään :)). Mallin uppoviivat oli tosi matalia jolloin maalipinta "tukki" nekin vähät paneeliurat mitä oli. Alapuolen värierot johtuu varmastikkin valoista. Potkurin hakaristit maalasin peitoon. Kuomustaha tuolla edellä onkin juttua, mutta kuten sanoin vacumi oli tosiaan haurasta, olen laitellu vacukuomuja ennenkin, (esim BF 109 - 0 ja BF g-12) eikä tuollaista hapertumista ole tullut eteen.
Niin ja kiitos kakkosen antajalle !
Hieno taustahistoriikki suvussasi ko. koneesta. Hyvin kasattu mutta kuten edellä todettu, niin maalaus ei aivan ole onnistunut. Siksi vain 2,5 pistettä.
YT
Kalle