Pienoismallit.net

Fairey Swordfish Mk II

Stringbag

Tämä lentokone on ainoa Tamiyan kaksitaso tässä skaalassa ja myös ensimmäinen kaksitaso missä olen käyttänyt etsiosia takiloinnissa, etsit puolustaa sinänsä paikkaansa koska takilat ovat ns RAF mallia eli litteää. Ja tämä on myöskin ensimmäinen kaksitaso todella pitkään aikaan.

Luulin että tästä tulisi helppokin juttu, koska Tamiyalle tyypiliseen tapaan osat olivat hyvin yhteen sopivia ja ohjeet selkeät. Ongelmaksi muodostui kuitenkin osittain helpoksi luulemani etsitakilat, vaijereita oli hankala kiristää, ja sen vuoksi kaduin etten lähtenyt tekemään perinteisin keinoin.

Maalaus on toteutettu Tamiyan maaleilla ja vanhennettu sekalaisilla litkuilla.

Tämä yksilö kuvaa kauppalaivaston tukialuksilta toiminutta yksilöä.MAC ship AMASTRA
Fairey Swordfish (suom. miekkakala) oli brittiläinen toisessa maailmansodassa lentotukialuksilta toiminut torpedopommittaja.

Swordfish oli kaksitaso, ja jo sodan alussa auttamattomasti vanhentunut, mutta silti sitä käytettiin koko sodan ajan, ja Swordfishin seuraajaksi tarkoitettu Fairey Albacore itse asiassa poistui palveluskäytöstä ennen Swordfishiä. Kone oli teknisesti luotettava ja hyvä lennettävä. Se sai lisänimen ”verkkokassi”. Swordfishiä käytettiin myös syöksypommittajana, sen mahdollisti koneen erittäin luja rakenne.

Kone oli hyvin hidas ja kykenemätön puolustautumaan hävittäjäkoneiden hyökkäyksiä vastaan, mutta se täytti suurin piirtein tehtävänsä sodan alkuvuosina; kuljetti torpedon perille tarpeeksi lähelle vihollislaivaa. Joskus koneen hitaus toimi tässä etuna; laivojen ilmatorjuntatähtäimet oli tarkoitettu uudempia (ja siten nopeampia) koneita varten. Hitaaseen Swordfishiin niillä ei saanut otettua ennakkoa, ja kranaatit räjähtivät lentokoneen edessä aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hävittäjiä vastaan ne kärsivät raskaita tappioita ja koneet siirrettiin lopulta sukellusvenetorjuntatehtäviin. Tosin niitä käytettiin tähän jo aivan sodan alussa syvyyspommien avulla.

Aikojen saatossakaan ei Swordfishin perin heiveröinen puolustusaseistus kohentunut. Se käsitti vaivaiset kaksi kevyttä konekivääriä, joista toinen oli eturungossa kiinteästi eteenpäin ampuvana. Toinen konekivääri oli takatähystäjän (taka-ampuja/radisti) käytettävissä, sekä liikuteltavana vapaasti taaksepäin. 7,7 mm (0.303 kal.) konekivääriaseistus oli käytössä yhtä lailla niukkana, myös monissa Japanin laivaston pommikoneissa.[2]

Swordfishin suurimpia saavutuksia oli hyökkäys Taranton laivastotukikohtaan, jossa Swordfishit rampauttivat pahasti suuren osan Italian laivastoa, sekä taistelulaiva Bismarckin peräsimen vaurioittaminen siten, että alus ei päässyt Kuninkaallista laivastoa karkuun. Maltan taisteluissa ne upottivat monta Erwin Rommelin huoltolaivaa.[3]

Vuonna 1943 Swordfishejä alettiin käyttää enemmän sukellusveneentorjuntaan; torpedojen sijaan ne aseistettiin raketeilla tai syvyyspommeilla. Koneet sijoitettiin rahtilaivoista muunnettuihin kömpelöihin saattuetukialuksiin. Hitaan nopeutensa takia Swordfish sopi tähän hyvin: sen sakkausnopeus oli pieni, jolloin se pystyi nousemaan ilmaan pienemmällä lähtökiihdytyksellä kuin kehittyneemmät koneet. Nämä koneet olivat vakava uhka sukellusveneille.[4] Tätä uhkaa lisäsi vielä Mk III -tyypin koneisiin varustettu ASV.Mk X -ilmasta pintaan etsintätutka. Tutkakupu oli alatason alla edessä.[5]
(lainaus Wikipedia)

Kommentit

AJ 19.11.2016 14:03 Vastaa lainauksella
Moi Pekka, Whoah, eiköhän tässä ole ilmiselvä viikon malli! Erinomaista työtä, mainio rakentamiskuvaus plus kiitokset historiikistä, vaikkakin Wikipediasta, koska se pitää paikkansa.

En usko, että kuvat tuovat täysin esille Fairey Swordfish lekomallisi koko hienoutta - toki viitteitä ne antavat aivan riittävästi siitä (pelkästään jo nuo pari työvaihekuvat), että nyt on kyseessä todellinen huippulekomalli - uskallan sanoa, että kiistatta saitin upein Stringbag lekomalli. Tähän voisi nyt helposti laittaa superlatiivejä superlatiivien perään, kun kaikki on onnistunut niin mainiosti; rakentaminen, maalaus, säistys ja viimeistely - kertakaikkisen upea lekomalli!

Tuosta historiasta pari juttua on erityisen merkittäviä, kuten jo kirjoititkin: 1) Hyökkäys Italian laivaston Taranton laivastotukikohtaan 11.11.1940, jossa ”Verkkokassit” pudottivat 11 torpedoa, joista 6 osui; 3 Littorioon, 2 Duilioon ja 1 Cavouriin. Ainoastaan kaksi Swordfish:iä menetettiin ja vain yksi miehistön jäsen kuoli, loput joutuivat italialaisten vangiksi. Littorio ja Duilio olivat puoli vuotta toimintakyvyttömiä ja Cavouria ei koskaan saatu korjattua. Italian laivasto menetti hyökkäyksen takia ylivoimansa Välimerellä ja ennen kaikkea hyökkäys osoitti ensimmäistä kertaa ilmavoimien todellisen merkityksen merisodankäynnissä ja 2) Bismarckin peräsimen vaurioittaminen, sillä ilman Stringbag:ien hyökkäystä 26.5.1941 Bismarck olisi päässyt pakoon; kaksi Swordfish:n torpedoa osui Bismarckiin, yksi vesirajaan, joka ei saanut juuri mitään vahinkoa aikaan ja toinen aluksen perään, joka vahingoitti laivan potkureita, ohjauslaitteita ja sai peräsimet juuttumaan paikoilleen tehden Bismarckista ohjauskyvyttömän. Bismarckin it ei tosiaan osunut ”Verkkokasseihin”, koska sen ilmatorjuntajohtolaitteisto- ja tähtäimet oli tarkoitettu uudempia ja nopeampia koneita varten - melkoista ironiaa.

Fairey "Stringbag" Swordfish on mielenkiintoinen kone, rumantyylikäs vanhanaikainen kaksitaso, jolta puuttuu Spittien eleganttinen estetiikka tai Mosquitojen virtaviivainen sulavalinjaisuus, mutta yhtä kaikki oli erittäin tehokas lentokone tehtäväänsä. Ei voi muuta kuin hämmästellä Swordfish:llä lentäneiden miehistöjen rohkeutta, lentää vaikeissa meriolosuhteissa avopaikkaisella kaksitasolla uhmaten luontoa ja vastustajien modernimpaa kalustoa.

Huippulekomalli - ehdottomasti viikon mallin einekset ovat kasassa! Parhain terveisin, AJ

PS Tuli vielä mieleen, että alustaksi upealle lekomallillesi sopisi pätkä tukialuksen lentokantta - Raimo Leino on ainakin tehnyt useasti näppäriä ja hienoja lentokansia alustaksi.
Iso hatunnosto! Komea on, itseäkin syyhyttää kaksitasot, mutta se itsekritiikki…
Jos oikein tarkkaan katsoo, niin saattaa siellä jokin vaijeri pikkuisen olla löysässä, siipien jättöreunoihin toivoisin hieman lisää terävyyttä.
Jojje Kontio kirjoitti:
Jos oikein tarkkaan katsoo, niin saattaa siellä jokin vaijeri pikkuisen olla löysässä, siipien jättöreunoihin toivoisin hieman lisää terävyyttä.
Kieltämättä muutama löysä vaijeri sotkee muuten loistavan mallin yleisilmettä.
Kiitokset herroille kommenteista! :)

Takiloinnista kirjoitin jo yllä Ongelmaksi muodostui kuitenkin osittain helpoksi luulemani etsitakilat, vaijereita oli hankala kiristää, ja sen vuoksi kaduin etten lähtenyt tekemään perinteisin keinoin.

Pari Tamiyan miekkakalaa on vielä varastossa ja kokeilen niihin perinteistä tyyliä, jos löydän jotain muuta litteää lankaa takilaksi.
Aikamoisen tyylikäs Miekkakala! Muistan pikkupoikani kun kuin Korkkareita, niin "Ilmojen Korkeajännityksissä" oli muutamia todella tyylikkäitä stooreja näistä härpäkkeitä… Mallisi on todella upea! Vaikka takiloinnissa olikin haasteita, niin eipä sitä kyllä lopputuloksesta pahemmin näe!
Pidän!!
Herranen aika sentään, miten olet tehnyt hienon mallin. En nillitä kyllä mistään, koska kokonaisuus on täysi kymppi. Turha kommentoida sanoilla, koska ne eivät riitä…
T.T
Upeeta, mahtavaa huusivat aikoinaan Pulttiboysissa ja samaa toitotan minä.
Kerrassaan mahtavaa työtä. Aikaisempia ylistys sanoja kompaten kun en uusia keksi…

Kuinka suuren osan kokonaisrakennusajasta vei tuo takilointi? Kuvien perusteella arvioiden siinä vierähti tunti jos toinenkin. Tarkoitus olisi jossakin vaiheessa rohkaistua ja kokeilla kyseistä hommaa parin mallin verran itsekin.
Suuret kiitokset taas kommenteista ja pisteistä! Olen ilahtunut että tästä on pidetty näin paljon.

E-P, takilointi oli turhauttavaa sen vuoksi että kummatkin siipiparit rakennettiin ja takiloitiin erillään rungosta.
Se mikä oli hyvin siipiparien ollessa irti rungosta, ei ollutkaan hyvin kiinnitysvaiheessa.

Tähän sitten tuhraantui aikaa ja tupakkaa(ai niin, enhän minä ole polttanut neljään vuoteen :D) joka tapauksessa, takilat löystyivät toisaalta, ja toisaalla irtosivat.

Mutta ehdottamasti ei viimeinen kaksitaso :)

Ja vielä kerran isot kiitokset kaikille!
OT: - tuo on just se mikä aikoinaan sieppasi purjelaivoja tehdessä: takila ei pysynyt ruodussa, oli tosi turhauttavaa huomata puolen vuoden päästä, että mastot eivät olleet enää linjassa!
No onhan tämä todella hienosti rakennettu kone ja voi tuota "narujen" määrää…minulta olisi hermot mennyt jo alkumetreillä niitä viritellessä. Hyvä kun saa koneissa sen pakollisen antennilangan laitettua! Joten…turha on siis murehtia jos joku lanka onkin löysempi kuin toinen…lopputulos kuitenkin varsin loistava.

Aikaa vieviä yksityiskohtia koneessa näyttäsi olevan todella paljon mutta hienosti olet niistä selvinnyt. Samoin maalaus on nätti ja hyvin aikakauteen sopiva. Hieno malli, onnittelut!
Tero Ekholm 20.11.2016 20:09 Vastaa lainauksella
AJ kirjoitti:
Ei voi muuta kuin hämmästellä Swordfish:llä lentäneiden miehistöjen rohkeutta, lentää vaikeissa meriolosuhteissa avopaikkaisella kaksitasolla uhmaten luontoa ja vastustajien modernimpaa kalustoa.
"Kaunis" esimerkki tästä lienee kun kuusi komentajakapteeni Eugene Esmonden komentamaa Swodfishia hyökkäsi kanaalin läpi purjehtineita saksalaisia taistelulaivoja vastaan. Operaatio Cerberuksella oli todella vahva hävittäsuoja ja Focke-Wulfit ampuivat kaikki koneet alas. Eugene Esmondelle myönnettiin postuumisti Viktorian risti.

Itse mallihan on todella hieno kuten kollegat tuossa edellä jo totesivatkin. Varmaan on jokunen harmaa hius tullut tuossa takilointihommassa…
Terve Pekka !
On se komee !
(Takilointi kannattaa tehdä sellaisesta siimasta tai langasta, joka kestää asennuksen jälkeen vähän lämpöä ja kiristyy samalla).
Tuomo Kamppinen kirjoitti:
(Takilointi kannattaa tehdä sellaisesta siimasta tai langasta, joka kestää asennuksen jälkeen vähän lämpöä ja kiristyy samalla).
Juuri näin!
Hei vaan ja kiitos taas kommenteista herroille!

Takiloinnista vielä kerran! Lainaan taas itseäni: myös ensimmäinen kaksitaso missä olen käyttänyt etsiosia takiloinnissa, etsit puolustaa sinänsä paikkaansa koska takilat ovat ns RAF mallia eli litteää. Ja tämä on myöskin ensimmäinen kaksitaso todella pitkään aikaan.

Luulin että tästä tulisi helppokin juttu, koska Tamiyalle tyypiliseen tapaan osat olivat hyvin yhteen sopivia ja ohjeet selkeät. Ongelmaksi muodostui kuitenkin osittain helpoksi luulemani etsitakilat, vaijereita oli hankala kiristää, ja sen vuoksi kaduin etten lähtenyt tekemään perinteisin keinoin.
Ja tässä vielä Antti Lappalaisen selostus RAF takilasta, hänen hienosta Gloster Gladiatorista:Koska siipien tukivaijerit ovat esikuvassa ns. RAF -vaijeria, joka on profiililtaan lattaa, tai oikeastaan siipiprofiilia muistuttavaa

Eli olen tehnyt perinteisillä keinoilla takilointia 1/72 1/48 malleihin pyöreästä siimasta, mutta kun Swordfish kaksitasoissa käytettiin litteää RAF takilaa! Niin käytin Tamiyan litteää etsiä kuvaamaan litteää RAF litteää takilaa Ja käytin tätä litteää Tamiyan etsisarjaa tähän kaksitasoon koska tämä etsisarja oli nimenomaan tehty tähän kyseiseen rakennussarjaan.

Seuraavaa Swordfish konettani varten olen tilannut litteää joustolankaa.
AJ 22.11.2016 10:54 Vastaa lainauksella
Moi Tero,
Tero Ekholm kirjoitti:
"Kaunis" esimerkki tästä lienee kun kuusi komentajakapteeni Eugene Esmonden komentamaa Swodfishia hyökkäsi kanaalin läpi purjehtineita saksalaisia taistelulaivoja vastaan. Operaatio Cerberuksella oli todella vahva hävittäsuoja ja Focke-Wulfit ampuivat kaikki koneet alas. Eugene Esmondelle myönnettiin postuumisti Viktorian risti.
Juuri näin. Tuo on mainio esimerkki Swordfish:llä lentäneiden miehistöjen rohkeudesta. Eugene Esmondehan johti myös Swordfish:ien hyökkäystä Bismarckia vastaan. Eugene Esmonde todellakin ansaitsi VC:nsä. Parhain terveisin, AJ
AJ kirjoitti:
Moi Tero,
Tero Ekholm kirjoitti:
"Kaunis" esimerkki tästä lienee kun kuusi komentajakapteeni Eugene Esmonden komentamaa Swodfishia hyökkäsi kanaalin läpi purjehtineita saksalaisia taistelulaivoja vastaan. Operaatio Cerberuksella oli todella vahva hävittäsuoja ja Focke-Wulfit ampuivat kaikki koneet alas. Eugene Esmondelle myönnettiin postuumisti Viktorian risti.
Juuri näin. Tuo on mainio esimerkki Swordfish:llä lentäneiden miehistöjen rohkeudesta. Eugene Esmondehan johti myös Swordfish:ien hyökkäystä Bismarckia vastaan. Eugene Esmonde todellakin ansaitsi VC:nsä. Parhain terveisin, AJ
Herroille tiedoksi että juuri nyt minulla on työpöydällä LtCommander Eugene Esmonden Swordfish. :)
AJ 22.11.2016 11:53 Vastaa lainauksella
Moi Pekka, Tuo on kerrassaan erinomainen uutinen, sillä Lieutenant Commander Eugene Kingsmill Esmonde VC DSO, F/Lt, RAF, Lt-Cdr (A) RN oli todella legendaarinen lentäjä. Odotan mielenkiinnolla ko. lekomallia. Parhain terveisin, AJ
No voihan pieksut mitä työn jälkeä olet tehnyt. Ihan sanattomaksi vetää tuon koneen katseleminen. Ei voi kun kompata muiden sanontoja ja kehuja tästä koneesta.
Kiitos Mikko! :)
Pekka.T.Tiihonen kirjoitti:
Eli olen tehnyt perinteisillä keinoilla takilointia 1/72 1/48 malleihin pyöreästä siimasta, mutta kun Swordfish kaksitasoissa käytettiin litteää RAF takilaa! Niin käytin Tamiyan litteää etsiä kuvaamaan litteää RAF litteää takilaa Ja käytin tätä litteää Tamiyan etsisarjaa tähän kaksitasoon koska tämä etsisarja oli nimenomaan tehty tähän kyseiseen rakennussarjaan.

Seuraavaa Swordfish konettani varten olen tilannut litteää joustolankaa.
Erinomaisen hieno Miekkakala!

Tuota litteää joustolankaa ei tarvitse merta edempää hakea: Wingnut Wings kauppaa rikaukseen kahta erilaista elastaanilankaa, EZline ja erityisesti sitten noihin brittikoneisiin "RAF flat rigging thread" -kauppanimellä lankaa, joka on itse asiassa "Prym Knitting-in elastic" -lankaa (valmistajan tuotenumero 977 770). Ja sitähän saa neuletarvike/lankaliikkeistä. Paikallisen kaupan hintanoteeraus oli 3.60 - ja 200 metrin rullasta riittää varmaan aika moneen kangaspuuhun.

WnW:n mallit ovat tietysti 1:32, mutta silmämääräisesti en näkisi mitään estettä käyttää tuota lankaa myös 1:48-malleissa - käytännön kokemusta tästä minulla ei kyllä ole.
Veikko Karppinen kirjoitti:
WnW:n mallit ovat tietysti 1:32, mutta silmämääräisesti en näkisi mitään estettä käyttää tuota lankaa myös 1:48-malleissa - käytännön kokemusta tästä minulla ei kyllä ole.
Kokemuksesta voin sanoa, että liian paksu lanka erottuu negatiivisessa mielessä, mutta vähän liian ohutta lankaa tuskin huomaa. (siis niin, että se olisi hieman liian ohut;))