Pienoismallit.net

VL Viima II

VI-7

VL Viima II
Viima II
Valtion lentokonetehdas tarjosi puolustusministeriölle 22. tammikuuta 1937 Viima I:n pohjalta kehitettyä paranneltua Viima II:ta, jonka prototyyppi päätettiin tilata 300 000 markalla. Viima II:een tehtiin useita muutoksia: sen runko oli madallettu, yläsiiven polttoainesäiliö poistettu ja sen siipiprofiili oli parempi. Konetyypin osittaiseen uudelleensuunnitteluun kului lähes 12000 tuntia.Ensimmäinen Viima II, VI-2, rakennettiin Tampereen uudessa lentokonetehtaassa, ja se lensi ensilentonsa 12. lokakuuta 1937 Jorma Visapään ohjaamana. Koelentäjän ensivaikutelma toisesta prototyypistä oli huomattavasti parempi kuin VI-1:stä. Visapää vertasikin konetta klassiseen taitolentokoneeseen, Bücker Bü 131:een. VI-2 luovutettiin Ilmailukoululle 17. marraskuuta 1937.
Puolustusvoimat tilasi vuonna 1941 toisen Viima-sarjan, joka käsitti 16 konetta. Tilaus tosin peruttiin jo 1942, koska Tuuli-alkeiskoulukoneen kehitys oli aloitettu ja Viiman moottorien saanti heikkoa. Käyttöikänsä loppupuolella 1950-luvulla Viimoihin asennettiin kokolasitettu ohjaamo. Samassa yhteydessä koneen runkoa levennettiin, pääohjaamo siirrettiin takaa eteen ja moottoripukkia pidennettiin kymmenen senttimetriä.
Viimoilla lennettiin puolustusvoimissa noin 78000 tuntia vuosina 1936–1963. Konetyypille sattui yhdeksän kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joissa kuoli yhteensä yksitoista ihmistä. Kymmenisen Viimaa jatkoi vielä pitkälle 1960-luvulle ilmailukerhojen hinauskoneina.

Isäni tyyppilento VI-7, 13.03.1946. Lähtö 14.45, tulo 15.30. Suurin korkeus 800m.

Yleiset ominaisuudet:
Miehistö: 2, Pituus: 7,35 m, Kärkiväli: 9,20 m, Korkeus: 2,73m, Siipipinta-ala: 20m²
Siipiprofiili: NACA 23012, Tyhjäpaino: 555 kg, Lentopaino: 875 kg, Polttoainetilavuus: 125 l
Voimalaite: 1× Siemens Halske Sh 14A -7-sylinterinen tähtimoottori; 119 kW (160 hv)
Suoritusarvot: Suurin nopeus: 186 km/h, atkalentonopeus:167 km/h,Lentomatka: 540 km
Lentoaika: 4 h, Lakikorkeus: 3700 m, Nousuaika: 15 min 2000 metriin.

Mallista: Resiini on resiini, hiomista ja kittailua riitti. Kun kone oli melko valmis se koki parikin "kaputtia".
Kun olin saanut itseni taas kasattua, jatkoin korjailua pikaliimalla. NOH' tässähän se nyt on :)

Kommentit

8.11.2016 16:02 Vastaa lainauksella
Nätti kuin mikä! Ei varmasti ollut helppo rakennettava, mutta siinä se harvemmin nähty malli nyt on.

Isäsi kurssikaveri Toivo Varkila joutui moottorihäiriön takia tekemään onnistuneen pakkolaskun VI-7:llä 29.3.1946. Tutkimuksissa ilmeni: "Moottorin sisämekanismi vioittunut".
En voi kun sanoa että todela hyvin onnistuneen koneen olet jäleen saanut aikaisekisi. Potkutin puu maalaus on todella upeasti onnistunut kuten takilointi ja maalaus vaikka on saanut "kaputin" juuri viime metreillä kertomuksesi mukaan. Koneen /(Isäsi) historiikki on jälleen totuttua Tuomo laatua Iso+ siitä. Mielenkiinolla jään odottamaan seuraavaa konetta ja siihen liittyvää fakta tietoa. Toivon mukaan kone on mukana Kuopiossa tulevana viikonloppuna!
Hienosti olet Tuomo saanut korjattua kaputin jäljet! Tosi tyylikäs lopputulos!
Rohkeita miehiä ja varmaan intoa täynnä, kun pääsivät tuolla ilmaan ja alaskin ilman ongelmia.
Kirjoituksesta ei käy tarkalleen ilmi, että montako konetta niitä yhteensä oli kaiken kaikkiaan ja mikä mahtoi olla yhteenlaskettu lentotuntimäärä.
Lähinnä siksi kyselin, että pienellä laskutoimituksella voisi laskea ns. kuolemanprosentin tai mielummin selviytymisprosentin. Prosenteista voidaan varmaan puhua? Promillet ei ehkä tule käyttön??. Aika suuri se menehtymispr…on ollut.

Jos nykyilmailussa lentopelkoisille vahvistellaan, että sinulla on - Finnair - mahdollisus menehtyä lennollasi 1: xxxmiljoonasta ja ajaessasi autolla 1: xxxtuhannesta, niin näille isäsi kurssilaisille olisi Kauhavan Lentosotakoulun (oliko se jo silloin ) päälikkö ilmoittanut, että teillä on mahdollisuus selvitä tältä kurssilta elävänä noin 2:10.
Siis luvut ilman laskimia, mutta kertoo jotain miehistä, joita oli lentävä kone potkaissut oikein kunnolla persuksiin ja tullut vaan himo lentää. Kummallisia miehiä kaikenkaikkiaan, mutta arvostetuimpia kuin vaikkapa merimiehet tai muut seikkailijat. Lentäjän sekunnin virhe johti pahaan asiaan, merimiehet saattoivat tokkuroida päissään vuorokausia ilman suurempia vahinkoja. ( No nyt tuli taas luriteltua).

Malli on melko hyvin tehty viritelmä. Takilointi kömmähdyksistä huolimatta muuten hyvää, muta aikalailla paksunoloista vaijeria tuohon skaalaan. Varmaan se uudelleenkasaus näkyy eniten vasemman alasiiven takiloinnissa..
Livenä saisi paremman vaikutelman.
TR
Todellakin kunnialla selvitty siitä kaputista huolimatta. Takilointi on hienoa. Resiini-kaksitason väsäämistä täytyy myös aina kunnioittaa. Laskutelinetukiin on ehkä jäänyt hieman epäsymmetriaa, muttei se paljon himmennä muuten hienoa mallia.
Timo Rissanen kirjoitti:
Malli on melko hyvin tehty viritelmä. Takilointi kömmähdyksistä huolimatta muuten hyvää, muta aikalailla paksunoloista vaijeria tuohon skaalaan. Varmaan se uudelleenkasaus näkyy eniten vasemman alasiiven takiloinnissa..
Livenä saisi paremman vaikutelman.
TR
Vaijerien paksuus ei ole mielestäni tässä mikään ongelma. Ehkä vasemman siiven takiloinneissa on joku ongelma, mutta minun mielestäni suurempi ongelma on oikean siiven takiloinneissa, jossa näyttää siltä, että takiloinnit ovat jääneet löysälle (mutkat).

Tämä ehkä johtuu "kaputin" korjauksesta?
Se pitää ymmärtää.
Paljon on tietysti tällä saitilla sellaisia mallareita, jotka eivät ymmärrä mitään muuta kuin mallin lopullista olemusta, eivätkä ollenkaan sitä prosessia, jolla se malli on saatu aikaiseksi.

Tässä mallissa on mielestäni harrastettu MALLAILUA tosi paljon, enemmän kuin joissain HaseTamigawqamalleissa, joita tälläkin saiteilla joskus esiin tulee.

Siitä syystä arvostan tätä mallia paljon enemmän kuin jotain Eduardin, Tamiyan tai Hasegawan malleista viimeaikoina asetettuja malleja.

Arvostan minä niitäkin paljon, mutta nyt arvostusmittari kääntyi tähän suuntaan.

Mallailu, mallailluun käytetty työmäärä, ja siihen liittyvä taitosuoritus vs. valmiin mallin hienous.

Siinäpä pohdittavaa.
Erittäin hieno malli, Suomi-kone ja vielä suomalaisvalmisteinen. Takilointi on kyllä onnistunut, etenkin kun ottaa huomioon, että siiven leveys on samaa luokkaa kuin lapsen peukalon leveys.

Tuomo on luultavasti käyttänyt lähdeviitteenä Jukka Raunion Valtion Lentokonetehtaan historia osa 2 -teosta. Tässä kirjassa usean tyypin kohdalla kerrotaan konetyypillä yhteensä lennetyt lentotunnit, tuhoutuneiden koneiden määrä sekä kuolonuhrit. Konetyypin turvallisuuteen ei siis oteta kantaa, ainoastaan todetaan faktat.

Tuisku: 1936-50, 31 kpl, 52 000 h, 11 tuhoutunutta konetta, kahdeksan kuolonuhria
Viima: 1936-1960, 22 kpl, 78 000 h, ?, 11 kuolonuhria
Pyry: 1941-1962, 41 kpl, 56 600 h, 28 tuhotunutta konetta, 27 kuolonuhria
Kiitos kaikille !
Timo, takilointilanka on samaa kuin esim. Stigussa, koneen lakkaus varmaan aiheutti tuon "paksuuden".
Mika, alkuperäinen laskutelinetuki meni paloiksi, tein tuon kuparilangasta, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä :). "Mutkat" varmaankin johtuu takiloinnin kiinnityskohdista, jotka tein fotoets osista (tulipahan kokeiltua). Kaputin jälkeen yritin lämmittää takilointia, mutta en enää uskaltanut käyttää liikaa lämpöä, pelkäsin katkaisevani vielä nekin :).
Jan, Viima I:stä tehtiin kaksi kappaletta VI- ja VI-2. Viima II:sta tehtiin 22 kappaletta joista kaksi sai tunnukset,
OH-ILM ja OH-ILN ne luovutettiin Suomen ilmapuolustusliitolle. Kaikkiaan Viimoja oli 24 kappaletta.
On kyllä hieno suoritus resiinisestä mallista vastoinkäymisineen. Rakennus takilointi ja maalaus nättiä työtä, eikä mikään hyppää silmille. Potkurin ja suksien puupinnat on kyllä upeat.
Hartsisarjan "karkeus" tai rakennusaikaiset vastoinkäymiset eivät lopputuloksessa näy, jotenka mallarin voidaan katsoa onnistuneen hienosti.
Tuomo Kamppinen kirjoitti:
Jan, Viima I:stä tehtiin kaksi kappaletta VI- ja VI-2. Viima II:sta tehtiin 22 kappaletta joista kaksi sai tunnukset,
OH-ILM ja OH-ILN ne luovutettiin Suomen ilmapuolustusliitolle. Kaikkiaan Viimoja oli 24 kappaletta.
Saivarrellaan sen verran, että Viima I -konetta rakennettiin vain VI-1, VI-2 oli Viima II -sarjan prototyyppi. Näin siis Jukka Raunion Lentäjän näkökulma -kirjan mukaan.
Kiitos komentoijille, hartsi on…
Jan, jatkan saivartelua sen verran, että VI 1 ja VI 2 ovat periaatteessa eri koneita, kylläkin VI II protoja.
Viima II:seen oli tehty muutoksia koelentojen jälkeen. Muutoksista mainittakoon: VI II oli pienempi, ja sivuevää oli suurennettu.
Tästäkin asiasta saisi vaikka kuinka pitkän jutun, mutta nyt ei enempää :)
AJ 12.11.2016 18:22 Vastaa lainauksella
Moi Tuomo, Mainio historiikki mainion koneen loistavasta pienoismallista. Raimo H edellä totesikin jo hyvin osuvasti: Nätti kuin mikä! Eiköhän tuo lausahdus kitetytä kaiken oleellisen, kerrassaan upea lekopienoismalli vieläpä pienessä herrasmiesskaalassa. Erityiskiitos taustoista, hyvin mielenkiintoista tavattavaa. Parhain terveisin, AJ
Vastoinkäymisistä huolimatta hieno malli harvemmin nähdystä suomalaiskoneesta. Mielenkiintoinen historiikki johon oman lisänsä antaa eräällä tapaa omakohtainen suhde mallin esikuvaan. Myönnettävä on, että takilointi tuo eloa ja ilmettä kaksitasoihin. Pakko varmaan itsekin joskus yrittää…
Kiitokset AJ ja E-P.