Pienoismallit.net

Caproni Campini N.1

Melkein maailman ensimmäinen suihkumoottorilentokone

Italialainen lentokoneinsinööri Secondo Campini ehdotti v. 1931 maan ilmailuministeriölle kehittämänsä suihkumoottorin käyttöä lentokoneessa. Seuraavana vuonna hän esitteli virkamiehille moottorin toimintaa veneessä. Ilmailuministeriön tuella Campini alkoi kehitellä suihkumoottorilentokonetta Caproni-tehtaan kanssa yhteistyössä. Työn tuloksena syntyi Caproni Campini N.1, josta käytettiin myös tyyppimerkintää CC.2. Tyypistä valmistettiin kaksi lentävää prototyyppiä ja maatestauksessa käytetty runko. Erityispiirteenä koneessa oli nykysuihkumoottorin tekniikkaan nähden se, että kolmivaiheista ahdinta pyöritti 900 hv:n Isotta Fraschini L.121 RC.40 V12-mäntämoottori.
information2share.files.wordpress.com/2011/06/caproni-campini-cc-2.jpg
Ensilennon suoritti Capronin Taliedon tehtailta 27. elokuuta 1940 koelentäjä Mario De Bernardi. Koska sattuneesta syystä saksalaiset eivät liiemmälti huudelleet teknisistä saavutuksistaan, maailmalla ei tiedetty mitään Heinkel He 178 V1:n lennoista tasan vuosi aiemmin. www.pienoismallit.net/galleria/malli_11326/ Siitä johtuen kansainvälinen ilmailuorganisaatio FAI (Fédération Aéronautique Internationale) ehti toviksi julistaa Caproni Campinin maailman ensimmäiseksi suihkumoottorin avulla lentäneeksi lentokoneeksi. Tyypillä lennettiin muutamia koe- ja esittelylentoja. Suoritusarvot olivat silloisiin mäntämoottorikoneisiinkin verrattuna vaatimattomat ja polttoaineen kulutus valtava, joten jatkokehitystä ei katsottu kannattavaksi.

Tekniset tiedot:
Kokometallirakenteinen alataso sisäänvedettävällä laskutelineellä.
Miehistö : 2
Siipien kärkiväli: 15.85 m
Siipipinta-ala : 36 m²
Pituus: 13.10 m
Korkeus: 4.70 m
Tyhjäpaino : 3640 kg
Suurin lentopaino: 4190 kg
Maksiminopeus: 375 km/h 1200 m :ssä
Lakikorkeus: 4000 m
Toimintasäde: 550 km

Toinen lentävistä koneista vietiin sodan jälkeen tutkittavaksi Isoon Britanniaan, jossa se lopulta romutettiin. Toinen on nykyään näytillä Vigna di Vallen ilmailumuseossa Rooman lähellä. Maatestirunko löytyy Milanon Tiede- ja teknologiamuseosta, joskin huonossa hapessa.

Valom tekee ilahduttavan paljon mallisarjoja valtavirrasta poikkeavista esikuvista. Campinin lisäksi niinikään keskeneräisenä minulla on ollut pitkään Airacuda. Paljon työtä nämä kuitenkin teettävät, jotta niistä saisi edes jotenkuten siedettävät miniatyyrikopiot esikuvistaan.
Campinin rakennussarjan mitta- ja muototarkkuutta en ruvennut arvioimaan. Näyttää jotakuinkin esikuvaltaan. Pintadetaljeista täytin turhan leveiltä näyttävät paneelirajat ja kaiversin uudelleen astetta hennommat samoihin paikkoihin. Pieniä yksityiskohtia lisäilin: korkeusvakaajien yläpinnoille pisaranmalliset muotosuojat, sarjan osaa paremman pitot-putken, jarruletkut ja kuomun kiskon suojasoirot runkoon. Syy, miksi tämä rojekti jäi pitkään odottamaan inspiraatiota oli juuri kuomu. Sarjassa on kaksi samaan kirkkaaseen levyyn yhtenäiseksi tyhjiömuovattua kuomua. Ne ovat ensinnäkin mitoiltaan liian isot ja muodoiltaan kolhot näyttääkseen sellaisenaan hyviltä. Toisekseen pinta on täynnä ryppyjä. Käytin sarjan osista ainoastaan irtileikatun tuulilasin. Taaksevedettävät kuomut ovat muodoltaan suorat, joten ne on helppo tehdä läpinäkyvästä metritavarasta. Päätelineen pyörät ja ahtimen johdesiivet ovat sarjassa resiinivalua ja mukana on yksi arkki etsiosia. Suurin osa niistä on ohjaamoiden yksityiskohtia, jotka näkyvät pienten ikkunaruutujen takia tuskin ollenkaan ulos, mikäli kuomut rakentaa kiinniasentoon. Itse käytin arkilta vain laskutelineiden sisemmät luukut ja istuinvyöt.

Kommentit

Wow!

Hienosti toteutettu malli ja kiva nähdä näitä harvinaisempia tapauksia. Minä annan lisäpojoja harvinaisuudesta ja lisäksi siitä, että nämä "limited run" sarjat eivät ole helppoja kasata. Kuvauskin on toteutettu mielikuvituksella.
No nyt kyllä erikoinen laite. En ole ollut tietoinen tämän koneen olemassa olosta ollenkaan. Siistiä jälkeä niin kasauksen kuin maalauksenkin suhteen.
Lentolaite on jotenkin tuttu, mutta en aiemmin tästä ole mallia nähnyt. Metallipinta on oikein onnistunut, miten toteutit sen? Erittäin siistiä työtä ja vielä erikoisemman puoleisesta lentolaitteesta, mahtavaa!
Valkoisen pohjamaalin jälkeen maskeerasin runkonauhan ja evän ristit. Luukkujen, paneelien ja ohjainpintojen saumat sivelin Tamiyan tarkoitusta varten pullottamalla mustalla maalilla. Seuraavaksi Humbrolin no. 11 metalliväriä tarpeeksi ohut kerros, etteivät esivarjostukset häviä kokonaan. Kirkaslakka siirtokuvien alustaksi kauttaaltaan ja lopuksi mattalakkaus. Ahtimen moottorin huoltoluukut tummensin myös ennen metalliväriä tuolla Tamiyan Panel Line Accent Colorilla. Kättä pidempänä värien levitykseen käytin ruiskua.

Hokasin tuossa muuten, että ne tekstissä mainitsemani telineluukut jäi asentamatta, kun innoissani näpsin ulkosalla hyttysten syötävänä kuvia ja laitoin tarinan tänne. No nyt ne kuitenkin on myös mallissa paikoillaan.
Muistaakseni tuossa moottorissa oli jonkinlainen primitiivinen jälkipoltin joka taisi olla pääsyy poskettomaan polttoaineenkulutukseen. Malli itsessään on oikein hieno, ja mukava nähdä näitä valtavirrasta poikkeavia tapauksia.
Bueno
Tero Ekholm kirjoitti:
Muistaakseni tuossa moottorissa oli jonkinlainen primitiivinen jälkipoltin
Jälkipoltinta ei vielä tässä historian vaiheessa oltu keksitty, mutta varsinainen polttokammioon syötetty löpö kyllä lisäsi huimasti Campinin menoveden kulutusta. Mm. 30.11.1941 koneella tehdyllä maakuntalennolla Milanosta Roomaan lentäjä piti syötön poissa päältä säästääkseen polttoainetta. Campini pystyi nimittäin lentämään pelkän ahtimen tuottaman puhalluksen voimalla (Ducted Fan)…olisiko puhallinmoottori suomeksi? Historiankirjoihin lento merkittiin ensimmäisenä postilentona suihkukoneella. Samalla keksintöä markkinoitiin Benito Mussolinille.