Pienoismallit.net

Albatros d.iii oeffag

Eduardin mukavasti rakentuva albatrossi hävittäjä weekend paketoinnista. Kaikkien muitten projektien jälkeen päätin rakentaa pitkästä aikaa suurensodan lentohärvelin. Takilointi tuotti hieman päänvaivaa ja muutenkin sai opetella saloja, maalattu revellin emaleilla ja vaneripintaa koitettu mallintaa öljyväreillä. Siipiin tein pienet esivarjostukset jotka jätin tarkoituksella näkymään, muuten olisi ollut melko monotoninen pinta. Jotain taas opittiin tästäkin mallista. Säistykset AK:n tuotteet.

Kommentit

WOW, erityisesti rungon puupinta ja esivarjostukset. Takiloinnit kyllä jossakinpaikoin roikkuvat );
Kiitos mika, se on mulle tuo takilointi aina yhtä haastavaa ja tuo pilkkisiima ei suostunut kiristyyn vaikka lämmitti. Muuten näitä suurensodan koneita on mukava rakentaa, on monenlaista jännää maalauskaaviota ja puupintaa:)
Pidän todella kovasti! Erinomainen suoritus; etenkin tuo rungon vaneripinta… Hivelee silmää! Todellakin pari takilointipätkää roikkuu, mutta kokonaisilmeeseen ei niin kovin pahaa vaikutusta.
Lisää Jarno, lisää…
Kiitos petri. Harjoitukset jatkuu, tuo takilointi se on aina yhtä vaikeaa puuhaa, mutta harjoittelu jatkukoon. Vielä kun sais vantit mallinettua näihin niin toisi lisää ilmettä:)
On tosiian komea vaneerisen tyylinen runko tehty ja loistavaa työtâ.
Mutta potkuri ja sen pultikiinnitys ei ole saman arvoinen nyt.
Laskutelineiden pyörât tosi pölyiset tai saviset , muttei kannus.
Ala valokuvaa kaipaisi.
Kenen lentämâ ja laivue, tämâ albatrossi ja millä rintamalla.
Tuolla Dungnyssä on pari Albatrossia V rakenteilla, aidoilla moottoreilla.
Nämâ 1914-1918 ajan lentokoneet ovat tosi taideteoksia, jo eri maalauksilla ja laivueen tunnuksilla.
Lentohârvelit tuo vaihtelua maamöyrijöihin, tuo takilointi on tosi haastavaa alussa oppia.
Tempuja on monta noita tehden.
Kiitos eerik, potkuri ei ihan yllä samalle tasolle vaneripinnan kanssa. Siinä on vielä petrattavaa, haasteellista itele saada potkuriin puunsyyt näkyviin, othmar wolfmanin lentämä kone tämä on jos laatikkoon on uskomista:) Rintamasta en osaa sanoa, takilointi on minun nakkisormille haastavaa puuhaa, mutta mukava näitä suurensodan koneita on rakennella kun on mmalauscamoja mistä valita ja mukavaa vaihtelua panssareille.
Puun pinta huh huh… aika huikean näköinen. Tykkää tosi paljon.
Samaa tasoa kun olisi muu kone niin.
Mutta näinkin kone on erittäin hienoa. Kehitysideat onkin jo tuolla aikasemmin mainittu.
Tuollaista puupintaa olen havitellut omiin malleihini, vaikkapa laatikoihin. Voitko avata hieman menetelmiäsi?

Miten muuten tuon aikakauden koneet oli kasattu? Puukaarethan siellä oli alla, vai mitä? Oliko vaneri naulattu vai ruuvattu kiinni? Vai varman päälle läpipulteilla? Pelkkä liimaus tuskin riitti.
kiitos marko: Puupinta onnistui kyllä yliodotusten, ja siipien maalaus, mutta takilointi ja potkuri meinasivat teettää. Nakkisormilla ja pinseteillä koitin nysvätä mutta ei ihan semmosta tullut mitä piti. Puupinnan maalaaminen potkuriin on kans aina yhtä haasteellista, mutta onneksi on kaapissa muutama malli mihin on hyvä reenata:)

Kiitos asko: Kiinnityksistä en oikein tiedä paljoakaan mutta uskoisin ruuviin näyttelevän isoa osaa. Puupinta syntyi kun kokeilin eri tekniikoita aika helposti. Maalasin puupinnat revellin matt382 värillä ja sitten kun pinta oli kuiva töpöttelin jäykällä pensselillä AK:n track washia pintaan ja hieman kuivahdettua melkein kuivalla pensselillä missä aavistus white spirittä sivelin pintaa kunnes näytti hyvältä, sen jälkeen lakkaus ja päälle epämääräisiä pieniä viivoja pienellä pensselillä punaruskeaa öljyväriä jota häivyttelin hieman:) Siinäpä se, kannattaa testata ensin johki jämä palaan.