Pienoismallit.net

Clara May, ketsirikattu purjealus

Bugattiprojektin valmistuttua alkoi tuntua että joku projekti pitää alkaa taas kehitellä, kun tuntui käyvän aika muuten liian pitkäksi. Jo vuosia sitten tuli Englannista hankittua piirustukset purjealukseen, jota jostain syystä en ollut koskaan vielä aloittanut rakentamaankaan, joten nyt oli sitten sen vuoro.

Kyseinen alus on nimeltään Clara May. Se on ketsirikattu kaksimastoinen purjealus, joka on rakennettu Plymouthissa Watson & Foxin telakalla vuonna 1891 lähinnä rannikkorahtialukseksi. Strategiset mitat ovat 75,8 x 19,6 x 8,9 jalkaa, ja kantavuus 52 tonnia. Piirustukset on tehty 1969 David McGregorin firman toimesta, ja ne on siis piirretty mittakaavaan 1:48.

Juuri koskaan en ole tullut vielä tehneeksikään tällaista puulaivaa, joten siinä mielessä tarjolla on kosolti uusia haasteita.

merkinnät

Valmistui tämäkin sitten nopeammin kuin osasin arvatakaan. Juoksevan takilan teko oli helppoa ja mukavaa. Käytin siinä noita Morope:n 0,6 ja 0,25 mm beigenvärisiä köysiä, sekä aiemmin valmistamiani plokeja. Näiden plokien valmistusta tosin pitää vielä harjoitella, ajatellen seuraavaa projektia, mikä sitten lieneekin. Purjeet syntyivät vanhasta kuluneesta lakanasta. Vaimon avustuksella ommeltiin ensiksi nuo ompeleet kankaisiin, jonka jälkeen ne upotettiin värjäyskylpyyn, joka oli sekoitettu epämääräisistä kuranvärisistä akryyliväreistä sekä pienestä määrästä tapettiliisteriä. Tämän jälkeen purjeet leikattiin muotoonsa, ja hyvinhän ne…
Seisova takila tässä paatissa olikin yksinkertaisempi kuin alussa kuvittelin. Kaikki köydet tuli tehtyä Moropen tuotteista. Etustaagit ovat 1 mm köyttä, vantit 0,6 mm, vanttien taljat (mikähän lienee näillekin oikea nimitys) 0,25 mm ja vihdoin väylingit (vanttien välissä olevat tikkaat) 0,1 mm. Suuria ongelmia ei näiden tekemisessä kohdattu, ainoastaan nuo väylingit meinasivat tuottaa hermoromahduksen, kun aluksi aloin kiinnittää niitä sitomalla oikeaoppiset solmut vantteihin. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, joskus väylingit olivat aivan liian löysällä, joskus taas kireällä, vetäen vantteja vinoon. Ratkaisu löytyi vaimon…
Hermojen hallinta tuli ajankohtaiseksi kun piti alkaa sitomaan vanttiköysiä näihin jumpruihin. 0,6 mm köyden kiertämiseksi 4 mm jumprun ympärille tekaisin tuollaisen kuvan 1 mukaisen jigin, jossa sai köyden liimattua paikalleen, sekä ompelulangasta tehdyn sidoksen sitä vahvistamaan. Jotta etäisyys jumprujen välillä pysyisi samana, tein ohuesta rautalangasta hakaset, jotka pitävät ne yhtä etäällä toisistaan sidonnan aikana, kuva 2. Maston puolelle tehtiin sitten sidos (kuva 3) joka pitää vanttien yläpään paikoillaan, ja vedettiin loput langasta seuraavalle jumprulle, joka myös oli rautalankalenkeillä kiinni alapuolellaan olevassa…
Lienevät suomeksi silmäpylpyröitä taikka jumpruja. Koska niitä tarvittiin melkoinen joukko, oli luonnollista taas turvautua vanhaan koettuun cnc jyrsinkoneeseen. Sen avulla syntyikin nopeasti yhden millimetrin lentokonevanerista n. 30 kpl halkaisijaltaan 4 mm olevia pyörylöitä. Koska käytin pientä 0,6 mm terää, voi sillä samalla porata jokaiseen nuo 3 kpl reikää, ja tulivat ne tarkalleen samoihin kohtiin. "Pyörylät" värjättiin taas tammen värisellä petsillä, sekä tehtiin niiden ympärille kiinnityslenkit 0,5 mm tinatusta kuparilangasta. Ja sitten vaan nämä rustiraudoilla kiinni paatin runkoon.
Tänään pidettiin sitten "Klaaran" ristiäiset, kun nimitekstit saapuivat laserleikkaamosta. Tekstit on piirretty Corel Draw:lla, fontti löytyi ohjelman kirjastosta. Ornamentti saatiin Corelin internetsivuilta. Tekstit on leikattu 0,6 mm lentokonevanerista, ovat 4 mm korkeat, ja maalattu Gunzen messingin sävyllä.
Taas pitää lisätä pientä päivitystä vaikka kovin paljoa näkyvää ei ole saanutkaan aikaiseksi. Mastot ja puomit tuli tehtyä koivupuisesta pyörötangosta, niitä aluksi höylällä kaventaen ja lopuksi sorvissa tasaiseksi hioen. Puominivelet syntyivät styreeni- ja messinkiosista. Takilointi tuli aloitettua keulastaageilla (sattuikohan oikea termi), jotka syntyivät Moropelta tilatusta tummanruskeasta 1 mm köydestä. Tilasin heiltä tuota 1 mm köyttä ja sen lisäksi vielä 0,6 mm, 0,25 mm ja 0,15 mm tummanruskeana, sekä 0,6 mm ja 0,25 mm beigen värisenä. Ovat kyllä varsin aidon näköisiä köysiä. Staagien päiden "pleissausten" kanssa meinasivat…
Vaihdoin merkinnän nimen kun sain oikean Annelta ja Markolta. Kiitos siitä! Tämä syntyi leppärimasta jota kavennettiin ensin tuolla Veritaksen pikkuhöylällä ja sitten viimeisteltiin hiomalla. Lopuksi tammen värinen petsi pintaan. Ketjut löytyivät kultasepänliikkeestä. Ovat ohutta hopeaketjua, kun en mistään löytänyt tarpeeksi ohutta messingistä tehtyä. Tummennettu Carr`s:in messingintummennusaineella. Tuosta köyden vedosta ja tarkoituksesta en oikein tiedä, asiantuntijat voisivat varmaan neuvoa miten se oikeaoppisesti tulisi kiinnittää, ja mikä tarkoitus sillä on. Piirustuksista ei löytynyt enempää osviittaa.
Pasin toivomuksesta pieni päivitys. Itseänikin alkoi kiinnostaa, minkälainen homma on tuon köyden kiertäminen plokin ympärille, koska tällaisia pitää jossain vaiheessa tehtailla melkoinen määrä. Tuota hommaa varten tekaisin pienen jigin muutamasta riman- ja vanerinpalasesta, kuva 1. Jigissä voi toisella puolella tehdä näitä köysikieputuksia ja toisella puolella metallikoukkujen liittämisiä plokiin. Tuo metallikoukku syntyi pätkästä 0,56 mm juotostinaa, jonka toinen pää ensin litistettiin sopivalla tuurnalla ja vasaralla varovasti naputtamalla, kuva 2. Litistetty osa halkaistiin ja levitettiin kuvan 3 mukaisesti. Pätkän toisesta pääst…
Nyt kun uhkaavasti lähestyy tuo takilointihomma, täytyy siihen valmistautua hankkimalla tavalla tai toisella epälukuinen määrä plokeja elikkä pylpyröitä. Näitähän saa kyllä kaupastakin eri kokoisina ja eri materiaaleista tehtyinä, mutta kun nyt ollaan skrätsimallia tekemässä, niin ajattelin että nämäkin pitää tehdä itse. Ja sitten tuumasta toimeen. Piirustuksen mukaan valtaosa plokeista on ns. yksinkertaista mallia, elikkä varustettu ainoastaan yhdellä köysiuralla, joten niistä piti sitten aloittaa. Pienimmät tarvittavat plokit näyttivät olevan mitoiltaan n. 4x3x2 mm, joten aivan minikokoisia ei tarvitse alkaa valmistamaan. Materiaaliksi…
Tässäpä sitten viimeinen pläjäys noista kansirakenteista. Tietysti puuttuu vielä paljon yksityiskohtia kuten naakelipenkkejä, sakkeleita ym, mutta niistä sitten lisää takiloinnin yhteydessä. Kantta tuli tummennettua aavistuksen verran Migin pigmenteillä, ja ainakin omaan silmään näyttää paremmalta. Samoin tuli tehtyä Stadin Jukan vinkin perusteella tuollainen mittakaavaukkeli. Antaa mielestäni hyvän vertailukohdan noille varusteille. Ja tämä viimeinen keulaan tullut rakennelma on siis ankkuripeli. Puuosat syntyivät jälleen umpikoivusta. Hammasrattaat jyrsittiin jakolaitteen avulla jyrsinkoneessa. "Metalliosat" ovat styreeni…
Hyvää uutta Vuotta vaan kaikille kolleegoille! Nyt kun on saatu tämä vuoden vaihde "lusittua", on aika jatkaa taas harrastuksia. Kansirakenteita on tullut nysvätyksi taas tuohon alukseen. Pilssipumput syntyivät 6 mm koivuisesta pyörötangosta. Siihen jyrsittiin jakolaitetta apuna käyttäen nuo lautojen urat. "metalliosat" syntyivät styreenistä. Lopuksi taas väritys tammipetsillä ja kevyt säistys Mig:in tummanruskealla pigmenttipölyllä. Ruumanluukut ja pentterikoppero syntyivät jo totuttuun tapaan 1 mm vanerista ja 0,6 mm viilusta. Pintakäsittelyt kuten edellä. Vinssin runko tehtiin 1 mm vanerista sahaamalla lehtisahalla…
Kansirakenteiden tekemisen aloitin peräpäästä. Aluksen perään tuli kuvien mukainen "koppero", jonka etuseinässä on ruoriratas. Tämän tarkoitus jäi hieman epäselväksi, miksi ruori on ulkona kopperon etuseinässä eikä sisällä, jolloin se olisi antanut ruorimiehelle suojaa kovalla kelillä. No, piirustusten mukaan näin se oli toteutettu alkuperäisessä laivassakin joten tuumasta toimeen. Peräkopperon tein 1 mm lentokonevanerista, jonka pintaan uurrettiin laudoitusta mukailevat urat. Vuorilaudat on tehty 0,6 mm koivuviilusta. Rakennuksen katolle on siroteltu hienoa hiekkaa joka pysyy paikallaan vedellä ohennetulla liimalla. Ruoriratas…
Rungon valmistuttua tein kannen 1 mm lentokonevanerista. Tämä liimattiin suoraan muotokaariin kiinni. Sen päälle tein jälleen 2x4 mm abachitikuista varsinaisen kansilankutuksen. Lankkujen väliin tuleva mustaus tehtiin pehmeällä lyijykynällä. Kannen reunoille porattuihin reikiin liimasin 1,5 mm teräslangasta tehdyt vahvikkeet, joiden päälle puolestaan tuli koivusta tehdyt "tolpat" parraslistoja varten. Lopuksi vielä keula- köli- ja peräpaarteet (onkohan oikea termi), jonka jälkeen kevyt hionta, ja rungon käsittely tammen värisellä petsillä. Tämä hiottiin vielä kevyesti, että saatiin sopivan kulunut ulkonäkö aikaiseksi, ja sitten…
Aivan aluksi oli tehtävä joukko päätöksiä, joista tärkein ehkä oli valita rakennustapa sekä käytettävät materiaalit. Koska piirustuksissa on esitetty hyvinkin tarkasti kaarien ja kölin muodot, oli aika luonnollista valita rakennustavaksi kiinteiden kaarien päälle kylkilankuista muodostuva rakenne ns. "Plank on Bulkhead" rakennustapa. Hetken harkitsin jopa "Plank on Frame" menetelmää, jossa muotokaaretkin tehdään alkuperäiseen tyyliin "palasista", mutta se tuntui näin ensimmäiseksi puulaivaprojektiksi liian työläältä, joten levystä sahatut umpikaaret saivat riittää. Kaarien materiaaliksi harkitsin joko vaneria tai…
Mallarin lasinaluset Pakkohankinta jokaiselle nestemäisiä virvokkeita nauttivalle mallarille.