Pienoismallit.net

Brewster Model 239 "Buffalo"

BW-364

Näitähän täällä riittää, mutta tässä minun näkemykseni.

Esikuvana tälle konetyypille oli kaksinkertaisen Mannerheimristin ritari Lentomestari Illu Juutilaisen Brewster BW-364, jolla hän saavutti 28 ilmavoittoa. Kaiken kaikkiaanhan hän saavutti 94 pudotusta, eniten suomalaispiloteista. Tarinan mukaan Juutilaisen koneisiin ei koko sodan aikana osunut ainuttakaan vihollishävittäjän luotia…taitoa ja tuuria sekin. Kone marraskuun 1942 asussaan Suulajärvellä.

Suomeen hankittiin kaikkiaan 44 Brewster konetta vuoden 1940 keväällä, talvisotaan koneet eivät kuitenkaan ehtineet. Jatkosodan alussa koneet olivat kuitenkin kovassa käytössä ja sodan alussa osoittautuivat hyvinkin iskukykyisiksi.

Classic Airframesin malleja on useimmiten moitittu hankaliksi kasattaviksi, itse en kuitenkaan tämän koneen suhteen tehnyt mielestäni sen enempää töitä kuin muidenkaan. Johtunee kait sitten siitä etten juuri ole kasannutkaan muita kuin näitä "hankalia" tsekkiläisiä runsaasti hiomista ja kittaamista vaativia malleja.

Muutamia pieniä muutoksia/lisäyksiä tein, laskutelinekuilun resiiniset runkojäykisteet eivät suomimaliin kuulu, joten jyrsin ne pois jo sinne liimattuani. Ohjaussauvaa lyhensin 2mm, moottoriin lisäsin työntötangot ja sytytyskehän, vaihdelaatikkoa lyhensin 1,5mm. Jarruletkut lisäsin päälaskutelineiden pyöriin ja tietenkin antennilangat. Muuten on suoraan laatikosta.

Liukukuomun lasitus ei täysin vastaa suomikoneiden lasitusta, mutta sille oli mahdoton tehdä mitään. Oikeasti lasitus on jaettu kolmeen osaan leveyssuunnassa josta ensimmäinen on hieman kapeampi kuin muut. Mallissa kaikki ovat saman levyisiä.

Maalaukset tein edelleen siveltimillä ja LifeColorin ja Vallejon akryyleilla. Värit yläpinta vakio oliivin vihreä mustin maastokuvioin, alapinta alumiinin värinen. Myöhemminhän koneet maalattiin alapinnoiltaan DN-sinisellä, mutta tämä BW-364 yksilö vasta vuonna 1943.

Kommentit

Hyvän näköinen Ruusteri! Värien sävyt miellyttävät silmää; etenkin oliivin vihreä… Keltaiset itärintamatunnukset onnistuneet myös todella huvin. Hieman häiritsee nuo hopeiset kulumajäljet; ovat mielestäni hieman turhan järjestelmällisesti… Mutta pikku vikoja…
Pidän kovasti!!
Mallihan on ihan hyvä, pikkasen edellistä kommenttia kompaten, mutta olisiko mahdollista, että Brewsteri olisi kyennyt lasketumaan kyseiseen kivikkoon, tai edes pystytty työntämään sinne?
Kiitos Petri ja Mika arvosteluista. Aikaisemmissa malleissani en pahemmin ole kulumia edes tehnyt ja heti kun tein niin meni överiksi, jospa seuraavassa sitten löytäisi sen kultaisen keskitien, epäilen kyllä! Oikeassa kuitenkin olette, ei ole kovin helppoa tehdä "aitoja" kulumia. Tässä Brewster tapauksessa olisi toisaalta voinut kokeilla vielä rankemminkin noita kulumia, mutta eihän sitä oikein raaski pitkän työrupeaman jälkeen. Brewsterithan oikeasti olivat aika rähjäisen näköisiä johtuen kovasta käytöstä ja huonoista hiekkakentistä.

Värisävyihin olin kyllä itsekin tyytyväinen, marraskuun lopun matalalta paistanut kelmeä auringonvalo houkutteli ulos kuvaamaan, siinä osasyy sävyihin. Paistoi vain niin kovin lyhyen hetken etten ennättänyt tuota kuvausalustana ollutta kivituhkaa kovinkaan tutkimaan miten isoja rakeita siinä on seassa. Hiekkakenttiähän ne kentät olivat, mutta kentän laitametsiköt ( mihin koneet työnnettiin puiden suojaan ) olivatkin sitten eri juttu…kiviä ja kantoja. No, eipä tämä kuitenkaan ollut mikään diodraama, malli tässä pääosassa ja parempi mielestäni kuitenkin tuo aito sora, kuin valkoinen paperi.
Ei tuo minusta överiksi ole mennyt… Pikemminkin liian tasaisesti tullut noita kulumia… Kun nyt olen katsellut noita referenssi kuvia suomalaisista Ruustereista niin ehkä kuitenkin nuo sinun tekemät kulumat ovatkin lähempänä totuutta kuin miedommat olisivat olleet… Etenkin kun ottaa huomioon ajankohdan jota mallisi edustaa.
Ja vielä kerran täytyy kehua noita sävyjä; vihreä on aivan superhyvän näköinen!
Samalla kannalla…
Eli kulumia ei ole liikaa, vaan ne vain ovat liian monotonisesti mallin pinnalla. Lähes vakioetäisyyksillä toisistaan ja jakautuen koko takarungon osalle. Värit ovat hyvät ja mallikin BW:n näköinen. Minulla on vastaava seissyt vuosikaudet keskeneräisenä ja voi vielä ottaa aikaa ennen kuin valmistuu.
Komia Pylly-Waltteri. Värit miellyttävät silmää. Kulumajäljistä on jo kommentoitukin. Voisivat olla reunoiltaan hieman epämääräisempiä. No, makuasia. Valokuvien mukaan epämääräisen muotoisia kulumajälkiä on vähän siellä täällä ympäri konetta. Toisaalta, realistiselta näyttävä maalin lohkeilu on varsin haastava toteuttaa. Etenkin jos kulumat pitää tehdä pensselillä. Mestarin itsensä figuuri on mukava piristys malliin.

Taidosta ja tuurista puheenollen, niin kyllä Illulla oli tuuriakin. Muistelmakirjassaan kertoo, että kerran otti ilmataistelun jälkeen johtokoneen paikan parvessa mutta joutui tekemään äkkinäisiä väistöliikkeitä kun valojuovat alkoivat sujahdella koneen ympärillä. Johdettavat olivatkin naapurin koneita. Selvisi kuitenkin ehjänä kotiin yhtä kokemusta rikkaampana.

Käytettiinkö Suomessa Brewsteristä nimitystä Buffalo, eikö se ole lähinnä brittien antama nimi heidän Model 339lle?
Tuohan vaati jo pokkaa olla vihollisten johtokoneena :-).

Brittien antamahan tuo nimi Buffalo on, mutta käsittääkseni sitä nimeä käytettiin myös kaikista F2A alatyypeistä. Sitä en tiedä, miten yleisesti Suomessa sitä käytettiin, monissa eri tietolähteissä niin kuitenkin tehdään F2A:n ja Model 239 osalta. Kansan suussa taisi meillä kuitenkin nuo kotimaiset "Taivaan helmi", "Pylly-Valtteri", "Lentävä kaljatynnyri" ja "Ryysteri" olla tutuimmat.
Näin aloittelevana pensselimaalarina oli pakko oikein zoomailla kuvia ja kyllä sitä näköjään sutillakin saa upeaa jälkeä kun osaa. Ei taida ruisku olla ainoa autuaaksi tekevä juttu mallien maalauksessa.
Jari Ainasoja kirjoitti:
Näin aloittelevana pensselimaalarina oli pakko oikein zoomailla kuvia ja kyllä sitä näköjään sutillakin saa upeaa jälkeä kun osaa. Ei taida ruisku olla ainoa autuaaksi tekevä juttu mallien maalauksessa.
Kiitos! Siveltimissä on pysytty nyt runsaan vuoden ajan, eikä ainakaan toistaiseksi ole aiettakaan siirtyä ruiskumallariksi. Osittain asiaa rajoittaa työtilakin, ei ole oikein paikkaa missä voisi huoletta maaleja pöllytellä.

On varmaan joitain maalauskaavioita ( esim. erilaiset camot ) joiden tekeminen siveltimillä on todella vaikeaa ja työlästä, mutta kaiketi joku on siinäkin onnistunut. Samoin häivytettyjen maalirajojen tekimen joka ei kunnolla onnistu muuten kuin ruiskulla. Täytyy siis pysytellä sopivissa maalauskaavioissa, eikä pyrikään tekemään mahdottomasta mahdollista.

Muuten kyllä siveltimillä pärjää kunhan muistaa ohennella maaleja kunnolla eikä pyri kerta sivelyllä peittäviin pintoihin. Huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta sitähän tämä rakentelu muutenkin on.
markku r kirjoitti:
On varmaan joitain maalauskaavioita ( esim. erilaiset camot ) joiden tekeminen siveltimillä on todella vaikeaa ja työlästä, mutta kaiketi joku on siinäkin onnistunut. Samoin häivytettyjen maalirajojen tekimen joka ei kunnolla onnistu muuten kuin ruiskulla. Täytyy siis pysytellä sopivissa maalauskaavioissa, eikä pyrikään tekemään mahdottomasta mahdollista.

Muuten kyllä siveltimillä pärjää kunhan muistaa ohennella maaleja kunnolla eikä pyri kerta sivelyllä peittäviin pintoihin. Huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta sitähän tämä rakentelu muutenkin on.
Täysin samaa mieltä.