Pienoismallit.net

Ford Cougar II

Cougar II oli Fordin ns. Styling X-Cars konseptin kokeellinen muotoilusuunnitelma. Näitä muotoilusuunnitelmia tehtiin, jotta voitiin arvioida ihmisten mieltymykset mahdollisiin tuleviin automalleihin. Fordin muotoiluosaston toimesta rakennettiin kolme ns. X-autoa, jotaka olivat, Allegro, Cougar II ja Mustang II, joista vain Mustang vietiin sarjavalmistukseen asti. Näistä autoista tehtiin jopa esite, joka somistaa myös allekirjoittaneen kokoelmia. Fordin suunniteluosaston päällikkönä oli Eugene Bordinant, jonka toimeksiannosta Vignale sai auton muotoilutehtävän. Se valmistui 1963 ja esiteltiin Fordin osastolla New Yorkin Maailmanäyttelyssä vuonna 1964.
Tämän jälkeen se kiersi jonkun tovin Fordin eri näyttelyissä, mutta sitten se siirrettiin varaston perälle ja unohdettiin. Tyypillinen kohtalo näille ns. koekaniineille. Auton valmistuksesta myyntiin esitettiin kyllä toiveita, mutta Fordilla oli tähtäimessä Mustang, joten Cougar sai väistyä kallimpana ja pienempänä sivuun.
Cougar II rakennettiin Carrol Shelbyltä saadulta ns.pikkuCobran alustalle. Eli Cobran jossa oli Fordin 260 kuutiotuumainen V-8 ja poikittaiset lehtijouset sekä nelivaihteinen vaihteisto. Auto oli pelkästään kaksipaikkainen ja sen penkit, ratti ja kojetaulun mittarit olivat Cobran peruja. Korissa oli osittain muovipaneleita, ajallensa tyypillisesti hyvin paksua sellaista, ja katon pinta oli harjattua rosteria. Etuvalot olivat ns. Pop-up tyyppiä, jotka kääntyivät luukkujensa avulla korista esiin. Vanteina olivat Rudge Borrani pinnavanteet varustettuna GoodYear T-4 kilparenkailla. Auton huippunopeudeksi ilmoitettiin n. 170 mailia tunnissa, joissa nopeuksisssa sen todettiin olevan jossain määrin epävakaa. Jos katsoo keulan muotoilua, voi sen hyvin ymmärtää. Pienenä erikoisuutena oli takapuskurin yläpuolella oleva luukku joka avautui automaattisesti ulospäin kun sisätiloihin alkoi vaikuttamaan ylipaine joka oli viisitoista paunaa neliötuumalle.
Oli nimittäin vaara, että iso takaikkuna voisi lentää tiehensä auton sisällä olevan ylipaineen johdosta.
Sivuikkunoiden nostomekanismi oli myös tavallisuudesta poikkeava, sillä kaareva ikkuna nostettiin jousiavusteisen kiskossa liikkuvan kahvan avulla ylös ja laskettiin alas.
Auto on edelleenkin tallessa Detroit Historical Societyn omistuksessa. Se oli vuosikymmenet muovisen teltan sisällä, mutta kaivettiin muutama vuosi sitten esille ja on edelleenkin yli viisikymppisenä hyväkuntoisen näköisenä yleisön nähtävillä. Auton alkuperäinen moottori on tiettävästi paikoillaan, mutta osittain riisuttuna, joten ajokuntoisena se tuskin on.
Referenssikuvia tästä ajokista on ollut varsin säästeliäästi saatavilla. Muutamat, jotka on otettu 60-luvulla ja sitten muutama jotka ovat parin vuoden takaisia. Sisätiloista pari, konehuoneesta ei ainoattakaan, sen enempää kuin alustasta tai varapyörä tilasta.

Itse malli on minun vanha suosikkini. Pidän sen muotoilusta ja tein sen aikoinaan, mutta vuosien saatossa siitä ei ole jäänyt jäljelle kuin muutama osa, joten oli aika herättää malli henkiin ruususen unesta. Nykyjään sitä markkinoidaan Lindbergin tuotemerkin alla, mutta alkuperäinen valmistaja oli IMC (Industro Motive Corporation) tuotekoodilla 103-200.
IMC oli pienoismallien valmistajana sellainen joka vieläkin herättää vanhassa mallarissa lämpimiä tunteita. Firman mallivalikoima oli aivan omaa tasoa, käsittäen laajan skaalan Fordin, Chaparallin ja Lolan kilpa-autoja, sekä yleisestä linjasta poikkeavia siviilimalleja, kuten tämä ja Mustang II sekä vielä upea Dodge-rekka erilaisine perävaunuineen. Mallivalikoimassa oli autoja, joita vuosikymmenien jälkeenkään eivät muut valmistajat ole rohjenneet ottaa valikoimiinsa. Otetaanpa nyt vaikka LOLA T-70 Roadster, joka vasta hiljakkoin on ilmestynyt Saksassa hartsivalmisteisena. Niinikään IMC:n laatikoiden grafiikka on edelleenkin mielestäni aivan lyömätön. Sääli että uusintapainoksien laatikot on tosi tylsännäköisiä. Johtunee kai nykyisestä kuluttajan suojelusta.
Muistelen tässä vielä, jos sellainen sallitaan, että usein koulun jälkeen piipahdin Mannerheimintiellä lähellä Tullinpuomia olevassa pienessä urheiluliikkeessä näitä koottavia hypistelemässä ja toki myös ostamassa.
Cougar II tuli myyntiin 1965 ja 1970-luvulla sen laatikko sai uuden hienomman ilmeen. Sen jälkeen mallia on pakattu myös Testorin ja nyttemmin Lindbergin boxeihin.
Itse malli on, niinkuin mielestäni kaikki IMC:n koottavat, varsin selväpiirteinen ja suhteellisen vaivaton kasattava, jopa nykyisen mittapuun mukaan. Osat ovat toki suhteellisen krouvia tekoa ja pientä sovitusta vaaditaan, mutta nyt pitää jälleen muistaa koottavan ikä. Aikanaan ne olivat alansa huipputuotteita, joita yhä edelleen on kaupan ja ilmeisen kannattavasti. Mikä muu valmistaja on pystynyt samaan.
Cougarin työkalut ovat ilmeisen hyvin säilyneet, tai sitten niitä on onnistuneesti huollettu. Valumat olivat minimaalisia eikä minkäänlaisia vääntymiä ollut havaittavissa. Autossa on peräti seitsemän avattavaa luukkua, joista vain kaksi jätin toimimaan. Osin heikon saranoinnin ansiosta ja osin kuten ovissa, niin niitä oli mahdotonta saada istumaan siististi, ilman että ne liimasi paikoilleen. Nyt siis aukeavat konepeitto ja takana oleva vararenkaan säilytystila. Sivuikkunoiden avausmekanismi oli mielenkiintoinen. Se on nimittäin periaatteessa samalainen kuin esikuvassaan. Pientä muovista klipsiä liikutetaan urassa ylös ja alas, ja lasi seuraa mukana. Aika harvassa tämänkokoisessa nostomekanismi on esikuvansa mukainen. Vanteet ovat myös ikänsä huomioonottaen erinomaiset.Vähän mustaa litkutusta, eikä muuta tarvittu. Oviin lisäsin avausnapit ja pakoputkiin kromipäät sekä koneeseen tulpan johdot, siinä olikin tekemäni ekstrat. Auton suhteet ovat varsin hyvät muuten paitsi etupään renkaiden ja pyöränaukkojen suhde on hivenen raskas, kun taasen takana kaikki näyttää olevan kunnossa. Maalaus on suoritettu spraypulloilla, ensin väri ja sitten lakka päälle, minkäänlaisia siirtokuvia ei malliin kuulu.

Kommentit

Raimo Leino 26.11.2015 08:21 Vastaa lainauksella
No enpä ollut tietoinen tällaisesta biilistä - kiitokset hienosta historiikista - ja hieno on pienoismallikin. Muotoilusta tulee minulle mieleen 60-lukulainen Corvette ja tuo takalasihan on samanlainen kuin aikoinaan oli Barracudassa.
Henkka H 26.11.2015 19:32 Vastaa lainauksella
Kiitos kommentistasi Raimo. Tätä mallia ei jostain syystä pahemmin ole tosiaankaan näkynyt edes automallisaiteilla. Joku sen on joskus tehnyt, mutta harvassa ne ovat. Mitä tuohon Corvetteen tulee, niin Cougar II esiintyi ensi kerran 1963, kun Corvette alkoi tuottamaan C2-tyyppiä. Tämä Corvette pohjautui Q Corvette nimiseen muotoilu koeautoon jonka kimpussa oli myös Peter Brock niminen henkilö, joka vaihtoi Carrol Shelbyn hommiin samoihin aikoihin kun Cougar II mallia työstettiin. Yhdennäköisyydellä saattaa siis olla syynsä, mutta kukaan ei ole tunnustanut tähän päivään mennessä yhtään mitään.
Mielenkiintoisen mallinen kapistus,nätisti tehty ja nätti on.Harmi että näitä konserttimallin autoja on hyvin vähän valmistettu.Itelläki suunitelmissa tehdä pari,kunhan löytyis sopivat aloitus aihiomallit silputtavaksi.
Henkka H 27.11.2015 18:46 Vastaa lainauksella
Tervehdys Osmo ja kiitos kommentista. Konserttimalleja on tosiaan hyvin nihkeästi tarjolla, ainakaan näissä isommissa mittakaavoissa. Noin hetimiten tulee mieleen IMC:n Mustang II, Revellin tunnetut Pontiac Club de Mer, Lincoln Futura ja ikivanha Premierin GM:n Le Sabre. Ja suuremmassa 1/16 Otakin Bertone Jaguar Pirana.
Jos siis tällaisia tarkoitit. 1/43 mittakaavassa löytyy vaikka mitä, mutta ne ovatkin sitten yleensä hinnakasta herkkua.
Kilpailuta autovakuutuksesi! Ota uusi vakuutus kätevästi verkossa. Vakuutusten siirto hoituu automaattisesti ja palvelu on sinulle maksuton.