Pienoismallit.net

Lola Ford T90

Indy 500 kisan veteraani vuodelta 1966

Lola on brittiläinen autonvalmistaja, joka on valmistanut ajokkeja vuosikymmeniä eri kilpailuluokkiin. Eric Broadley aloitti firman toiminnan vuonna 1958. Lola-autoja on ollut mukana Formula 1 -sarjassa kausilla 1962, 1963, 1967, 1968, 1974, 1975, 1985-1991, 1993 ja 1997. Lola rakensi vuosien saatossa autoja useille asiakastalleille (Embassy-Hill, Team Haas-Lola/Beatrice, Larousse ja Scuderia Italia).

Vuonna 1966 brittiläinen vuoden 1962 F1 -maailmanmestari Graham Hill voitti sensaatiomaisesti USA:ssa Indy 500 kisan Fordin moottorilla varustetulla Lolalla. Tuon voiton myötä Hill saavutti erikoisen "merkkipaalun" - hänestä tuli ainoa kuljettaja, joka on voittanut kolme legendaarista kilpailua: Le Mansin 24-tunnin ajon, Indy 500:n ja Monacon GP:n. Lisäksi hän on ainoa, joka on voittanut Le Mansin 24-tunnin ajon, Indy 500:n ja F1 -maailmanmestaruuden.

Tämä Bandain mallisarja on pakattu laatikkoonsa vuonna 1967, joten tunsin itseni lähes arkeologiksi, kun avasin tämän 48-vuotiaan paketin. Sarjan muovi oli omituisen kovaa materiaalia - muistutti lähes bakeliittia ja sitä oli kyllä erittäin vaikea työstää. Osien yhteensopivuus sinänsä oli hämmästyttävänkin hienoa.
Auton mukana tuli sähkömoottori ja se myös oli pakko rakentaa mukaan malliin, koska koko taka-akselistosysteemi on kiinnitettynä tuohon sähkömoottoriin. Mallista puuttui kokonaan pyörien jarrulevyt, joten ne piti rakentaa skrätsinä (muovista) - ilman niitä nuo vanteet olisivat näyttäneet hölmön tyhjiltä.
Oikeastaan koko paketin ihmeellisin asia oli siirtokuva-arkki - 48-vuotta laatikossaan lojuneet siirtokuvat käyttäytyivät todella upeasti ja niitä oli ilo asetella lakatulle maalipinnalle. Minkäänlaista hopeointiakaan dekaaleissa ei näkynyt - Japanissa siis osattiin tämä homma ihanteellisesti jo vuonna 1967, kun taas esim. Revell ei hallitse vastaavaa hommaa vieläkään vuonna 2015.

Kommentit

Pari juttua tulee nyt mieleen aika hyvin tehdystä mallista. Laitoitko merkit suoraan paketista mitä oli mukana vai oletko lisännyt joitakin omia ? Tuohon aikaan Jenkeissä ei myöskään ollut mainos päällekkäisyyttä, kuten ei oikein nykyäänkään esim. Gulf ja Total samaan aikaan ? , Taka-Q Japanilainen mainos tuohon aikaan USA:ssa ? AW AutoWorld pienoismalli firma ei ole vissiin ikinä sponssannut ketään ja vielä Bandai valmistajan boxissa ? Turvavyöt punaiset ? Taisi kyllä olla vielä tohonaikaan mustat ? Eli kokonaisuus ihan ok, mutta aitous ???? Mallista olisi varmaan pystynyt tekemään ihan aidonkin ?
^ Siirtokuva-arkissa oli mukana myös Esson ja Shellin mainokset - tajusin sentään ne jättää pois Gulfin ja Totalin viereltä. Ohjeissa ei kerrottu mitään siitä, miten nuo kaikki mukana olleet dekaalit olisi pitänyt sijoittaa - paitsi että ohjeiden mukaan todellakin ne kaikki olisi pitänyt sijoittaa tähän yhteen ja samaan yksilöön. Heh heh.
Niin ja siis tämä mallihan ei esitä Graham Hillin voittoisaa Lolaa - Hill ajoi Indyn voittoon vuonna 1966 valkoisella Red Ball Lolalla - jonka kori tosin oli aivan täynnä pikkuruisia mainoksia.
Itse asiassa suoraan laatikosta tehtynä tästä Bandain mallista ei millään saa aikaiseksi Lolan T90 tyyppiä - eikä edes edellisen vuoden T80 tyyppiä. Ehkäpä tuolloin 1960-luvulla ei oltu niin tarkkoja jokaisesta pikku nyanssista? Minkäänlaista Lolan logoa ei kuitenkaan dekaaliarkissa ollut mukana.
Erittäin siistiä rakennusjälkeä. Et ilmeisesti vieläkään maalaa ruiskulla(?) vaikka maalipinnasta voisi niin ajatellakin, sutimiskokemus näkyy positiivisessa mielessä. Mallisarjan ikä näkyy siellä täällä, mutta dekaalit istuvat kyllä upeasti… erikoista kuinka hyvin ne ovat kestäneet aikaa.
^ Moi Pekka - tällä kertaa vaalean sininen ja oranssi pinta on maalattu kynäruiskulla - samoin satiinilakka on "ruiskittu" maalattujen pintojen päälle. Tämä 1/16 skaala on niin kookas, ettei pintojen maalaaminen onnistu siveltimillä - ainakaan minulta ei onnistu.
Autenttisuus hiiteen! Etenkin kun on kyse näinkin vanhasta mallista!! Onnittelut vaan kollega Raimolle erinomaisen hienosta lopputuloksesta!!! Jotenkin vaan tuo Gulf vaaleansininen-oranssi väriyhdistelmä on niin hieno! Rakennus- ja maalausjälki on taattua Raimoa (kunpa vain itsekin osaisin…).
^ Moi Petri - osaat kyllä ihan itsekin, älä yhtään itseäsi vähättele.

Ai niin, siis unohtui kertoa, että auton moottori - siis tuo näkyvä muovinen moottori (jonka sisään on kätketty se sähkömotsku) oli kauhean paljas, joten sinne piti rakentaa letkutuksia ja johdotuksia näyttävyyttä tuomaan. Jotenkuten nuo letkut/johdot näissäkin kuvissa näkyvät, koska tuo takaosan "konepelti" on melkoisen avonainen - avonainen ja kylläkin täysin väärän muotoinen kuuluakseen Lolan T90 tyyppiin - noh, malli on rakennettu niistä palikoista jotka Bandai laatikkoon laittoi vuonna 1967.
Kari Pesonen kirjoitti:
Turvavyöt punaiset ? Taisi kyllä olla vielä tohonaikaan mustat ?
Sarjan mukana ei tullut minkäänlaisia turvavöitä - nuo vyöt tein skrätsinä ja materiaalina oli Ranixal-närästyslääkepillereiden "läpipainopakkaus" - se on siis sellainen levy, josta pillereitä irrotellaan ja matsku on jotakin lyijymäistä kalvoa, jota on helppoa leikellä ja muotoilla. Maalasin vyöt punaisiksi, koska mustassa penkissä musta vyö olisi mielestäni näyttänyt tylsältä.

Toisaalta sitten taas maalasin pakoputket/pakosarjat mustiksi - vaikka niiden pitäisi olla ns. tiilenpunaiset väriltään. Mattapunainen pakoputki 1960-luvun kilpa-autossa ei nyt vaan mielestäni toimi - vaikka se olisikin ollut se oikea vaihtoehto - taitelijan vapaus … ja niin etespäin …
Raimo Leinon tavoin allekirjoittaneen sormia aina silloin tällöin syyhyttää jonkun vanhemman mallin kasaaminen.
Tai itse asiassa itselläni on melkein koko ajan jotain vanhempaa työn alla. Tuo Lolan malli on onnistunut hyvin ja pieni detaljointi on usein ihan paikallaan. Kuitenkaan näista ei kannata alkaa hifistelemään mitään konkourssi voittajaa, sillä usein jo malli itsessään on sen verran krouvia tekoa. Sitäpaitsi näitä ainakin minä teen juuri sen nostalgian vuoksi ja se on myös nähtävä ja hyväksyttävä itse mallissa.
Hieno Lola ja tuo siirtokuva sekamelska on ajalleen hyvin tyypillistä. Oli sitten autenttista tai ei. Pieni ihme, että dekaalit toimi.
Niitä harrastajia joita tuo "Gulf Blue" sävy kiinnostaa, niin mielestäni lähimmäksi osuu Motipin paukkupullo 45610.
Sävy löytyy myös vanhoista kartoista nimeltään Opel Lagoblau 205. Opelilla käytössä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella. Tämä on siis se klassinen Gulf-Blue, joka on sävyltään sinisempi kuin nykyjään käytetty hailakampi.