Pienoismallit.net

Bugatti 35 mittakaavassa 1:6

Muutaman panssarivaunuprojektin jälkeen ajattelin seuraavaksi rakentaa jotain aivan muuta. Pitkän harkinnan jälkeen kohteeksi valikoitui kaksikymmentäluvun legendaarinen kilpa-auto Bugatti 35, joka voitti lähes kaikki kilpailut joihin osallistui.
Valintaan vaikutti myös se seikka, että aiemmin olin hankkinut CMC Modelcars:in 1:18 mittakaavaisen mallin tuosta autosta, jolloin mittojen ja detaljien tarkistaminen sen avulla oli helppoa.

merkinnät

Viimein, kahden vuoden intensiivisen työrupeaman jälkeen voisi sanoa että Bugattiprojekti on valmis. No, elektroniikkaa ei tosin vielä ole asennettu, mutta malli on maalattu ja kaikki detaljit tehty, joten ainakin siltä osin ollaan maalissa. Muutama sana vielä noista penkeistä. Selkänojan ja istuinosien rungot on tehty kevyimmästä Sikablokista. Sehän on erittäin kevyttä helposti työstettävää ainetta, melkein kuin styroxia. Hioin osat ensin muotoonsa, ja tein sen jälkeen urat "ompeleita" varten vannesahalla. Istuinosat verhoiltiin tämän jälkeen ohuella aidolla mustalla nahalla, joka aluksi työnnettiin uriinsa ja liimattiin niihin…
Takapyörien jarruvaijerit ja pakoputket saatu valmiiksi. Enää puuttuu penkit ja bensatankin korkki. Aloitin mallin maalauksen. Aikanaan tuli hankittua kiiltävää Miranolia litran purkki, joka mainiosti riittää koko mallin maalaukseen. Värisävy tuli valittua CMC:n Bugatin mukaan. Pitkään mietin, maalaanko tämän jollain ruiskulla vai vanhan koulun menetelmällä pensselöimällä. Koska malli on suurehko, tuntui että kynäruiskulla sen maalaamiseen menisi iäisyys, eikä lopputulos olisi minun taidoillani ollenkaan varma. Niinpä päätin investoida laadukkaisiin siveltimiin ja aloittaa maalauksen auton pohjapelleistä. Näistä sitten siirrytään enemmän…
Loppusuora häämöttää. Moottoripellityksen jäähdytysaukkoja varten tuli tehtyä vielä yksi leveämpi työkalu tuohon käsiprässiin, ja hyvinhän sekin näytti toimivan. Ei kannata laskea noita jäähdytysaukkojen lukumääriä, niissä on varmasti eroja originaalin suhteen, koska mitoitus on tehty vaan "silmällä". Puoliskot ovat saranoidut toisiinsa Micro-Markilta löytyneellä messinkisellä pianosaranalla. 5 mm leveästä nappanahkanauhasta tein sitten moottoripellin kiinnipitohihnat, styreenikulmatangosta tuulilasin kehyksen, ja messinkiosista vielä vaihdevalitsimen ja käsijarrukahvan. Nyt puuttuu enää pakoputket, penkit, takajarrujen vaijerit…
Tästä ei paljon kerrottavaa ole. Pahvimallin sovittelun jälkeen alumiinipellistä sopiva kappale, ja sitä vähän taivuttamalla ja hiomalla reunoja saatiin valmis osa. Muutama sana kuitenkin noista ruuveista, jotka pitävät nämä koripellit paikoillaan. Bugatissahan oli nuo ruuvit erikoisen mallisia sen vuoksi, koska niiden kautta oli vedetty varmistuslangat etteivät ruuvit aukeaisi omia aikojaan. Nämä täytyi tietysti mallintaa mahdollisimman tarkasti koska ovat niin hyvin näkyvillä. Ne syntyivät M1,4 uraruuveista, joista kantaosa sorvattiin aluksi kartiomaiseksi, ja siihen juotettiin uushopealevystä syövyttämällä aikaansaatu "lehti"…
Nyt kun on saatu hieman kokemusta tuon alumiinilevyn taivuttelusta, voi aloittaa ehkä vaikeimman osan tekemisen, nimittäin korin takaosan. Tätäkin varten tuli tehtyä mallineet MDF:stä, molemmille puolille omansa. Niiden päälle sitten sovitettiin ensin pahvimallit, ja kun ne olivat riittävän tarkat, niin sitten vaan alumiinilevyä pilkkomaan. Korin takaosa syntyi kaikkiaan neljästä kappaleesta: Molemmat sivut ominaan, sekä pohja- ja kansilevy. Nämä vasaroitiin mallineen päällä muotoonsa mahdollisimman hyvin ja soviteltiin toisiinsa, sekä liimattiin epoksilla. Minun taidoillani tästä ei vielä kovin kehuttavaa tullut, mutta epoksista ja…
Seuraavaksi piti ryhtyä ehkä projektin hankalimpaan vaiheeseen, eli korilevyjen tekoon. Aluksi mietiskelin kovasti, mistä materiaalista näitä alkaisi tekemään. Vaihtoehtojahan olivat ohut messinkilevy, alumiini tai lasikuitu. Koska halusin seurata mahdollisimman tarkoin alkuperäistä rakennetta, jäi heti alkuun lasikuitu pois kuvioista. Siitä olisi myös ollut hankalinta tehdä noita tuuletusaukkoja, joita on eri levyisinä siellä täällä autoa. Seuraavaksi hylkäsin messingin, lähinnä painon vuoksi, vaikka se sinänsä olisi ehkä paremmin sopinut kahteen suuntaan kaarevien levyjen tekoon. Lopuksi siis valikoitui alumiini, mutta sitäkin on toki…
Rattia varten sahasin aluksi 1 mm alumiinipellistä aihion, jonka kehälle liimasin leppärimat. Liiman kuivuttua nämä sahattiin pyöreäksi ja hiottiin ratti muotoonsa. Keskiö sorvattiin messingistä, ja pienet ruuvinkannat stanssattiin alumiinifoliosta omatekoisella stanssilla. Näihin sitten painettiin ruuvimeisselin terällä ura. Ajatuksena on asentaa pieni mikroservo kojetaulun taakse, joka sitten kääntää rattia samaan aikaan etupyörien kääntymisen kanssa. Mittareiden rungot sorvattiin Sikablokista. Taulut piirtelin itse Corelilla ja tulostin paperille, jonka jälkeen ne liimattiin runkoihinsa. Mittareiden neulat piirtelin myös Corelilla ja…
Hieman päänraapimista aiheutti seuraava työvaihe: Millä saan tehtyä "pyöröhiottua" alumiinipeltiä kojetaulua ja tulipeltiä varten. Kokeilin jos minkälaista terää pylväsporassa, aina lyijykynästä erilaisiin jyrsinteriin, mutta lopuksi parhaan jäljen sai aikaiseksi Dremelin pienellä pyöreällä teräsharjalla. Tällä sitten käsittelin jyrsinkoneen kelkkaan kiinnitetyt 1,5 mm alumiinipeltilevyt "one by one" menettelyllä, ja melko siedettävän näköistä levyähän siitä loppujen lopuksi syntyikin. Näistä oli sitten helppoa mallineiden avulla sahata kojelauta ja tulipelti kaikkine reikineen, ja liimata nämä epoksilla yhdeksi…
Nyt kun on palattu antoisalta Englannin matkalta, voi taas alkaa keskittymään tähän projektiin. Seuraavaksi väkästelin voimansiirron osat kohdilleen, alkaen kytkimen mekaniikasta. Pikkuosat tuli tehtyä messingistä ja juotettua toisiinsa eri lämpötiloissa sulavilla juotteilla, jotta ei turmelisi jo aikaisemmin tehtyjä juotoksia. Toimivien murrosnivelten kanssa tuli tehtyä kolmet tai neljät harjoituskappaleet, ennen kuin oppi tekniikan jolla saa juohevasti toimivan murrosnivelen aikaiseksi. Osat sorvattiin/jyrsittiin hopeateräksestä, ja kasattiin M1,4 pidätinruuveilla. Vaihdelaatikko on vain sikablokista tehty "dummy", akseli menee…
Nyt on turailtu riittävän kauan tuon moottorin kimpussa ja on aika siirtyä muihin juttuihin. Seuraavaksi tuli sitten tehtyä autoon jäähdytin. Homma lähti liikkeelle tekemällä ensin referenssikuvien päällä MDF levystä jäähdyttimen kehyksen muotoinen kappale. Tämän päälle tehtiin sitten jäykähköstä pahvista mallineet, joiden avulla lopulliset osat merkittiin ja sahattiin 0,5 mm messinkipellistä. Nämä juotettiin sitten toisiinsa, ja lopuksi sorvattiin messingistä jäähdyttimen korkki, joka myös juotettiin paikalleen. Koko komeus hiottiin aluksi 400, ja sitten vielä 800 karkeuksisella hiomapaperilla, ja lähetettiin ammattilaiselle niklattavaksi…
Moottoriin tuli sitten lisäiltyä mm. kampikammion tuuletukset, öljyn mittatikku, öljy- ja vesipumppu putkistoineen sekä pakosarjat. Kaikki nämä tuli tehtyä sikablokista ja messingistä, paitsi nuo pakosarjat, jotka ovat täyteistä 6 mm styreenitankoa. Siitä on taivutettu kuumailmapuhaltimella lämmittämällä nuo käyrät, jotka on sitten liimattu yhteen styreenilevyn palasilla. Lopuksi pakosarjat on maalattu Gunzen "iron" sävyllä ja säistetty kevyesti Migin mustalla ja ruostepölyllä. Nyt alkaa moottori olla kuosissaan, ja seuraavaksi pitää keskittyä jäähdyttimen ja muiden osakokonaisuuksien tekemiseen, mutta siitä taas tuonnempana.
Lisätäänpäs taas detaljeja moottoriin. Venttiilikoneiston koppa tuli tehtyä taas sikablokista. Pintakäsittelynä yritin matkia "scräbäämistä" (scrabing, en tiedä tälle suomalaista sanaa), mutta ei oikein hyvin vastaa todellisuutta. No menköön kuitenkin näin. Venttiilikoneiston sisälle tuli pieni vaihdemoottori joka käyttää magneettoa, koska sen käyttö on hyvin näkyvissä konepellin alla. Tälle tulee aikanaan myös pieni nopeudensäädin. Sytytystulpat sorvailin messingistä. Ne maalattiin tulppien näköisiksi ja liimattiin sylinteriblokkeihin. Sytytysjohtimien kiinnitystä varten tulppiin tuli pienet M1 kierreosat. Ja lopuksi muotoiltiin…
Bugatin suora kasihan oli pääosin tehty alumiinista, ainoastaan sylinteriryhmät olivat valurautaa. Tätä pyrin matkimaan erilaisella maalauksella niin, että alumiiniset osat saivat Gunzen alumiinivärin, ja sylinteriryhmät maalasin raudan sävyllä. Ja kaikki tietty pensselillä, koska en oikein ole sinut tuon kynäruiskun kanssa. Materiaalina kaikille näille oli taas Sikablock, ja ne työstettiin jo tutuksi tulleella jyrsinkoneella. CAD/CAM ohjelmanahan minulla on jyrsinkoneen mukana tullut vanhempi Vector, joka on siis 2.5D ohjelma. Ei siis kolmedimensionaalinen, joten tällaiset monimuotoiset kappaleet täytyy tehdä osista.
Seuraavana olikin sitten vuorossa moottorin rakentaminen. Harkitsin pitkään toimivan moottorin rakentamista, ja tutkin netistä useitakin tällaisia projekteja. Varsin pian huomasin kuitenkin, että taidot ja kärsivällisyys ei vielä riitä tarvittaviin tarkkuuksiin, varsinkin kun muutama vuosi sitten rakennetut höyrykoneetkaan eivät kovin hyvin toimineet. Niinpä sitten tuli tehtyä päätös rakentaa ulospäin mahdollisimman autenttisen näköinen moottori, ja varustaa se sopivalla sähkömoottorilla. Jo pitkään oli kaapissa odotellutkin Faulhaberin 12V vaihdemoottori joka tuntui varsin sopivalta tähän käyttöön, ja ei kun tuumasta toimeen. Moottorin…
Ohjausvaihteen tein muutamasta messingistä sorvatusta palasesta jotka juotettiin toisiinsa. Pulttikehät syntyivät jälleen jyrsinkoneessa jakolaitetta apuna käyttäen. Pultit ovat kooltaan M1,4 ja M1. Ohjausvaihde ei ole toimiva, sen läpi kulkeva akseli on tarkoitus liittää myöhemmin ohjausservoon joka sijoitetaan auton takaosaan. Myös kitkaiskunvaimentimet ovat messingistä sorvattuja. Ne eivät ole toimivia. Kiinnityspultit jälleen kokoa M1,4 Taka-akselin pitkittäiset tukivarret on kiinnitetty sekä runkoon että taka-akselille pienillä pallonivelillä. Pallot ovat messinkiä, halkaisijaltaan 2,8 mm ja ne löytyivät kalastustarvikeliikkeestä. Kaikki…
Seuraavaksi piti sitten alkaa miettimään akseleiden kiinnitystä runkoon. Tämähän tapahtuu tietysti vanhojen kunnon lehtijousien avulla. Jonkin aikaa tuli mietittyä mistä materiaalista nuo tekisi. Aluksi ajattelin käyttää jotain eksoottista kuten fosforipronssia tai jousiterästä, jotta jouset myös nimensä mukaisesti joustaisivat, mutta sopivan vahvuisena näitä ei mistään löytynyt, ja niinpä sitten piti turvautua vanhaan tuttuun 0,7 mm messinkipeltiin. Tämän jousto-ominaisuudet tietysti ovat mitä ovat, mutta materiaalia oli yllin kyllin käytettävissä ja sitä on helppo muokata, joten kompromissi oli helppo tehdä. Messinkipellistä leikkasin siis…
Mallin rungon tekemistä varten printtasin netistä löytyvän alkuperäispiirustuksen siitä ja skannasin sen tietokoneelle. CAD ohjelmassa skaalasin kuvan sopivaan kokoon ja piirsin sen päälle runkopalkkien muodot. Nämä leikattiin sitten laserilla 0,7 mm messinkipellistä. Lopuksi runko juotettiin tinalla valmiiksi.
Etuakselin valmistaminen oli haasteellista, koska se suhteellisen lyhyenä ja paksuna osoittautui vaikeaksi taivuttaa tarkasti vaadittaviin kulmiin. Ratkaisin tämän tekemällä akselin 6 mm messinkitangosta ja sorvaamalla molemmat päät kartioiksi. Tämän jälkeen aihiota kuumennettiin kaasuliekillä, ja taivutettiin varovasti ruuvipenkissä haluttuun kulmaan, huolehtien siitä että molemmat päät tulivat samaan kulmaan. Lehtijousia varten tein 0,7 mm messinkipellistä neliönmuotoiset kaulukset, jotka juotettiin hopealla itse akseliin jyrsittyihin loviin. Ja lopuksi messinkiset holkit juotettiin myös hopealla akselin päihin, joihin itse pyörät…
Koska laitteesta on tarkoitus tehdä radio-ohjattava, piti taka-akseli tehdä toimivaksi. Tämä edellytti tietysti kartiohammaspyörävälityksen käyttämistä. Pieneen tasauspyörästön koppaan ei kovin suuria hammaspyöriä mahdu, joten päädyin tilaamaan modulin 0,5 messinkiset kartiopyörät saksalaiselta GHW:ltä . Valituksi tuli heidän pienimmät hammasluvultaan 20 olevat pyörät. Tasauspyörästön koppa näytti referenssien mukaan symmetriseltä, joten siitä tehtiin taas kerran Sikablokista valumalli, jota käyttäen valettiin 2 kpl kopan puoliskoja. Nämä sitten koneistettiin ontoiksi, jotta hammaspyörille saatiin tarvittavat tilat. Välitys on suora, 1:1…
Alkuperäisessä Bugatissa oli yhtenä kappaleena alumiinista valetut vanteet. Melko taitavia valureita jo tuohon aikaan. Minulta tämä ei onnistunut, vaan jouduin tekemään vanteet kahdesta puoliskosta. Ja kuten jo usein ennenkin, valuhartsista. Aluksi tein jyrsinkoneessa karkeat aihiot Sikablokista. Nämä ainoastaan 2D:nä, koska käyttämäni CAD ohjelma ei tue 3D:tä. Tuttuun tapaan aihioista tein sitten silikonikumimuotit, ja valoin 4 kpl ulko- ja 4 kpl sisäpuolen vanneaihiota PU resiinistä. Nämä sitten yksi kerrallaan sorviin, jossa ne sorvattiin oikeaan muotoon. Jyrsinkoneella + jakolaitteella tehtiin jokaiseen ulkopuolen vannepuoliskoon 24 kpl…
No niin, tuumasta toimeen. Kuten yleensä näissä projekteissani, olen aina aloittanut mallin rakentamisen renkaista (panssarivaunuissa telaketjuista ja -koneistosta). Jo alusta alkaen oli selvillä, että mistään ei löydy valmiina sopivankokoisia ja -laatuisia renkaita tähän, vaan kaikki pitää tehdä itse. Pitkään harkitsin sopivaa työtapaa renkaiden tekemiseksi, ja usean yrityksen ja erehdyksen jälkeen valikoitui viimein valutekniikka ja joustavan polyuretaanihartsin käyttäminen sellaiseksi, joka saattaisi onnistua. Aluksi sorvasin yhden renkaanpuolikkaan valuaihion Sikablock M450 materiaalista. Tähän liimattiin sitten vinyylimuovista leikatut…
Pelkkä 1:18 mallin mittailu ja tutkiminen ei kuitenkaan riitä, enemmän tietoa pitää laitteesta saada ennen rakentamisen aloittamista. Mutta mistä. Suomessa ei tiettävästi ole yhtään Bugattia, lähimmät lienee Ruotsissa. Mutta Ranskassa, auton valmistajamaassa niitä riittää pilvin pimein. Niinpä siis teimme pari vuotta sitten toivioretken Ranskaan, Mulhousessa sijaitsevaan Cite de l`Automobile museoon http://citedelautomobile.com/en/home , jossa eri mallisia Bugatteja löytyy runsaasti, sekä Circuit International des Remparts d`Angouleme tapahtumaan http://www.circuit-des-remparts.com/ missä näitä miljoonien arvoisia laitteita voi nähdä, kuulla…