Pienoismallit.net

229mm Obuhov-rannikkokanuuna m.1867

Skrätsinä rakennettava Suomenlinnan kanuuna

Mielessäni oli jo pitkään muhinut ajatus rakentaa pienoismalli skrätsinä Suomenlinnan valleilla olevasta vanhasta rannikkokanuunasta. Ensisuunnitelmissa oli tehdä malli 11-tuumaisesta tykistä mutta sitä alustavasti kuvattuani ja mitattuani tulin sen verran järkiini että totesin projektista kehkeytyvän pikkasen liian massiivisen minulle. Laskeskelin että 280mm 1/35 pelkkä messinkinen putkiaihio olisi painanut yli kaksi kiloa eikä olisi sopinut pieneen mallarisorviimme. Siispä päädyin tähän pienempään versioon joka sekin on tarjonnut haastetta ihan kylliksi.
Vanhoilla Suomenlinnan kanuunoilla on pitkä historia josta kerron hieman. Kyseiset aseet kehitettiin ja suunniteltiin alun perin Itämeren alueella käytetyihin Uragan-luokan taistelumonitoreihin. Kyseisissä sota-aluksissa oli aikaisemmin käytetty sileäputkisia, pallolammuksia käyttäviä kanuunoita ja nämä rihlatut 9-tuumaiset merkitsivät huomattavaa parannusta laivan taistelutehoon. Aluksessa oli yksi pyörivä panssaroitu torni keskellä runkoa ja johon oli sijoitettu kaksi kanuunaa rinnan. Kanuunoiden perussuunnittelun teki saksalainen Krupp ja jota sitten jatkettiin ja kehitettiin Permin tykkitehtaalla Venäjällä.
Alusten käytyä liian vanhanaikaisiksi tarkoitukseensa, ne romutettiin 1800-luvun loppupuolella ja tykit siirrettiin rannikkolinnakkeisiin jolloin Suomenlinnakin sai muutaman aseen. Tietääkseni 9-tuumaiset eivät koskaan osallistuneet taisteluammuntoihin ja niillä ammuttiin ehkä pelkästään harjoitus- ja saluttilaukauksia.
Suomenlinnan kanuunat ovat valitettavan huonokuntoisia seistyään valleilla yli 120 vuotta ja niistä on krapissut aikojen saatossa lähes kaikki irtoavat pienemmät osat mikä vaikeutti mallin suunnittelua.
Tein Suomenlinnaan puolen tusinaa suunnittelu- ja kuvausreissua jolloinka piirsin ja mitoitin tykin osat ja otin kolmisensataa referenssikuvaa. Projektin eteenpäin viemisessä minulla on ollut suurena apuna Jukka Purhonen. Hänen kanssaan olen käynyt selvittämässä mm. tykin perusmekaniikkaa ja toimintaa. Selvitimme lukkolaitteen toiminnan, lataamistapahtuman ja tykin joustolaitteiston (Semenovin mäkilavetin) toiminnan sekä putken ja lavetin palautusmekanismit. Mallin rakentamisessa on iso apu kun kanuunan vipujen ja vempaimien käyttötarkoitus tulee ymmärretyksi. Samoin Kaj-Krister Lindeman on ollut suurena apuna etsiessäni messinkisiä putkiaihioita projektiini. Koko malli on tarkoitus tehdä kuparista, messingistä sekä alumiinista messinkiniitein, pultein ja mutterein. Osien yhteen liittämiseen käytän pääasiassa tinajuotoksia.
Tähän lopuksi 229mm Obuhov-rannikkokanuunan m1867 teknistä tietoa. ( Tiedot kirjasta : Ove Enqvist; Itsenäisen Suomen Rannikkotykit 1918-1998) Putken paino 14905kg, Ammuksen paino 122,9kg. Lähtönopeus 385m/s. Ampumaetäisyys 5330m.

merkinnät

Viime vuoden elo-syyskuun vaihteessa alkanut projekti tuli viimein valmiiksi. Intensiivistä rakennusvaihetta kesti marraskuun alusta 2014 kuluvan vuoden kesäkuun loppuun. Heinäkuussakin tuli toki mallailtua mutta enemmän aikaa meni mökillä puutarhahommissa. Rakentelutunteja kertyi 1000-1100 ja osia malliin tuli n.700 kpl mukaan lukien niitit, pultit ja mutterit. Arvelin tämän projektin alkaessa että eteen tulisi muutama todella hankala vaihe ( esim. lukkolaite ja kanuunan ankkurointi/kääntötuki) mutta muuten homma kävisi ainakin jonkinsorttisella rutiinilla. Vaan toisin kävi. Lähes jokaisen osan suunnittelun ja tekemisen kohdalla sai hermoja…
Pitkähkön ajan funtsittuani rakensin vielä nostotaljan koukkuineen ym. osineen. Näköjään alkaa minulta mallausakut olla tyhjät tämän projektin osalta kun en olisi millään viitsinyt ryhtyä ko. osia pakertamaan. Olin ostanut useampi kuukausi sitten Knupfelstoresta taljapyörät ja jotka olivat onneksi esikasatut. Ajattelin ensin vaan laittaa pelkästään ne jotenkin koukkuinensa ja naruinensa roikkumaan nostopuomiin, mutta suht hyviä referenssikuvia aikani katseltuani päädyin kuitenkin tekemään taljapyöriin koteloinnit. Ko. osat tein 0,3mm kuparilevystä kun vastaavaa messinkiä ei ollut saatavilla…ja tulihan siihen metallipintojen väriinkin…
Tein kanuunan alle tulevat kiskot 1,5mm kuparilevystä ja jotka hehkutin helpommin muokattaviksi. Merkkasin mallin alustaan kiinnitettyyn paperiin lavetin pyöräparien kohdat sekä sovitin ja merkitsin sitten kiskojen paikat. Kiskot kiinnitin ruuveilla (31kpl) alustaan. Koska tähän tarkoitukseen ei löytynyt valmiita ruuveja, sorvasin 0,8mm messinkipulteista ruuviaihiot ja sahasin lehtisahalla ruuvien hahlot. Ruuvit kiinnitin paikoilleen pikaliimalla. Tässä(kään) työvaiheessa ei homma mennyt kuten olin suunnitellut. Vaikka olin tehnyt mahdollisimman huolelliset kiskojen kiinnitysmerkinnät, jouduin vielä kiinnitysvaiheessa tekemään kiskojen…
Kaikki takarungon pikkuhilut alkavat olla kiinnipultattuina. Jokunen M0,6 pultti ja mutteri puuttuu ja ovat tilauksessa Saksanmaalta. Pitkän pähkäilyn jälkeen olen päätynyt siihen tulokseen että lavetin päässä oleva saranoitu lankku on kanuunan suuntaajan alusta. Sieltä hän antaa komennot sekä sivu- että korkeussuuntaajille (koroasettajille!?) Koska putken takapään halkaisija on n.990mm, niin se peittää suht leveän sektorin tähtärin näkyviltä. Tällöin suuntaaja, riippuen siitä lähestyykö maali oikealta vai vasemmalta, siirtyy käyttämään putken oikealla tai vasemmalla puolella olevaa T-tähtäintankoa ja jyvää. Miksi lankku on sitten kääntyv…
Kranaatinnostopuomi on laakeroitu runkopalkkiin pultattuun pitimeensä kupariholkein. Nostopuomin tein 3x3mm messinkineliölangasta viilaamalla ja hiomalla. Muotoon viilaamisen jälkeen hehkutin osan ja taivutin sopivankokoista putkenpätkää apuna käyttäen. Valmista osaa on kertynyt tämänkin päivityksen jälkeen vaan siitä sitten myöhemmin. Jäin eläkkeelle muutama päivä sitten joten aikaa rakenteluunkin on enemmän ( luultavasti :)
Kanuunan perääntyessä laukaistaessa mäkilavetillaan, se täytyy palauttaa eteen uudelleenladattavaksi ja tämä tapahtuu kanuunan takarungon molemmin puolin olevien nostotankojen avulla. Tankojen alapäässä on epäkeskoakselein laakeroidut pyörät joiden päälle takarunko vivutaan ja jolloin kanuuna pääsee rullaamaan lavetillaan etuasentoon. Osat työstin vanhoilla menetelmilläni messingistä käyttäen apuna lehtisahaa, viiloja sekä sorvia.
Lukkopää alkaa olla valmis. Viimeisimmät osat olivat kaksi T-tähtäintankoa sekä putken nostoruuvin vastinkappale putken alapintaan. Pyrin rakentamaan mahdollisimman alkuperäisen näköiset laitteet apunani muutama suht heikkoresoluutioinen referenssikuva. Ilman näitä kuvia olisi kanuunan lukkopää jäänyt osiltaan kovin köyhännäköiseksi.
Työstettävänä olivat seuraavaksi lukon vipuvarret ( aukaisu ja sulkeminen) Materiaaleina jälleen messinkilangat ja -levynkappaleet. Työkaluina erikokoiset viilat, lehtisaha sekä porat ja hiomapaperit.
Lukkolaitteen pronssiosan (kupari) valmistamisessa oli iso ongelma referenssikuvien ( tai niiden vähyyden) kanssa. Koneellani on muutama kuva ko. kohteesta netistä löydettynä. Pieniresoluutiset kuvat ovat jossain Venäjän museosta olevasta Obuhovista . Onneksi pari otosta on värillisiä joten niistä voi päätellä jotain osien materiaalista ja muodoista. Sitten vaan piti käyttää luovaa mielikuvitusta ( myös mittojen suhteen) ja juotella sekä viilailla osista putken päähän sovelias kuparikikkare :)
Viimein pääsin hommaan joka on askarruttanut ja hirvittänyt pidemmän aikaa eli lukkolaitteen ja sulkukoneiston rakenteluun. Ensi alkuun suurin ongelma ilmeni kun Knupfelstoresta ostamani uppokantaruuvit osoittautuivat tarkoitukseensa aivan liian suuriksi. Siispä etsin sopivia aihioita joista valmistaa kiinnitysruuvit ja millin messinkiniitit osoittautuivat mainioiksi siihen hommaan. Laitoin niitit Proxxonin askarteluporaan kiinni ja parilla pikkuviilalla sekä hiomapaperilla sorvasin ja viimeistelin tusinan verran ruuveja, jonka jälkeen sahasin lehtisahalla niiden kantoihin hahlot.
Jarrulaitteen vivusto tuli viimein valmiiksi. Homma sisälsi myös juotostöitä jotka osoittautuivat vähintään niin hankaliksi kuin olin ennakoinut. Mitoiltaan 1x3mm messinki "tankoa" onneksi löytyi ja siitä sain tehtyä kiinnitysputkien väliset jarrukanget osineen. Viilaamista, sahaamista, hiomista ja kiillottamista sekä tinajuotoksia.
Obuhoviin on vajaat 150 vuotta sitten suunniteltu sangen nerokas ja yksinkertainen jarrulaite. Kun kanuuna laukaistiin ja se lähti peräytymään mäkilavetillaan, se samalla käänsi rungon sisäpuolella olevia kahta vipua jotka kiristivät samalla kitkajarrukengät mäkilavetin sivupalkkien kylkiin. Jarrukenkien kulutuspinnat ovat puuta ja helposti vaihdettavissa. Jarrukaarien ulkopinnoissa on pronssiset, asteikoilla varustetut ruuvit, joilla tehdään jarrukenkien esisäätö sopivaan kireyteen. Rakensin jarrukaaret parista sopivankokoisesta messinkinipasta sorvaamalla ja sahaamalla. Sen jälkeen seurasi osien hehkutus ja oikaisu pienen alasimen pääll…
Sain valmiiksi erään tämän projektin hankalimmista osakokonaisuuksista. Pitkään pähkäiltyäni ja pohdittuani keksin miten tehdä ankkurointitapin tukilevyt sekä ennen kaikkea miten ne saisi kohdistettua ja juotettua paikoilleen. Kun mietin työtapoja ja osien tekoa kanuunaan, muhivat eri ratkaisuvaihtoehdot mielessä päiviä ja viikkoja kunnes tulee ns. älynväläys ja pääsen kokeilemaan kulloisenkin osan rakentamista. Lähes aina paras vaihtoehto on yksinkertaisin ja suoraviivaisin tapa. Sitten vaan etsimään putkenpätkiä ja levynkappaleita joissa on jo valmiina osan muotoa. Loppu onkin sitten sorvaamista, sahaamista ja osan sovittelua ja joka…
Pari viikkoa on vierähtänyt toisen projektin parissa kunnes pääsin taas messinkiä muokkaamaan. Tein putken kiinnityskorvakkeet miljoonalaatikosta löytämästäni messinkiputken pätkästä. Määrämittaan katkaisten, hehkuttaen ja 7,5mm poranterän päällä muokaten rakentuivat ko. osat tarkoitukseensa sopiviksi. Melkoisesti pähkäilyä ja miettimistä tarjosi mäkilavetin ankkuritapin/levyn rakentelu ja taasen miljoona/romulaatikkoani tongittuani löysin pari messinkiholkkia jotka sopivat tarkoitukseensa liki täydellisesti. Runsaasti sahailua, poraamista ja hiomista sekä tinajuotoksia. Homma etenee ja mielenkiinto rakenteluun pysyy yllä. :)
Päivitys on hieman venähtänyt kun olen rakennellut tässä välillä lekomallia…vaan asiaan. Obuhovissa on kahdesta lankusta tehty kävelytaso lataajalle (-jille) ja Suomenlinnan kanuunoissa on vielä nähtävillä ko. lankkujen lahonneita jäänteitä. Tein malliini kävelytason kahdesta mäntyrimasta (6,6 x 2 mm) jotka löytyivät Hobby Pointista. Lankut kiinnitin M 0,5-pulteilla tykin lavettiin. Tähtäin"jyvien" paikkojen merkitseminen tykinputkeen tuotti hieman päänvaivaa ja konsultoituani asiasta Lauri Heiskasen kanssa päädyin millimetripaperiin jonka avulla tähtäimet löysivät täsmälliset paikkansa putken kyljestä. Sorvasin putken…
Tässä tulee hieman isompi päivitys eli homma on edennyt runkovaiheeseen. Kylkilevyjä yhdistää ja tukee kuusi putkea/tankoa joista parin ensimmäisen kiinnitys on vuorossa. Samoin rakensin putken korkeussuuntaamiseen tarvittavat nostoruuvit tukitelineineen. Kaikki osat tein ns. suorasta levystä ja putkista hehkuttamalla, sahaamalla, viilaamalla ja taivuttamalla. Jouduin valmistamaan myös kasausjigin jotta osat pysyisivät mitoissaan ja kylkilevyt suorassa asentamisen aikana.
Mäkilavetin tueksi pitää olla keskimmäiset pyörät. Muuten mukavahko homma sorvauksineen ja sahauksineen vaan itse asennus oli yhtä tuskaa. Pyöriin piti saada tietty, alarullauskiskon mukainen vino kulma ja molempiin mielellään saman verran. Bonusta olisi myös jos pyörät ottaisivat vielä kiinni alustaansa. Pulttiasennuksista ei tullut kovinkaan siistejä vaan onneksi ne jäävät palkin alapuolelle piiloon. Toivottavasti jaksatte seurata näitä koottuja pähkäilyjäni :) On vähän niikuin seuraisi maalin kuivumista :)
Elättelin mielessäni että tekisin toimivan sulkukappaleen kanuunaan mutta oli sitten loppujen lopuksi staattisessakin lukossa tekemistä. Halusin kokeilla terästä materiaalina tähän osaan ja hehkutin 8 millin pultin sekä sorvasin ja porasin siitä sitten pienen pätkän sulkukappaleeksi. Kiillotin lopuksi osan 2500-karkeuksisella vesihiomapaperilla. Lukon sisään rakentelin erikokoisista, sisäkkäin menevistä putkenpätkistä, lukon "liikkuvat" osat. Asettelin lopuksi sovitusmielessä kylkilevyt, lavetin sekä putken sinitarran ja puupalikan avulla yhteen että josko se alkaisi muistuttaa esikuvaansa.
Suomenlinnan Obuhov on koottu aikoinaan niittaamalla ja pulttaamalla ja pienoismallini rakentuu pitkälti samalla tavoin. Pienempiä osia kiinnitän tinajuotoksin kasaamisen ja osien sovittamisen helpottamiseksi mutta malliin tulee sama määrä yksittäisiä levyosia ruuveineen, pultteineen ja niittauksineen kuin esikuvassaan.
Viimein on päästy kanuunan ylempien rakenteiden valmistukseen. Rakensin kylkilevyille sahausjigin kun en tiennyt miten helposti tai vaikeasti homma eli lehtisahan käyttö minulta kävisi. Ostin ko. sahan varaterineen ja muita metallirakenteluun sopivia työkaluja kultasepäntarvikkeita myyvästä liikkeestä. Juotin levyaihiot ensin tinalla yhteen ja liimasin pikaliimalla työkuvan sekä kiinnitin jigiin. Sahasin aihiot irti jättäen samalla viilaus/työvaraa sekä porasin merkitsemäni reikien kohdat tolppaporalla käyttäen 0,7mm poranterää. Materiaali on 0,7 mm messinkiä.
Mäkilavetin etu- ja takapyörät ovat nyt paikoillaan. Aika paljon työtä teettivät pyörien kulmien säädöt mutta siitäkin selvittiin tutuksi tulleella viila/hiontamenetelmällä.
Tein mäkilavetin rungon väliin tulevat tuki/pyöränripustuslevyt 0,7mm messinkilevystä. Esikuvassaan levyt ovat n.25-26mm paksuisia. Juotos- ja kasaamishommissa oli välttämätöntä tehdä jigi jossa osat pysyvät asetetuissa mitoissaan. Pyrin pitämään toleranssit 0,1-0,3 millissä jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä kasauksen myöhemmissä vaiheissa.
Kanuunaan tulee viisi paria pyöriä joista kolmet mäkilavettiin ja kahdet tykin kehtoon. Materiaaleina käytin alumiinia ja messinkiä. Tiesin jo ennalta että varsinkin hammasrattaat tulevat teettämään runsaasti suunnittelu- ja valmistustöitä ja pyrin tekemään ne erityisellä huolellisuudella. Siitä huolimatta viistohammasrattaat menivät uusiksi liian jyrkän ja sopimattoman hammaskulman takia. Vaan tulihan harjoiteltua sitäkin hommaa. :-) Putkikehdon takaosan epäkeskopyörät ovat vielä suunnittelun alla.
Tein mäkilavetin palkit viidestä eri messinkiprofiilista tinajuotoksin sekä sahaamalla ja viilaamalla. Palkkien koko Obuhovissa on 200 x 140mm ( 5,7x4mm) ja paksuuttakin keskeltä n. 50mm. Palkkien pituus on n.4500mm (128mm) Olisin kovin mielelläni tehnyt nämäkin valmiista profiilista vaan eipä sellaisia ole kaupan. Yhteen tinattuna 0,4 millin lattaprofiilit sekä kaksi C-profiilia muodostavat melkoisen tukevan alustan kanuunalle.
Rihlojen tekeminen putkeen teetti runsaasti päänvaivaa ja mietiskelyä. Ajattelin ensin tehdä rihlat Karl-mörssärin 1/35 etsiosasta mutta ko. rihlaus oli liian pienipiirteistä ja sileää tähän tarkoitukseen. Hommasin sitten Rb-Modelsin kaksi alumiinista tykinputkea ( KV-II, 152mm 1/35) ja sorvasin niistä rihlaosat. Ohensin ko. putkia päältä niin että itse rihlauksesta jäi 0,3mm paksuinen siivu jonka sahasin irti ja halkaisin. Toisen putken sorvasin samoin ja irroitin siitä puuttuvan rihlasiivun edellisen täydennykseksi. Putken olin porannut rihlan pituuden verran auki 7mm terällä jonka sivumennen sanoen jouduin myös modaamaan eli lyhentämään…
Putkiaihio on messinkiä. Halkaisija 30mm ja pituus 170mm. Aihioita hommasin kaksin kappalein jolloinka suden sattuessa kohdalle ei tarvitsisi heti ryhtyä etsimään uutta. Aihion paino oli 1020g ja valmiin putken ( josta sitten myöhemmin) 450g elikkä lastuina ja sorvausvarana häipyi yli puolet aihion painosta. Kaliiperi 229mm on 6,54mm 1/35. Sorvina minulla on sorvikombinaattimme (10 mallaria) pieni Proxxon.