Pienoismallit.net

Me-262A-2a

Sturmvogel

”Willys Wunder Waffe”

Ja Germanski teema jatkuu vielä hetken. Tällä kertaa Academyn Me-262 malliin merkeissä. Konetyyppiä tuskin tarvitsee tarkemmin esitellä, sen verran useasti Me.262 malleja on näilläkin sivuilla esiintynyt. Hävittäjä versiota kutsuttiin myös nimellä ”Schwalbe” ja pommaria ”Sturmvogel”. JaBolle tai tiedusteluversiolle en ole omaa nimitystä nähnyt.

Merkintöjä sarjassa on kymmenelle eri koneyksilölle. Jotka ovat lähes kaikki loppupään tuotantoyksilöille. Aikani kirjallisuutta selailtuani tulin siihen loppupäätelmään, että paketoinnin muoviosat on lähinnä alkupään A-1a koneille. Jotkut A-2a versiot saa paketista lähes suoraan. Merkinnät vaikuttavat olevan pääasiassa loppupään A1 tai A1/JaBo tuotantoyksilöille. Myös Me-262C mallin rakentamiseen tarjotaan mahdollisuus. Loppusarjan koneen olisi saanut leikkaamalla nokkalaskutelineen iskunvaimentajan ”sakset” pois.

Koska halusin rakentaa nimenomaan Jabo tai pommari version, niin aikani kirjallisuutta selailtuani päädyin rakentamaan 1./KG51 koneen 9K+BH. Valkoinen konetunnus B tulee sarjan mukana ja loput on tunnuksesta on RAFn numerot/kirjaimet tarvikesiirtokuva-arkilta. Onneksi ovat sen verran pienellä kirjasintyypillä, että eivät liiemmin erotu ja voivat mennä täydestä kuin se kuuluisa omatekoinen maksuväline. Taitavat olla vain hieman liian ohuella viivalla tehtyjä. Näillä oli mentävä kun parempiakaan minulla ei ollut saatavilla. Werke nummer 170096 on kasattu USAFn irtonumeroarkilta. Oma hauskuutensa oli niidenkin sijoittelussa.

Ospreyn Me262 Bomber and Reconnaissance Units opuksen mukaan esikuvana ollut koneyksilö toimitettiin 1./KG51lle syyskuun lopussa 1944 ja siinä esiintyi runsaasti tarkemmin määrittelemättömiä teknisiä ongelmia. Käyttöikä oli suhteellisen lyhyt sillä lopullisesti kone vaurioitui jo lokakuun alussa 1944.

Itse sarja meni kasaan ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Joidenkin liitossaumojen kohdalla kävin itseni kanssa väittelyä, että hioako vako eikö hioa. Pohjamaalauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että olisi sittenkin kannattanut pikkuisen hioa. Tämä näkyy etenkin takarungon liitoksessa, johon jäi pieni pykälä. Samoin moottorikoteloiden alapinnoilla. Sarjan mukana tulee kaksi takarunkoa, joista toinen on rakettimoottorilla varustetulle Me-262C tyypille.

Academyn sarjakaan ei ole aivan virheetön tai puutteeton esitys Me-262 koneesta. Sarjassa tulee kaksi nokkapyörää mutta ainoastaan yksi, vain joihinkin yksilöihin sopiva nokkalaskuteline (katso ensimmäisen kappaleen kommentit). Lisäksi sellainen pikku yksityiskohta kuin päälaskutelineiden sisäänveto sylinterit puuttuvat sarjasta täysin. Kun miljoonalaatikostakaan ei ollut apua tähän ongelmaan, niin totesin että eletään sitten mallin kanssa puutteista huolimatta. Onneksi sylinterit tulisivat aika syvälle telinekuilujen sisälle niin niiden puuttuminen ei näy selvästi. Toinen, näkyvämpi asia on nokan muoto, joka mielestäni on liian tylppä. Lisäksi kapiinin muodossa on jotakin outoa, etulasi näyttää olevan liian pystyssä valokuviin verrattuna. Ylemmät tykinputkien aukot kittasin umpeen, jotta saisin haluamani A-2a version aikaiseksi. Taisi kitti hieman kutistua kuivuessaan koska kittaus jäi kuitenkin kuopalle.

Pommi/rakettitelineitä ei ollut kuin Wikingschiff tyyppiset, ETC503 mallisia ei valurangoista löytynyt. Kaksi pommia ja niiden ripustimet telineisiin löytyivät kylläkin vaikka niitä ei kasausohjeessa näytettykään. Olisikohan Academy suunnitellut laajempaakin 262 perhettä.

Kirjallisuudessa kyseisestä koneyksilöstä on useampikin profiilipiirros mutta väritys vaihtelee hieman kirjasta riippuen. Itse päädyin käyttämään RLM sävyjä 76 (pohja), 81 (yläpuoli) ja 83 (täplitys). Itse maalit on XtraColorin emalimaaleja. Sävyjen kanssa päätin kokeilla hieman erilaista ratkaisua sillä ne eivät ole sellaisenaan Xtran tarjoamia RLM värejä. RLM76 on silmämääräisesti sekoitettu RLM63 ja RLM78 väreistä. Dark Slate Gery vastaa vihertävän sävyistä RLM81 väriä ja Olive Drab (ANA613) kuvaa RLM83 sävyä. Dark Slate Geryn vedin kahteen kertaa joista toista kerrosta sävytin parilla tipalla Xtran RLM81 väriä.

Varsinainen maalauskaavio olikin jo suurempi haaste. Nyt tummanvihreä täplitys on hieman liian suurta ja ympyrämäistä verrattuna siihen mitä yritin saada aikaiseksi eli pieniä epämääräisen muotoisia läiskiä. Taisi pensseli olla pari pykälää liian suuri. Eivätkä Xtran emalitkaan ole parhaimmillaan sivellin käytössä. Esikuvan tykinputkien suuaukkojen reunukset oli maalattu valkoisella. Tätäkin yritin, mutta maalin levitys viistetyllä hammastikulla ei tuottanut aivan toivottua lopputulosta. Koneen nokassa ja pyrstössä olevat valkoiset alueet oli esikuvassa rajattu mustalla reunuksella. Tämän toteutin piirtämällä mustan viivan kapealla tussilla maskiteipin reunaa ohjurina käyttäen. Tekniikka vaikuttaa lupaavalta mutta vaatii vielä harjoittelua. Koska lähdetietojen mukaan esikuvakaan ei ehtinyt käytössä paljoakaan rähjääntyä, niin jätin vanhennukset tyystin pois. Tuskin ne muutenkin tummahkossa koneessa olisivat paljoa edes erottuneet. Kapiinin kanssa kävi taas kapillaarit eli maalia oli päässyt paikoittain maskin alle eivätkä ylimääräiset värit suostunut kevyellä rapsuttelulla lähtemään mihinkään. Onkohan vika Tamiyan teipinsuikaleissa vai maskeeraajassa. Antennilankakin jäi hieman lyhyeksi. Sen pitäisi kiinnittyä pyrstöön hieman ylempänä. Vähän se taas roikkuu mutta olkoot noin. En ryhdy hermoja raastavaan siimankiristys operaatioon.

Loppujenlopuksi olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen tämän kertaisen rakentelu- ja kokeilusession lopputulokseen vaikka kaikki ei onnistunut odotusten mukaisesti ja parantamisen varaakin vielä jäi. Seuraavaksi tuleekin jotakin aivan muuta kuin 40-luvun saksalaiskalustoa. Valokuvat on otettu loppuiltapäivän hämärässä kameran omaa salamaa käyttäen.

Talven ja sen ”täydellisen mallin” odotusta itse kullekin.

E-P

Kommentit

Jabo, Willyn olisi pitänyt sanoa Adolfille nein, nein, nein! Kun Adolf kysyi että voiko sitä käyttää myös pommittajana, liian vähän liian myöhään sanovat jotkut. Eräs kauneimpia koneita kautta aikojen ja oikein käytettynä edes jonkulaisella ilmasuojalla olis saattanut vaikuttaakin sodan lopputulokseen.
Täpläcamo on vaikea toteuttaa muulla kuin ruiskulla, omasta mielestä Xtracolorin RLM värit on olleet aika hyviä väritykseltään, mikään varsinainen sivellinmaali se ei tosiaan ole. Ens kerralla ruiskulla täpläcamo tai hiomalla hieman maalirajasta, rajaa pehmeämmäksi. Pientä paneelirajojen korostamista olisi voinut tehdä. saisi hieman elävöitettyä mallia. muuten ihan siisti malli.
Kyllähän tuo on ihan hyvin ja siististi kasattu. Jotenkin tuo ekakuvan keuliminen ihmetyttää, koska muissa kuvissa keulapyörä on maassa.

Olet kuitenkin itsekkin huomannut pieniä puutteita, virheitä ja parantamisen paikkoja mallissasi. Kannattaisiko ne korjata seuraavalla kerralla ennenkuin kuvaa ja julkaisee mallin? Tai ainakin ne, joihin taito sillakertaa riittää.

Ihan hyvä 262:nen tuo on silti. Seuraavaa vaan kehiin.
Kiitokset kommenteista.

Xtralla on hyviä sävyjä mutta halusin vain kokeilla jotakin hieman erilaista. Harkitsin kyllä pientä paneelirajojen korostusta mutta jätin tekemättä koska esikuvan operatiivinen aika jäi varsin lyhyeksi. Eikä siinä yhdessä valokuvassa jonka löysin paneeliraja juurikaan erottanut. On kuvatekstin mukaan stillkuva uutisfilmiltä.

Se keuliminen on ihan tarkoituksellista. Hain hieman erilaista kuvakulmaa. Toisaalta, kyseinen asento olisi vaatinut ukkelin ohjaamoon ja savua moottoreista. Joitakin saumoja olisin kyllä voinut hioakin. Mallin muotojen ja puutteiden suhteen minulla on aika väljät toleranssit. Yleensä mallini ovat suoraan laatikosta ilman sen kummempia virityksiä. Tarvike siirtokuvia ja epämääräisiä maalauskokeiluja lukuun ottamatta.

Ja sitten uusien haasteiden kimppuun…