Pienoismallit.net

JAS-39B Gripen

Svea Mamman harmaa neito

”Svea Mamman harmaa neito”

Saab JAS-39B

Niimpä niin, käsi ylös kaikki ne, jotka eivät nyökytelleet lievästi vahingoniloisina kun pari ensimmäistä proto Gripeniä materialisoitui näyttävästi maan pinnalle? Niinhän siinä kuitenkin kävi kun vähän uumoilinkin. Alkuongelmien jälkeen Bärttilit, Hååkkanit och komppisar saivat aikaiseksi soivan pelin. Ja vähän businesta ulkomaillekin siinä sivussa. Hatunnosto heille. Ei sitä tiedä, vaikka Gripen yksi kaunis/pilvinen/mysrkyinen (lukijan valinta) päivä kantaisi myös Suomen värejä.

Tämä malli on ollut rakennettavat-listalla siitä lähtien kun tuli tehtyä sen kohdalla Sulo Vileenit, eli ostin kun halvalla sain. Sarja on mielestäni aika tyypillistä Italeria. Pääosin siistiä valujälkeä mutta osien yhteensopivuus jättää paikoitellen toivomisen varaa (=hiomista ja irvisteleviä saumoja). Pahimmpia paikkoja olivat; pohjassa etu- ja keskirungon liitoskohta, lentojarrujen sovitus, kapiinin sovitus, nokkapiikin sovitus eturunkoon, törmäilyvalon sovitus pyrstön huipussa ja ohjusten sovittaminen laukaisukiskoihin.

Parista paikasta piti myös hioa valusaumoja sileäksi. Pahimmat raot täytin Vallejon kitillä. Osia en alkanut mittailemaan. Nokkapyörän luukun kiinnitys tukivarsineen olisi saanut olla selvemmin esitetty kasausohjeessa. Nyt sai arpoa miten päin osat tulevat. Sen myös opin, että yksi- ja kaksipaikkaisessa Gripenissä on erilaiset nokkatelineen luukut. Ohje kehottaa poistamaan koneen selässä olevat pikku antennit. Valokuvien mukaan koneen selässä kuitenkin kuuluu olla kaksi pientä antennia yhden suuren lisäksi. Muotoilin vähän poistettuja antenneja ja sijoitin ne lähemmäs oikeita paikkojaan. Alkaa olla aika haastava homma tätä nykyä. Luulin myös, että kapiinin katossa menee valusauma mutta tarkemmin valokuvia katseltuani huomasin kyseisen ”sauman” olevan myös oikeissa koneissa. Eli kyseessä on ohut tuki joka kulkee kuomun sisäkatossa. Jätin sauman suosiolla maalaamatta.

Poistettuna kapiinin maskit huomasin, että maalia oli päässyt hieman valumaan reunojen alle. Annoin olla, kun ei värijäljet suosiolla pois lähteneet. Maskit oli paikoillaan koko maalaussession ajan eli pohjaväri, kaksi pintakäsittelyä ja lakkaus. Olivat värit ehtineen jo kuivua niin pahasti, että raapeveitsenkärjellä ei poisto onnistu pilaamatta kapiinia.

Siivissä roikkuvat vihanpit… eikun rauhan ylläpitovälineet (Maverick eli Lätt attackrobot RB75TV ja meritorjuntaohjus eli Sjömålsrobot RB15 F) ovat Italerin JAS-39A paketista. Rakennetusta JAS-39B sarjasta käytin vai siivenkärkien ohjukset (Sidewinder eli Närstridsjaktrobot RB74 ). Rynnäkköaseistuksen esikuva pohjautuu jokunen vuosi sitten Ruotsin reissulla ostamastani JAS 39 Gripenin kehitystä ja käyttöä käsittelevän kirjan valokuviin.

On se vaan kumma, miten luonnonlait lakkaavat toimimasta juuri silloin kun pitäisi. Kuten kapillaari-ilmiö. Renkaat oli tarkoitus maalata kyseistä ilmiötä hyödyntäen. Tippa väriä vanteen viereen josta se etenee itsekseen vanteen reunaa seuraten. Mutta kun ei. No, renkaista tuli sellaiset kun tuli. Korjaamaan en alkanut. Pari antennia maalasin aluksi Tamiyan Chrome Silverillä. Piti paikata vanhalla Hu11lla kun Tamiya jätti siveltynä varsin rokonarpisen pinnan. Katseltuani nokan muoviputkea, niin taidan korvata sen joskus tulevaisuudessa nuppineulan pätkällä. Sen verran löysältä se näyttää.

Maalit on Xtracolorin emalivärejä siveltimellä levitettynä. Värisävyt on oma kokeilu aiheesta ja eroavat hieman Italerin ja Mark 1-kirjan värimäärityksistä. Kirja antaa vareiksi FS36373 ja 36173. Käyttämäni Xtran värisävyt vastaavat FS36515 ja 36314. Kerran Gripenin livenä nähneenä sanoisin, että se oli minusta silloin yllättävän harmaa eikä maalauksessa ollut juurikaan vivahdeta siniseen. Voi olla, että syynä oli pilvinen keli tai värimuisti tekee tepposet. Xtran emalit eivät ole parhaimmillaan siveltimellä levitettyinä eli homma meni tälläkin kerralla hieman ”asetusten hakemiseksi”. Pohja vaati kolme värikerrosta, enkä ole vieläkään aivan tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi se ei kuitenkaan paljoa näy yläpuolelle. Lopullinen lakkaus on Humbrolin mattalakalla. Jännä ilmiö, ohennettu lakka kerrostui puolikiiltäviksi alueiksi sauma- ja taitekohtiin. Lisäksi lakassa oli rusehtava sävy. Taisi olla lähes käyttämätön vanha purkki, jonka parasta ennen aika on kaukana takanapäin.

Ohjusten hakupään mustanvihreän värisävyn yritin saada aikaiseksi Humbrolin Gun Metallin ja Revellin Metallic Greenin (Car Metallic) sekoituksesta. Lopputulos ei ollut aivan odotettu. Vihreä ei erotu ja metalliväri vaaleni ja korostui. Paikkailin lopputulosta uudella sotkulla jossa oli enemmän tummanvihreää.

Suurin osa siirtokuvista on Mark 1: Gripen Corors & Markings-kirjan mukana tulleelta arkilta. Muodostelmavalot on sarjan omat. Vaikka siirtokuvat on asetettu kiiltävälle pinnalle, niin siellä täällä esiintyy hopeointia. Pari siirtistä puhkaisin veitsenkärjellä ja lopuksi annoin kaikille siirtokuville runsaan Micro Sol kylvyn.

Kokonaisuutena aikaansaannos on riittävän lähellä esikuvaansa jotta kasatun mallin Gripeniksi tunnistaa. Mark1n tunnus-valikoimaan jäi vielä pari mielenkiintoista yksilöä, joten täytynee jossakin vaiheessa väsätä jokunen yksipaikkainenkin Gripen.

Kesän jatkoa
E-P

Kommentit

o/
Muille kuin diginatiiveille tiedoksi, että yllä on käsi ojossa. Redigon kehityshistorian huomioon ottaen suomalaiset ovat nimittäin viimeisiä joilla pitäisi olla mitään syytä naureskella ruotsalaisille.

Mitä malliin tulee, niin perinteinen "ihan nätti" on mielestäni osuvin kuvaus. Vähän saumoja tuntuu edelleen näkyvän, mutta lähtökohdan huomioon ottaen en pidä sitä kovin pahana syntinä. Minulla on yksipaikkainen odottamassa kasaamista ja sen verran olen sitä kuivasovitellut, että tiedän ongelmat.
Tosiian kaunis Gripen,kelpaa moneen maahan tsekkeille,olisiko unkarikin ostanut noita.
Ei euroopassa ole montaa maata joka yltää samaan kuin ruotsi lentokoneiden tekemiseen ja suunitteluun.
Ja Suomi viimeksi voisi irvailla tuosta.
Itse malli kuten edellinen sanoi perusnätti,malli nuo muutama noki tai muu tahra pyrstössä ehkä liikaa.
Tulee hieman mieleen frensujen rafalli.
Hieno malli, erityisesti kaksipaikkainen on harvinaisempi ilmestys! Onkohan Suomessa miettitty RBS-15:n käyttöä Horneteissa?
Kalle Rantanen kirjoitti:
Redigon kehityshistorian huomioon ottaen suomalaiset ovat nimittäin viimeisiä joilla pitäisi olla mitään syytä naureskella ruotsalaisille.
Enpä rinnastaisi ihan Redigon ja Gripenin kehityshistoriaa tässä yhteydessä. Vertaaminen on ontuvaa jo siinäkin mielessä, että Ruotsi sai sodan jälkeen kehittää ilmailuteollisuuttaan saksalaisten ja suomalaistenkin tietotaidolla, brittien suihkumoottoreilla ja myöhemmin yhdysvaltalaisten avun turvin ja luoda aika jäätävän suihkukonesarjan siinä ohessa.

Suomen ilmailuteollisuuden kyky konstruoida omia konetyyppejä laitettiin käytännössä jäihin Tuuli III:n jälkeen vuonna 1958. Tämän jälkeen kyky herätettiin henkiin vasta Vinkan suunnittelun yhteydessä. Vinkasta tuli hyvinkin soiva peli, 34 vuotta käytössä todistaa tämän.

Turbo-Vinha ja Redigo olivat pienen nyrkkipajan kunnianhimoinen visio, joita Suomenmaassa ei ole koskaan liikaa, "Mitäs minä sanoin, ei siittä mitään tullut" -miehiä kylläkin ihan tarpeeksi. Kilpailu oli myös kovaa, samassa sarjassa Redigon kanssa kilpailivat mm. Aermacchi SF.260, Pilatus PC-7 ja -9 sekä Embraer Tucano…
Tarkoitushan ei ollut sanoa, että Redigolle naureskeleminen olisi sen järkevämpää vaan ettei kummallekaan kannata naureskella. Lentokoneita kehittäessä voi tulla tällaisia takaiskuja ja meidän ei kannata naureskella ruotsalaisten ongelmille kun meillä on omiakin kokemuksia siitä ettei kehitystyö ole ruusuilla tanssimista.
Mitä vertailuun tuli niin toki Ruotsissa on vahvempi osaaminen, mutta niin oli projektikin haastavampi.
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin Gripen oli pieneltä puolueettomalta maalta valtava ponnistus. Tekniikaltaan se painii mielestäni enemmän tai vähemmän samassa sarjassa kuin Typhoon, Rafale, Raptor ja Suhoi 27 kehitelmät.

Ja vientikin on vetänyt. Gripen on esiintynyt Ruotsin lisäksi Tsekin, Unkarin, Etelä-Afrikan ja Thaimaan ilmavoimien tunnuksissa. Viimeisimpänä mukaan on tietääkseni liittynyt Brasilia. (Pyysivätköhän Brasilian pojat JASsin tuumamitoituksella,,,)

Juu, ne nokitahrat takarungossa. Ovat nyt vähän liian tummia ja liian pieniä. Referenssikuvien mukaan niiden pitäisi olla hieman suurempia ja vaaleampia eikä noin terävärajaisia. Harjoittelu jatkukoon.

Kesäistä jatkoa kaikille mallia kommentoineille ja arvioitsijoille. Nyt odottavat jo uudet haasteet.
E-P
Erittäin nätti Gripen! Maalaus ja viimeistely onnistunut kaikinpuolin. Gripen on alkuvaikeuksien jälkeen osoittautunut olevansa erittäin vientikelpoinen tuote. Näytöksissä tuon liikehdintä on ollut joka kerta erittäin vaikuttavaa.