Pienoismallit.net

Corsair Mk. II

pelastettu keskeneräisten joukosta

Pääsiäispyhine kunniaksi tutkin keskeneräisten mallieni pinoa ja päätin jatkaa tätä ilmeisesti Otakin alun perin valmistamaa Corsairia. Tämä malli on kulkeutunut Tampereen suunnalta käytettynä näiden sivujen kautta ja syy siihen, että päätin rakentaa tämän jo iäkkäämmän mallin, enkä (vielä) koskenut Tamiyan versioon aiheesta, on varsin yksinkertainen. Halusin rakentaa FAA:n Corsair Mk. II katkaistuilla siivenkärjillä. Airfix tarjosi vielä katkaisuohjeiden lisäksi käyttökelpoiset siirtokuvat, eli tavoitteena oli ns. budjettimalli. Laatikon syövereihin siirryttyäni kiinnitin huomioni kahteen ehdottomasti korjausta kaipaavaan yksityiskohtaan: moottori ja lasitus.
Moottorista ei ollut tarjolla kuin esikuvaansa etäisesti muistuttava silhuetti, joten apua löytyi Quickboostin valikoimasta. Tämä vaati uuden paloseinän rakentamista, mutta oli yksinkertainen toteuttaa. Kabiini saikin sitten aikaan koko projektin hyllyttämisen noin vuodeksi. Tuulilasi oli kauniisti sanottuna metsässä ja parilla punnalla Hannantsilta löytyi Tamiyaan tarkoitettu vacu-kabiini, missä lasin molemmat osat oli valettu erikseen. Alkuperäinen kabiini on sikäli paksua valua, että sitä varten rungosta oli jätetty kabiinin kohta kokonaan valamatta. Tämä piti täyttää ja rakentaa istuimen taakse takaseinä. Vacu-kabiini istui paikoilleen Alligaattori-liimalla varsin helposti ja maskeerasin sen Tamiyan keltaisella teipillä. Siis nyt pääsiäisenä, kun päätin jatkaa ohjaamosta. Jotta ohjaamoon ei olisi tarvinnut tehdä isompaa sisustusremonttia (suurimmat yksityiskohdat löytyi, pieniä ei ollut), päätin istuttaa sinne Sptifire Pr. XIX:stä ylitse jääneen lentäjäsankarin.
Maalasin mallin Xtracolorin emaleilla, hion ja vanhensin akryyleillä. Ja mitä jäi tekemättä: Pilotin tilalle vaikkapa Ultracastin penkki, potkuri samalta firmalta, fillarit ilman muuta (vanteiden sisäpuolelta puuttuvat mm. jarrut), Quickboostilta parempi tähtäin ja laskutelinekuilujen luukut… Toisaalta siinä vaiheessa Tamiya olisi ollut halvempi vaihtoehto, eikä tämä budjettimallitavoite olisi enää toteutunut.

Malli esittää siis 1834. Naval Air Squadronin Corsair Mk. II HMS Victoriukselta, Tyyneltä mereltä 1945.

Kommentit

Ei hassumpi käyttetty malli,hyvin onnistunut.
Hyvin rakennettu ja maalattu.
Myös paneelien rajat on loistavasti toteuttettu tässä koneessa.
Ja puuttuvat asiat mallari on jo itse ilmaissut.
AJ 4.5.2014 16:09 Vastaa lainauksella
Moi Ari,
Hmm, Otakin noin 40(+) vuotta vanha rakennussarja, joka sinällään on ihan ok tasoa (tiettävästi mittasuhteet ovat ok), ottaen huomioon iän…, mutta onhan tuo jonkinlaista itsensä kiduttamista, jos siitä yrittää saada Tamiyan/Hasegawan ja nyt myös Hobby Bossin veroista ja tasoista lekomallia…paitsi jos nyt nostalgiamielessä haluaa ehdottomasti sen rakentaa…

Kun tuohon Otakin sarjaan hankkii vaikkapa tuon Quickboostin motin, vacu-kuomun, True Detailsin hartsi ohjaamon plus muuta pikkusälää, jotta siitä saa Tamiyan/Hasegawan/Hobby Bossin veroisen, niin hinta karkaa merkittävästi kalliimmaksi kuin Tamiyan/Hasegawan/Hobby Bossin tuotokset, jotka ovat jo suoraan boksista laadukkaita ja joihin ei tarvita mitään lisäkilkettä, ellei rakentaja itse niin välttämättä halua. Joten nykyisin Otakin tai vastaavan Ariin paketoinnin hankkiminen ja rakentaminen ei liene kovinkaan mielekästä, kun markkinoilla on saatavilla uudempia ja parempia rakennussarjoja.

Mutta joo, nostalgia-, budjetti- ja maalikonemallina (maalikoneella tarkoitan joko lentävää tai maahan syöksynyttä lekopienoismallia, jota tulitetaan tai on tulitettu lekomallidiossa) ilman hintaa nostavia lisukkeita Otaki/Ariin vanhat rakennussarjat toimivat hyvin.

Tosin en tiedä onko tämä Airfixin Corsair II puhtaasti Otakin/Ariin 1:1 kopio, vai onko Airfix parannellut jotain valuja…

Oli niin tai näin itse lekopienoismalli on idealtaan piristävä, koska eipä FAA:n Corsaireita juurikaan paljoa näy. Myös nostalgiapisteet ovat tapissa olettaen Airfixin olevan 1:1 Otakin/Ariin rakennussarja. Samoin rakentamispisteet ovat melkolailla tapissa, koska onhan se tosiaan jonkinasteista itsensä räkkäämistä rakentaa Otakin Corsairia, kun paljon helpommallakin pääsisi ja sarjan kokoonsaaminen on jo itsessään työvoitto.

Noiden britti-Corsairien väritys BPF:ssä sodan loppuvaiheessa oli seuraava: Koneen siipien yläpinnat ja rungon yläosa ja sivut RAF Dark Sea Gray (jota myöhemmin sanottiin Extra Dark Sea Gray:ksi) ja RAF Dark Slate Gray sekä siipien ja rungon alapinnat RAF Sky; ohessa pari värikuvaa värityksestä www.fleetairarmarchive.net/aircraft/Corsair_Brewster_MkIII_JT96_wartimecolour.jpg ja i1120.photobucket.com…486/fah619/7000721267_fa6d3a4c34_zULMKQuonstptRIc1943_zps45183f0c.jpg
Käytännössä RAF Dark Slate Gray muuntui Tyynen valtameren olosuhteissa ja auringon paahteessa likipitäen Olive Drabin väriseksi, kuten kaksi eo. kuvaa osoittanevat. Näin ollen lekomallin RAF Dark Slate Gray:tä olisi voinut värjätä hieman enemmän tuon Olive Drabin väriseksi.

FAA:n Corsair Mk.II:n operatiivista historiikkiä on jo sivuttu näissä www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_615/ ja www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_616/ kirjoituksissani melko lailla, joten ei siitä sen enempää, muuta kuin hieman lisäinfoa ko. lekopienoismallin esikuvasta. Ko. lekomallin esikuva Corsair Mk.II sarjanumero JT634 kuului 140 kpl:een Chance-Vought F4U-1A Corsair II tilaukseen no A.(S) 198., käsittäen sarjanumerot JT565 - JT704.

Corsair Mk.II sarjanumero JT634 kuului alunperin lentotukialus HMS Illustrious:n 15. Naval Fighter Wing:n 1833. NAS:iin tunnuksella 147/Q ja osallistui Operaatio Iceberg:iin tst-lennoilla 26 - 27.3.1945. Laskeutuessaan koneella HMS Illustrious:lle tst-lennon jälkeen 27.3.1945, aliluutnantti J.H. Clark lensi päin barrieria eli suojaverkkoa ja romutti koneen, muttei korjauskelvottomaksi. Korjauksen jälkeen noin huhtikuun puolivälissä kone liitettiin HMS Victorius:n 47. Naval Fighter Wing:n 1834. NAS:iin tunnuksella 137/P ja leko osallistui tst-lentoihin Sakashima Gunto saarille Okinawan lähellä ja iskuihin Japanin mantereelle sodan loppuun saakka.

Huomionarvoista on, että ollessaan osa HMS Illustrious:n 15. Naval Fighter Wing:n 1833. NAS:ia tunnuksella 147/Q, kone oli maalattu amerikkalaiseen siniseen suojamaalaukseen ja vasta korjauksen jälkeen ollessaan osa 47. Naval Fighter Wing:n 1834. NAS:ia tunnuksella 137/P kone sai brittien kolmivärisen suojamaalauksen. Meri-ilmasto ja tukialusnousut ja -laskut kuluttivat Corsair II koneita paljon; myöhemmin BPF:lle tulleet Corsair IV:t olivat paremmassa kuosissa kuin vanhemmat Corsair II:t. Täten käytön kulumajälkiä voisi olla enemmän samoin vanha jenkkicamo voisi näkyä sieltä täältä nykyisen camon alta; kone kuitenkin korjattiin ja uudelleenmaalattiin tst-olosuhteissa melko nopeasti. Lisäksi samalla vaivalla kun lisäsit jarruletkut, olisit voinut lisätä polttoaineletkun lisäsäiliöön samasta langasta.

Kokonaisuudessaan kuitenkin mainio lekomalli, edellä oli vain rakentavaa kritiikkiä ja huomionarvoisia seikkoja ko. lekopienoismallin esikuvasta. Kaikenkaikkiaan kivaa nähdä BPF:n Corsair malli. Parhain terveisin, AJ