Pienoismallit.net

La-7

Vaihteeksi idän ihmettä. Eduardin malli oli oikein näppärä. Meni kasaan ilman suurempia nikotteluja. Puuttuvan radiohyllyn ohjaamon taakse olisi voinut tehdä mutta laiskuus yllätti, ja kun tämän olikin tarkoitus olla mukava pikkukiva väliproggis että jaksaa taas käydä sotkan härpäkkeitten kimppuun.
Laskulaipat oli tarkoitus tehdä auki-asentoon, kun limited edition-sarjassa kerran tuli mukana etsatut läpät. Siipeen tulevat osat menivätkin kasaan hyvin ja sopivat paikalleen, mutta menin sössimään itse läppien taitokset, joten laitoin ne kiinni.
Ainoat mainittavat soviteongelmat olivat pieni rako siiven ja moottoripeltien välisessä saumassa, siiven ja takarungon sauma, sekä tykkien huoltoluukku, joka jätti pienen välin takareunaansa. Ensin ja viimeksi mainittuun auttoi styreenisoiro, keskimmäiseen kitti. Vaikka kuvista saisi sen käsityksen, ei rungonpuolikkaitten sovitteissa ollut moittimista, mutta siistin sauman kunnolla, etenkin kun ei tarvinnut varoa paneeliurien peittymistä.
Muutama osa päätyi karkuteille ja jouduin tekemään uudet. Armottoman lattian saaliiksi päätyi kannuspyörätilan etuseinä, toinen kannuspyörätilan luukku, kannustelineen joustinsaksi sekä ihan viimeistelyvaiheessa katkennut pitotputki.
Laskutelineisiin käytin etsatut saksiosat, mutta jarrukaapeleihin etsiosat ovat turhan litteät, joten metallilankaa tilalle. Päätelineitten sovitteet siipeen olivat väljät, joten liimasin litteään liimapintaan ohutta styreenilevyä ja hioin kunnes sovite oli napakka. Kannustelineen kohdistin- ja kannatinnasta oli naurettava, joten laitoin jämäkämmän metallitapin tilalle.
Sarjan radiomasto oli hento, eikä olisi kestänyt, joten tein robustimman osan metalliputkesta, joka litistyi vasaralla soveliaampaan profiiliin, päähän viilasin uran johon antennilangat oli helpompi liimata.
Sarjassa tuli maskit mukana, mutta olivat valitettavasti vanhempaa vinyylityyppiä, joka ei kokemuksen perusteella pysy millään vähänkään kaarevalla pinnalla, joten maskit toimivat vain mallineina uusien leikkaamiseen maskiteipistä.
Maalien kanssa en käynyt ronklaamaan sen kummemmin, kun on väliproggis. Aikani pähkäiltyäni päädyin seuraaviin:
ohjaamo & laskutelineheebelit: neutral grey
ulkopinnnat: RLM65, medium & dark sea grey

Siirtokuvat tavallista huippua eduard-laatua, vanhennukseen käytin pastellipölyä, lakkaukseen flat base/johnson-sekoitus (1:15), antennilangat mustaa peruukkihiusta.

Miltä vaikuttaa?

Kommentit

olpi 29.8.2007 11:56 Vastaa lainauksella
IL-2:ssa tämä on se kone, jolla on eniten tullut tiputettua N00Beja ja vähän kokeneempia. En sitten tiedä oliko tämä kone niin erinomainen oikeasti kuin peli antaa ymmärtää.
IL-2:ssa jokaisella itäraudalla tiputtelee noobeja ilman ongelmia. Olen joskus ampunut mersulla yli 200 osumaa ladaan tykillä ja konekivääreillä ilman että kone putosi. Samoin olen muutaman taranin uhriksi joutunut niin että Focke on hajonnut ja Lada lentänyt edelleen. Hyvä kone se Latuska kai silti oli oikeastikkin.
Pieni on kaunista, varsinkin tässä tapauksessa. Olikos tämä se venäläisten konetyyppi, jossa oli puiset siivet?
Kuulemma La-7 oli venäläisten, ja yleisestikin 2. MS:n parhaita koneita.
Juu, puusiipinen vehje. LaGG-3 oli aika yleisesti inhottu kone venäläisten pilottien keskuudessa, mutta La-5 oli jo kuulemma hyvä vehje.

IL2:n mallinnuksen tarkkuudesta en tiedä. Joskus "muinoin" oli keskustelua siitä oliko rysykoneitten fysiikkamalleissa vedetty hiukan kotiin päin, mutta eiköhän ne ole sittemmin korjattu.
Eipä sanottavasti. Sen sijaan nykyään mersusta näkee ulos jopa ampuessa kun suuliekit eivät peitä koko ikkunaa kuten alunperin. Se vetäminen kotiin päin ei ollut edes hiukan, eikä ole vieläkään, mutta silti aivan loistava peli ja missä muualla pääsee lentämään suomalaiskoneilla ja kartoilla?

Itselläni ei ole noita itäkoneita paljoa tehtynä. LaGG-3 löytyy kotimaisena. Pitäisiköhän ottaa kuvia ja laittaa esiin. Ehkä…

Hieno malli tuo. Lada on jotenkin nätti kone.
"antennilangat mustaa peruukkihiusta."

Pakko kommentoida…
Eikö vaimoväki ärähdä? ;o)
^^Suuliekit korjattiin huomattavasti pienemmiksi kolmosversiosta (pacific fighters) alkaen. Erittäin hyvä korjaus. Suuri niillä tarkempaa sihtaamista vaativilla koneilla oli keljua ampua tykeillä kun suuliekki peitti näkyvyyttä, ja lähimmällä tähtäinnäkymällä vielä nykäisi PC:kin aina kun ampui (Bf-109, P-39 jne).

^Ei kukaan ärähtele, ihan luvan kanssa nyhdin. Sisko osti jotain vaatevirityksiään varten mallinuken, jonka mukana tuli (mielestään) tökerö peruukki, jonka hius on aika ihanteellista antennilangoiksi ym:ksi.

Edit: hyvä kun saa muokattua kommenttejakin nykyään, olin jo ulkomuistista laittamassa uutta.
Postaa ihmeessä kuvia LaGGista. Mikä yksilö kyseessä? Itse väsäsin Rodenin 1:72-sarjasta LG-3:n, ja south frontin varhainen malli on odottamassa käsittelyä LG-1:ksi. (saa nähdä miten falconin kuomu istuu siihen..)
Janne V 29.8.2007 15:41 Vastaa lainauksella
Voih oma La-5:ni kalpenee tæmæn rinnalla :(
EKo 29.8.2007 17:14 Vastaa lainauksella
Todella siisti .
Todella komea 1/72ksi!
LG-3 muistaakseni itsellänikin, siitä kun on hyviä kuvia olemassa. Pitää laitella niitä kuvia. Koetan saada vielä tämän viikon aikana.
Hakannee vanhan KP:n La-7:n mennen tullen ;-D

nimim "oma La-7 kesken jo x vuotta koska La-5 on hienompi kone"
L.H 3.9.2007 08:39 Vastaa lainauksella
Todella hieno kone! Mutta mistä löydät näytä hienoija LAGeja? Itsekin haluaisin sellaisen.
L.H 3.9.2007 08:40 Vastaa lainauksella
Millä tavalla vanhennat koneitasi? Todella hienoja kaikki nimittäin
Kiitoksia.
Lassi Hirvonen kirjoitti:
Mutta mistä löydät näytä hienoija LAGeja? Itsekin haluaisin sellaisen.
Ihan kuivalaiselta hommasin.

Vanhentamisen aloin yleensä esivarjostuksella, tosin vaihtelevalla menestyksellä, riippuen koneesta voi efekti peittyä aika tehokkaasti.
Pääasiassa teen kulumia metalliväreillä ja kulahtanutta ilmettä pastelleilla. Litkutuksia en ole oikein koskaan saanut toimimaan haluamallani tavalla. Pastellit ovat käteviä, eivät jämähdä kiinni kesken, ja ovat minusta helppoja käsitellä. Kuivana noilla saa tehtyä esim. pakokaasuvanoja ja kuivanutta mutaa yms, kun taas kosteilla vanupuikoilla pyyhkimällä ja muutenkin vettä (ja miksei muitakin ohenteita. Ei ole vain tullut käytettyä muuta kuin vettä) käyttämällä saa aikaan litkutusta vastaavaa jälkeä.
Haittapuolena tosin on heikohko pysyvyys, joka vaatii varovaisen lakkakerroksen kiinnittämään pastellipölyn, ja sekin pitää ruiskuttaa.