Pienoismallit.net

Boeing 737-200

WestJet C-GWJG

Tästä se alkoi – Boeing 737-sarjan hurja maailmanlaajuinen menestys. 737-100/200 –sarja tuli tuotantoon 1960-luvun puolivälissä. 737-200 sarjalaiset ovat yhä reittiliikennekäytössä eripuolilla maailmaa, vaikka monet lentoyhtiöt ovatkin niistä jo luopuneet. Boeingin Next Generation –sarjassa kapasiteetiltaan 200:sta vastaa 737-600NG, jollaisiin myös kanadalainen WestJet on vanhat Boeinginsa vaihtanut. 737-200 on vanhin yhä liikennekäytössä oleva radionavigaatiolla operoitava lyhyen matkan liikennelentokone (max. 2800 km).

Perinteistä Airfixiä. Rungonosien yhteensopivuus luokkaa karmea. Hiomista riitti ja kittiä kului melkoisesti. Saipahan harjoitusta saumojen kanssa taistelusta, mikä maskaamisen määrän ohella tekee periaatteessa helpohkojen siviilikoneiden mallaamisesta vaikeampaa kuin esim. autojen. Löysin tähän sattumalta WestJetin dekaalit, joka on varsin tyylikäs livery verrattuna boksissa tulleisiin Bristish Airwaysin ja Air Francen vastaaviin. Silkkikuvat taas kerran, ja vieläpä selvästi laatikossa vanhentuneet. Ilman Mr. Mark Setteriä olisin ollut pulassa. Katon antenni lisätty scratchinä. Kaiken kaikkiaan kiva projekti, kun esikuvakin on niin sympaattinen kaikessa pienuudessaan ja sitäkin mittavammassa historiassaan.

Referenssi:
www.flickr.com/photos/[email protected]/11233797156/in/pool-oldairliners|[email protected]

Kommentit

Terve Kusti! Ei todella hiveästi panelilinjoja löydy tästä mallista, mutta kohoviivoja tosiaan niiden sijaan. Siinä mielessä saikin hioa aika surutta. Kiva malli tehdä kuitenkin, tykkäsin. Matkustamon ikkunat ovat dekaalit. Itseasiassa runkoon valetut ikkunat olivat kulmikkaat, eikä dekaalit sitten peitä niitä täysin. Ihan sama kuin viime projektissa, niin olisi pitänyt ymmärtää kitata ikkunat umpeen. Lisäksi nuo vanhat silkit tahtoo jäädä paikoin rypylle, vähän kuin olisi sitä appelsiinipintaa. Kuvausolosuhteet täällä kotona eivät ole parhaat mahdolliset. Päivänvalo ei pääse kunnolla kämppään eikä meillä ole juurikaan suuria valkoisia pintoja, joita vasten voisi kuvata. Mutta kehitystyö on mietinnän alla tässäkin asiassa. Tuo viimeinen varjokuva tosin oli ihan tarkoituksella heitetty "bonuskuva".

EDIT: Tuossahan oli myös ovet ja rahtiluukut irtonaiset. Aikamoiset oli saada paikoilleen, eivätkä ne kunnolla sitä olekaan. Toisaalta mietin, että jos olisi jaksanut luovaksi heittäytyä niin olisi voinut jättää pääoven auki ja rakentaa portaikko siihen, mutta maybe some other time.
wade 30.1.2014 10:27 Vastaa lainauksella
Kai-Petri tuossa edellä sanoikin jo olennaisen ja peesailen vaan samoilla linjoilla, tämä Airfixin sarja on henkilökohtainen lempparini lähes kaikista siviilimalleista ja näin pirteästä lopputuloksesta ei voi olla pitämättä! Töitä nuo irto-ovet ja vanhat muotit teettää tietysti aina, mutta lopputulos on esikuvansa näköinen vaikka suoraan laatikosta.

Eri rakenteluvaihtoehtoja itsekin kokeilleena en taida enää uskaltaa edes ehdottaa noiden siiven ilmanohjaimien ja muiden kohodetaljien poistamista, kun tässä mallissa ne jostakin ihmeellisestä syystä vaan sopii ja toimii? Parannusehdotuksien listalle laittaisin vain siipien ja korkeusvakaajien jättöreunan ohennuksen ja ehkä pienen maalipinnan kiillotuksen ennen siirtokuvien laittoa.

Hyviä puolia tässä mallissa on kuitenkin rutkasti enemmän ja kaiken kruunaa hieno siirtokuvien valinta, tämä WestJetin kaavio toimii Baby-Bojon kanssa ihan täysillä. Hieno perinteisen tyylin päivitetty tulkinta Airfixin klassikosta, kyllä tykkään!
Kiitos Wade kommenteista! Suhtauduin tähän projektiin tosiaan aikalailla kevyesti "syteen tai saveen" -asenteella. Jännä miten usein käy niin, että siitä sitten syntyykin lempilapsi - haasteista huolimatta. Ilmanohjainten poishiomista en tosiaan harkinnut. Lisäävät detaljina jonkilaista retro-henkisyyttä. Sehän näissä vanhemmissa koneissa onkin parasta, että niitä löytyy tosin kuin moderneissa, viimeisen päälle kompakteiksi hiotuissa muodoissa. Vaikka oma ilmailuinnostukseni koskeekin nimenomaan moderneja koneita niin tästä sain kyllä kipinää myös hyllyssä odottavan B707:n kasaamiseen - varsinkin kun tuli Alcadia hommattua. Tietysti mittakaavassaan jotkut yksityiskohdat ja ulokkeet ovat usein epärealistisia, kuten tässä mm. siivekkeiden ym. urat. Huomattavaa myös, että peräsimen dekaali jää hieman pieneksi niin korkeus- kuin leveyssuunnastaan. Periaatteessa pitäisi kai aina varmuuden vuoksi maalata peräsimen reunat, kuhan löytää oikean sävyn.

Olet ihan oikeassa, että enemmän vaan malttia tarvitsen pintojen viimeistelyyn. Tässä on vain Kiilto muovivahalla dekaalit sinetöity. Ja kiva kuulla, että valintani piristivät palstaveljien päivää :)