Pienoismallit.net

Lufthansa Boeing 737-130 D-ABEA "Coburg"

Baby-Boeingin 2. prototyyppi

Kun Länsi-Saksan talousministeri Ludwig Erhard kilpailutti lentokonetehtaita noin 100-paikkaisesta pienestä matkustajasuihkukoneesta vuonna 1957, ei varmaan kukaan osannut ennustaa että tuota uutta konetyyppiä tultaisiin valmistamaan monen vuosikymmenen ajan ja lopulta yli 6000 kappaletta. Hamburger Flugzeugbau GmbH:lla (myöhemmin osa Airbusia) oli lupaava suunnitelma nimeltä HFB-314 mutta rahoitus ei järjestynyt ja valtiollinen lentoyhtiö Lufthansa kääntyi toiveineen amerikkalaisen Boeingin puoleen. Lufthansa halusi uusia, noin 80-paikkaisia lyhyiden reittien (alle 500 mailia) koneita syöttöliikenteeseen Saksan kaupunkien ja Frankfurtin kansainvälisen kentän välille vanhan ja ikääntyvän kalustonsa tilalle, mutta Boeingilla ei aluksi ollut mitään halua tuontapaisen suihkukoneen rakentamiseen. Boeingilla tiedostettiin kyllä uudet pienempien suihkukoneiden markkinat, mutta aikaisempien projektien 707 ja 727 menestys ei ollut vielä kirkossa kuulutettu ja omat suunnitelmat keskittyivät joko ylisoonisiin nopeuksiin (Boeing SST, josta ei tullut mitään) tai massiivisiin matkustajamääriin (tuleva 747). Vasta kun amerikkalainen United Airlines jätti tilauksen 40 koneesta, jotka oli puolestaan räätälöity heidän tarpeisiinsa eli jatketusta 737-200-versiosta, Boeing Baby ylitti kriittisen kynnyksen. Lufthansa tilasi alkuperäistä 737-100-versiota 21 kappletta 19. helmikuuta 1965, lopullinen tilaus- ja tuotantomäärä 737-100-versiolle oli 30 konetta. Lufthansan lisäksi muita operaattoreita olivat vain Avianca ja Malaysia-Singapore Airlines (sekä Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA).

Ihan tyhjästä ei uutta konetta alettu tekemään, nokka ja rungon poikkileikkaus otettiin suoraan 707-koneesta ja muutenkin 2/3 uuden 737-tyypin varaosista oli yhteensopivia aikaisempien 707/727-koneiden kanssa. Moottoreiden sijoitus perinteisesti siipien alle oli hieman yllätyksellistä, 60-luvulla suositumpia olivat DC-9 ja BAC 1-11 -tyyppiset T-pyrstö-runkomoottoriratkaisut. Boeingin laskutikkumiehet olivat kuitenkin sitä mieltä, että 707-konetta lyhentämällä ja kärkiväliä kaventamalla saadaan taloudellisin tulos tässä kokoluokassa, minkä historia on osoittanut myös oikeaksi. Apuna oli myös alan viimeisin tieto aerodynamiikasta, tavoitteena oli paras kompromissi nopeuden, lento-ominaisuuksien, pienten ulkomittojen, matkustusmukavuuden ja vähäisen huoltotarpeen suhteen. Nämä lähtökohdat selittävät muutamat omintakeiset ratkaisut, kuten JT8D-7-moottoreiden ripustamisen suoraan siipiin minimaalisilla moottoripankoilla tai päälaskutelineen kuilu ilman peiteluukkuja. Menestyksen tiellä ei varmasti ollut myöskään se, että koneen sai varusteltua lisälaitteilla (ns. gravel kit) joiden avulla sillä pystyttiin operoimaan päällystämättömiltä kiitoteiltä. Matkustajien silmissä kone ei ehkä ollut ulkopuolelta ihan kaunein, mutta sisältä tilavampi kuuden rinnakkaisen jakkaran matkustamo oli selkeä myyntivaltti esimerkiksi viiden penkin DC-9:ää vastaan.

Tässä lyhyesti 737-tyypin historiaa, pienoismallina -100-sarjaisen saa rakennettua 1/144-mittakaavassa Lufthansan väreissä suoraan laatikosta Eastern Expressin sarjasta mutta kun tuollaista ei sattunut varastoista löytymään niin Airfixin vanha mutta mukava -200 päätyi sahan alle. Tarvikesiirtokuviksi tilasin kätevästi TwoSixin arkin koneyksilölle D-ABEA (TwoSix 144-373 Lufthansa Boeing 737-130 laser). Halusin muutenkin kokeilla tätä konversiota ja samalla tehdä harjoitusmallin Lufthansan vanhasta kaaviosta isompaa 1/72-kokoista 737-projektiani varten. Airfix on hyvä lähtökohta tällaiseen konversioon koska sarja edustaa alkupään -200-versiota ja käytännössä muutostöiksi riittää rungon lyhentäminen ikkunan leveyden verran siiven edestä ja takaa. Teknisiä eroja on toki paljon muitakin mutta niistä ei pienoismalleissa tarvitse juuri välittää, ainakaan tässä mittakaavassa. Kittiä kuluu Airfixien kanssa joka tapauksessa, joten pari runkosaumaa lisää sinne tänne ei tunnu enää missään kun ikkunarivejä ja irto-ovia yrittää saada tasan muun rungon kanssa.

Varsinaisen lyhentämisen tein valmiiksi liimatulla rungolla, jotkut pätkivät mielummin irtopuolikkaita mutta A318-projektista rohkaistuneena jatkoin samaan tyyliin. Airfixin poikkileikkaus ei ollutkaan ihan vakio koko rungon matkalta, joten pientä säätöä tuli runkosylintereiden kanssa vähän joka suuntaan. Valmis runko ei sentään silminnähden peilaa mutta onhan siellä pientä painumaa jos ihan mittatulkin kanssa asiaa lähtee tarkistamaan. Ehkä se Eastern Express sittenkin…?

Muu rakentelu ei sitten poikennut vastaavan perusmallin teosta, kun nyt kittiveitsen kanssa huidoin niin korotin samantien vähän ohjaamon kattoa ja viilasin nokan alapuolta tutkakartion huitteilta enemmän v-muotoon mutta muuten annoin Airfixin olla sellaisenaan. Laskutelinekuilut voisi halutessaan tehdä, ohentaa luukkuja lähemmäs mittakaavan mukaisia paksuuksia, hankkia erilaiset puuttuvat antennit ja anturit muista sarjoista tai nykertää itse ym. ym., tällä kertaa halusin itse keskittyä lähinnä yleisvaikutelmaan yksittäisten detaljien kustannuksella.

Maalaukset tein pääasiassa ruiskulla, Revellin satiini-valkoisenharmaata #371 tuli vedettyä hiontamaaliksi useampaankin kertaan kun kittauksissa oli aina vaan jotakin pientä sanomista. Isommat painumat ja railot täytin Tikkurilan Lakkakitillä ja viimeistelyyn käytin nitrokittiä, kitit toimivat sinänsä ihan hyvin mutta viimeinen vesihionta oli sitten turhan usein vähän suurpiirteinen. Lufthansan 60-luvun kaaviossa rungon alaosa on paljaan alumiinin lisäksi vedetty osin jollakin Boeingin-harmaalla suojamaalilla, jota esittämään suunnittelin alunperin tuota Revellin 371:tä. Lähes kaikissa kuvissa kyseinen harmaa oli kuitenkin hieman sinertävä, ja siksi lopulliseksi sävyksi tuli Lufthansan nykyinen alapuolen harmaa. Jostakin muistan lukeneeni että tuo vaalea siniharmaa olisi ollut melkein sama kautta aikojen, en tiedä pitääkö paikkaansa mutta mielestäni sopii tähän malliin.

Siipien kanssa tuli vastaavanlaisia kokeiluja, valmiin D-ABEA:n siivistä ei oikein kuvia löytynyt joten maalasin Corogardit ja siivekkeet osin muiden -130-koneyksilöiden ja myöhempien -200-sarjaisten mukaan. Jonkinlaista vaihtelua siipien maalauksissa näytti eri koneyksilöiden välillä olevan muutenkin, niin en ottanut asiasta suurempia paineita vaan käytin taiteilijan vapautta kun kyseessä oli kuitenkin prototyyppikone. Siipien pelastustiemerkinnät jätin tietoisesti pois, koska vuoden 1970 D-ABEP:in kuvassa niitä ei näkynyt. Tein laippoihin sävytyksiä Xtracolorin Voodoo Greyllä ja Revellin 371:llä, tarkoitus ei ollut niinkään säistää mallia kuin yrittää saada vähän eloa harmaaseen maalipintaan. Osin ehkä onnistuin, osin ehkä en mutta jotakin pientä värihuuhtelua voisi tämän perusteella tehdä myös jatkossa siviilimalleihinkin. 1/72-kokoiseen 737-malliin täytynee ainakin kokeilla. Alunperin laitoin siipiinkin kiiltävän lattiavahan, mutta Revellin mattalakka #2 (= vastaa melkein Humbrolin satiinilakkaa) näytti kuitenkin lopulta paremmalta.

TwoSixin siirtokuvat olivat pääosin hyvät, miinuksena mattapintainen ja hieman rasterinen laserinjälki, pienet heitot asettelussa valmiiseen malliin ja vähän liian iso fontti rekisteritunnuksissa. Bonuksena on kuitenkin mukana 50-luvun tyyliset peräsinmaalaukset, jos koneen olisi halunnut tehdä vanhassa liveryssä johon kone tehtaalla ensin maalattiin (mutta jota ei otettu käyttöön). Osan sovitusongelmista voi tosin laittaa sen piikkiin että siirtokuvat on suunniteltu Welshin konversiorunkoa varten, joten käyttö Airfixin sarjan kanssa menee ihan omalla vastuulla. Ja vaikka TwoSixin kalvo on vähän paksun puoleista, ainakaan ei tarvitse pelätä siirtokuvien rikkoutumista tai sotkeutumista. Miljoonalaatikon apua tarvittiin silti, ohjaamon kehykset tuli lopulta Revellin 737-arkilta ja muuta pikkusälää ja paikkoa ties mistä. Siiven tyven laskeutumisvalot tein esim. 1/48 Phoenix-ohjusten siirtokuvista ja parista hopeamaalitipasta. Rungon ja moottorit viimeistelin monella kerroksella Kiilto-lattiavahaa (turkoosiruutuista) jotta TwoSixin lasertulosteet saisi edes vähän kiiltoa.

D-ABEA (c/n 19013-2) oli toinen prototyyppi ja toisena valmistunut 737-kone, mutta ensimmäiset Lufthansan joulukuussa 1967 vastaanottamat koneet olivat kuitenkin D-ABEB ja D-ABEC koska D-ABEA jäi Boeingin tehtaalle 737:n tyyppihyväksyntää ja lisätestejä varten huhtikuuhun 1968 asti. Ensimmäinen 737-prototyyppikin oli tosin Lufthansan tilausnumerolla mutta se jäi kokonaan Boeingin omaan käyttöön. Kyseinen ensimmäinen prototyyppi on tallessa ja esillä Seattlen Museum of Flight:issä viimeisen omistajansa NASA:n väreissä. D-ABEA:n myöhemmät vaiheet selviävät esim. Aussie Airliners-sivulta.

Pienoismallina 737:n kaltainen arkinen peruskone Lufthansan arkisessa kaaviossa ei ole ehkä kovin näyttävä, mutta omassa LH-kokoelmassa se on tärkeä malli historiallisen merkityksensä takia ajalta, kun pienemmillekin kentille alettiin liikennöidä suihkukoneilla.

Lähteet

Kirjat:
Lee, David: Boeing - from Peashooter to Jumbo, Quantum 2003
Redding, Rober & Yenne, Bill: Boeing -planemaker to the world, Arms and Armour Press 1984
Sweetman, William: A History of Passenger Aircraft, Hamlyn 1980
Yenne, Bill: The Story of the Boeing Company, Zenith Press 2005

Netti:
Boeing 737 Production List
Erste Lufthansa 737-100
Boeing 737 fliegt ins Buch der Rekorde
Boeing 737 - Entstehungsgeschichte eines Jetliners

Kommentit

ted 3.10.2013 19:45 Vastaa lainauksella
Onpa mukavan näköinen, suorastaan sympaattinen malli. Ihmettelin kuitenkin tuota kahta käytävää… en ole ikinä kuullut, että 737:ssa olisi kaksi käytävää. En väitä, ettei niin olisi, mutta kun olen moisen kyydissä erinäiset kerrat ollut. Erona DC-9 -sarjan koneisiin on se, että käytävän molemmin puolin on kolme istuinta. DC-9- ja MD-80-koneissa käytävän toisella puolella on kaksi, toisella puolella kolme istuinta. Mutta takaisin malliin: mukava nähdä, että näistä ikivanhoista airfixin liikennekonemalleista saa näin hienoja. Näistä kun tulee kovin helpolla jotenkin pyöreän tai lelumaisen näköisiä.
wade 3.10.2013 19:59 Vastaa lainauksella
ted kirjoitti:
Onpa mukavan näköinen, suorastaan sympaattinen malli. Ihmettelin kuitenkin tuota kahta käytävää… en ole ikinä kuullut, että 737:ssa olisi kaksi käytävää.
Taisipa tulla käännösvirhe, helposti sitä saksaa vain luulee ymmärtävänsä :) Täytyy korjata, pointti kuitenkin oli että 737 on väljemmän oloinen sisältä kuin esim. tuo DC-9.

Kiitos kommentista, tuo 60-luvun fiilis oli projektin päätavoite ja kiva kuulla että sympaattinen tunne välittyy!
Ajatella, että tuosta se 737:n vuosikymmenten voittokulku alkoi. Hyvä veto toi lyhentäminen 200:sta! Toteutuskin varsin mallikas, kun otetaan huomioon, että 737-100/200:n runko on hieman muodokas. Haluaisin itsekin tehdä mm. A318:n jossain vaiheessa, mutta Dvedzan kyseinen malli ei ole välttämättä ihan helposti saatavilla samoin kuin EE:n 737-100 kanssa. A320:iä kun on enemmän kuin tarpeeksi niin voisi kokeilla pätkäistä =]

Waden laatua, mitäs tässä sen enempiä mestaria arvostelemaan.
wadelta taas huikea teos. Nämä 1:144 mallisi ovat käsittämättömän tarkasti tehtyjä. Ja suorastaan he…vetin moinen työ on ollut. Työ tekijäänsä kiittää.. Ja tietämyksesi koneista on kadehdittavaa.
HUHHUH sanoo Rissanen Kuopiosta. ja pojottaa kyllä liki täydet.

Olisiko mitään mahdollisuutta nähdä teoksiasi täällä:
www.pienoismallit.net/tapahtumat/2013/maalla-merella-ja-ilmassa-4/
wade 5.10.2013 10:55 Vastaa lainauksella
Kiitokset mielipiteistä, lämmittää mieltä!

Mika: Runko oli uudelleenliimausten jälkeen jopa niin muodokas puikula että vähän hirvitti jäikö sinne suoraa linjaa enää ollenkaan tarpeeksi. Mutta joltain tuolta se kuvissakin näyttää, itse olen nähnyt lyhyemmistä 737-koneista kentän laidalla vain -300 ja -500-versiot ja vähän rugbypallon näköä niissäkin on.

Ei muuta kuin A320 pätkiksi vaan, ei sitä aina kaikkea tarvitse valmiina kaupasta ostaa! Revellin A320-perheen rakennussarjoista voi muuten valita mieleisensä nokkamallin A318:aa varten, oikeissa koneissa on kaikissa sama ja Revelleissä jokaisessa vähän oman näköisensä. Itsekään en oikein osaa sanoa mikä olisi lähimpänä, mutta tuo on kyllä totta että A320 on yleensä helpoimmin saatavilla. Itse olen vähän miettinyt jos tekisi A321:n lyhyemmästä tavarasta, tulisi takuulla Revelliltä uudelleenjulkaisu heti kun pari A319-runkoa olisi palasina työpöydällä :)

Timo: Tiedä siitä konetietämyksestä sitten kun juuri alunperin väitin että 737 olisi sisustettu laajarunkojen tyyliin :) No, ehkä jossakin BBJ:ssä onkin kaksi käytävää, ainakin voisi olla. Tämän vuoden kinkerit taitaa jäädä kyllä väliin, mutta kiitos kutsusta!
-----
wade 5.10.2013 14:08 Vastaa lainauksella
Kai-Petri Gustafsson kirjoitti:
-- antennit, joista mainitsitkin, olisivat antaneet pikantin lisän malliin. Toinen mikä pistää silmään on (olen muuten tainnut jossain aiemmassakin Bojon mallissasi asiasta mainita) ohjaamon ikkunat raameineen. Nuo Revellin raamien viimeiset ikkunat "nousee" vähän oudosti, katselin myös kuvia 1:1 koneesta, niissä tuo viimeinen ikkuna on mielestäni myös korkeampi. --

Vacu Bojoasi odotellaan suurella mielenkiinnolla ja onkos muuten blogi-päivitystä asian tiimoilta tulossa?
--
Juu, tämä jo 50-luvulta peräisin oleva suunnittelu on omaperäisemmän näköisiä, ei siitä mihinkään pääse. Antennit on vielä helppo lisätä jälkikäteenkin, mutta mietin vähän että sen jälkeen tuo alapuolen kuilujen ympäristö alkaa vaikuttaa vähän autiolta kun Airfix ei sinne tunnetusti mitään detaljeja tarjoa ja oikeista koneista kuitenkin kaikenlaisia koloja ja kuhmuja löytyy. On mulla vielä tallessa DACO:n 1x2 mm muoviosat ja millin kymmenesosien sormiporasetti että periaatteessa tuota voi vielä tuunata vaikka mihin :)

Noissa Revellin ohjaamoikkunoissa olet ihan oikeassa, tuota viimeistä (oliko se nyt 3. ikkkuna Boeingin varaosalistoissa) on jo lyhennetty ja oikaistu mutta ei sitten kuitenkaan riittävästi. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa että maalaan hopeavärillä laserarkin jämiä ja vedän askarteluveitsellä palapeliin sopivia suikaleita mutta tuli vahva epäilys että jäljestä ei tule tarpeeksi siistiä. Alkuperäiset TwoSixin ohjaamosiirtikset olivat ihan onnettomat, mustassa värissä alkoi rasteri jo erottua ja mallin pinnassa arkilla käypäiseltä näyttänyt reunus katosi kokonaan.

1/72-kokoinen 737-vacuprojekti edistyy hitaasti mutta epävarmasti, olen nykertänyt noita matkustamon ikkunoita ja siistinyt liimasaumoja, sen puolesta ei ole päivitettävääkään oikein ollut. Nykyinen rakennusvaihe mahtuu myös mukavasti keskeneräisenä kaappiin rakentamattomien sarjojen sekaan, kun siivet ja peräsimet liimattuina pitäisi alkaa etsiä uutta tilavampaa säilytyspaikkaa ;). Maalikokeilut tein sentään melkein valmiiksi juuri tähän -130-malliin, täytyy vaan toivoa että toimii myös isommassa mittakaavassa. Täytyykin ryhdistäytyä ja tehdä taas parit lasit 3D-lakalla että homma edistyy..
Wade: Toisaalta en panisi pahakseni, jos Revell julkaisi uudelleen esim. B767 ja A330 -sarjan koneita. Niiden saatavuus Suomessa on tällä hetkellä lähempänä nollaa. Saksan ebay:sta olen tässä viime päivinä yrittänyt muutamaa jahdata, mutta hinnat nousevat helposti lähemmäs kolmeakymppiä - harvinaisuuksia kun ovat jo sielläkin. Aika suppeaksi tuo Revellinkin valikoima on siviilikoneissa käynyt, mihin täytyy kyllä olla hieman pettynyt - siksikin hienoa nähdä tällainen onnistunut 'tuunaus'!
Kai-Petri Gustafsson kirjoitti:
Mikalta kysyisin: mitähän Airbus 318 mallia mahdat tarkoittaa? En ole koskaan kuullut mainitsemastasi valmistajasta, jos on kyseessä "painovirhe" ja tarkoitat Zvezdaa, niin en ole myöskään kuullut että heillä olisi Airbus 318 versiosta mallia. Eastern Expressillä sen sijaan on:

pas-decals.ru…&product_id=101&category_id=8&option=com_virtuemart&Itemid=57

löytyy myös Air Francen liverynä.
Painovirhehän se, ja muistan varmasti väärin tuon valmistajan. Nopealla googlauksella en löytänyt Zvezdalta, että varmasti tuota EE:n pikkubussia olen sitten mulkoillut.
Mika Louhiaho kirjoitti:
Wade: Toisaalta en panisi pahakseni, jos Revell julkaisi uudelleen esim. B767 ja A330 -sarjan koneita. Niiden saatavuus Suomessa on tällä hetkellä lähempänä nollaa. Saksan ebay:sta olen tässä viime päivinä yrittänyt muutamaa jahdata, mutta hinnat nousevat helposti lähemmäs kolmeakymppiä - harvinaisuuksia kun ovat jo sielläkin.
Hinnat lähellä kolmeakymppiä ? www.ebay.de…s-1-144-KIT-/251332438976?pt=Standmodelle_Baus%C3%A4tze&hash=item3a8494abc0
Osta ihmeessä äläkä emmi, jos sillä rahalla saat.
wade 6.10.2013 22:57 Vastaa lainauksella
Mika Louhiaho kirjoitti:
Wade: Toisaalta en panisi pahakseni, jos Revell julkaisi uudelleen esim. B767 ja A330 -sarjan koneita. Niiden saatavuus Suomessa on tällä hetkellä lähempänä nollaa. --
Tämän tunnelin päähän on luvattu vähän valoa, Revellin sivuilla on A330-300 uudelleenjulkaisu Thai Airwaysin siirtokuvilla merkitty oliko nyt marraskuulle 2013. Zvezdalla on puolestaan ihan ok Boeing 767-200 ja luulisi että sitä löytyy vielä helposti.

Mulla on varmuuden vuoksi vielä GE:n moottorit jemmassa että saan konvertoitua Revellin A340:stä A330:n, itse asiassa nyt taitaa olla oikea aika hommata sopivat A340-varastot kun niitä ei sitten kohta enää saa ;)
Aivan totta, 330 tulee uudestaan. Julkaisun lähestyminen on alkanut jo näkyä esim. eBayn huudoissa ja vanhojen sarjojen hinnat eivät ole enään kivunneet niin järjettömiin summiin kuin aiemmin. Uuden julkaisusta huolimatta osiltaan täydellinen vanhakin sarja kannattaa kyllä empimättä ostaa, jos sellaisen alle kolmeenkyppiin jostain saa !
Kari: Joo, saahan sitä aina pyytää :D Mulle toi 30 euroa + parikymppiä postimaksuja on kyllä ehdoton hintakatto myös harvinaisuuksille. Sitä kalliimmat alkaa sitten jo olla kotimaisia jälleenmyyjiäkin kalliimpia. Tosin löysin 16 eurolla Minicraftin 757-200:n Rollsin moottoreilla, johon tartuin oitis.

Wade: Lupaava uutinen Revelliltä! Mutta äh, Thain decalit.. Menee kyllä liveryt aftermarketin kautta sitten :) Mulla odottaa vielä kesällä osamani A340-300 kokoamistaan. Joskohan sitä ensi talven aikana saisi tehtyä. Hamstraamaan en meinaa niitä alkaa, ellei sitten…pidentäisi kahdesta 340-600:ksi..moottorit jostain resiininä ja ja.. =)
Rakentamisen filosofia tekijällä rento, mutta työn jälki tinkimätöntä. Tähtisadetta.

TwoSixin lasertulosteita joskus kokeilleena kysyn mielenkiinnosta, kuinka kävi kylkien ikkunalinjojen sinisten raitojen kanssa kohdassa, jossa ne taivutetaan kummaltakin puolelta nokan päälle tuulilasin alle? TwoSixin toleransseista johtuen raitojen päät eivät välttämättä mene aivan kohdakkoin päistään millään kevätjuhlaliikkeillä vaan jäävät tapauskohtaisesti joko hieman vajaiksi tai menevät vähän yli. Ohuilla siirtokuvilla tämä ei olisi ongelma, mutta paksuilla laserprintatuilla tahtoo jäädä lovi tai pykälää, jonka korjaileminen siistiksi on työlästä.
wade 7.10.2013 14:54 Vastaa lainauksella
Kari Suominen kirjoitti:
TwoSixin lasertulosteita joskus kokeilleena kysyn mielenkiinnosta, kuinka kävi kylkien ikkunalinjojen sinisten raitojen kanssa kohdassa, jossa ne taivutetaan kummaltakin puolelta nokan päälle tuulilasin alle?
Tässä kohtaa kävi sikäli mukava yllätys että saumat meni aika mukavasti kohdakkain noin nokan leveyden suhteen, pituussuunnassa vajaata jäikin sitten kostoksi useampi milli juuri tuulilasin alapuolella (josta pitäisi heti alkaa tuo musta non-glare-maalaus). Pyrstössä sinistä nauhaa jäi puolestaan yli jo puolisen senttiä mutta tulkitsin asian niin että ylimääräistä on jätetty tarkoituksella?

Ratkaisin ongelman täydentämällä koko non-glare-alueen Minicraftin vastaavasta DC-6 -siirtokuvasta muokkaamalla ja pehmensin paksuuseroja maalaamalla vähän Revellin Lufthansa-Blaulla TwoSixin sinisen päälle. Voimakkaalla suurennuslasilla tarkasteltuna kyseinen väriraja ei varmasti ole enää ihan suora, mutta sininen ja musta ovat niin tummia vierekkäin että lattiavahan alla menee läpi kuin väärä raha :)

Ilmeisesti Welsh ja Airfix ovat sitten noin erilaisia tuossa kohtaa, kun muuten TwoSixin "cheatlinen" tutkakartion väriraja, ohjaamon viimeinen sivuikkuna ja viimeinen matkustamo-ovi pyrstössä asettuvat aika lailla oikeille paikoille lähes itsestään. En lähtenyt tätäkään asiaa millin kymmenysten tarkkuudella mittailemaan, mutta oikeiden koneiden kuviin silmämääräisesti verrattuna pitää kyllä kutinsa.
Rakentaessa useasti törmää varsin selviin eroihin mitta- ja muototarkkuudessa sekoittaessaan eri valmistajien osia samasta mallista tai kuten tässä, siirtokuvia, keskenään. Asioita, joita valmista mallia katsoessaan ei kuitenkaan huomaa, jos ne on onnistuttu muokkaamaan ja häivyttämään kuten tässä.